Käsityömessujen kuninkaallinen – Suomen Kädentaidot 2017

 

Palataan vielä reilun viikkon taakse Tampereelle Suomen Kädentaidot -messuille. Huikea viikonloppu! Messut inspiroivat minut niin kovaan flow-tilaan, että jopa tämä postaus sai odottaa pakonomaisen punomisen tieltä. Aivan postauksen lopusta löydät kuvan siitä, mikä on valvottanut minua viime päivät pitkälle yöhön.

*postaus kirjoitettu ilmaista messuvierailua vastaan

Suomen Kädentaidot keräsi viikko takaperin Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen lähes 50 000 messukävijää ja 750 näytteilleasettajaa. Viime vuodesta 5 000 kävijällä kasvanut ihmisjoukko tuntui ja näkyi messuhallien lisäksi esimerkiksi liikenneruuhkina. Euroopan suurimmat käsityömessut ihastuttavat, mutta tällä kertaa myös vihastuttivat malttamattomia. Itse jumiuduin lauantaina pahimmassa ruuhkassa A-hallin oville syntyneeseen ihmismassaan, joka saatiin purettua vasta kun osa joukosta ohjattiin huoltokäytävään. Tampereen Messut lupaavatkin ensi vuodelle muutoksia järjestelyihin.

Itse en kuitenkaan kuulunut niihin malttamattomiin. Kädentaidot-messut ovat kerta toisensa jälkeen yksi vuoteni kohokohtia ja lähden sinne aina odottavin ja maltillisin mielin. Tällä kertaa suuntasin messuilemaan kahtena päivänä, joten kun esimerkiksi Jujunan kojulle ei mahtunut lauantaina, suuntasin sinne sunnuntaina. Huono puoli oli se, että myös rahaa kului kahden ostospäivän edestä 😀

Vaikkei messujen sisältö ole ainakaan omaan silmään muuttunut vuosiin, jaksaa tarjonta aina yllättää jollain tavalla positiivisesti. Ensivaikutelman jälkeen olin huolissani, että paikalla olisi pääasiassa valmiita käsitöitä tarjoavia myyjiä. Itse kun olen pääasiassa kiinnostunut käsityötarvikkeista. Muutaman rivivälin käveltyäni sain onneksi todeta huoleni turhaksi. Lähes viisi tuntia kului lauantaina kuin siivillä tungoksesta huolimatta. Tällaisiin tuotteisiin törmäsin useammallakin myyntitiskillä:

  • Tonttuovet (tämän joulun megahitti)
  • Grosso-langat jättipeittojen tekoon
  • Kangaskassit symppiskuvilla ja -teksteillä käsitöihin liittyen
  • Kirjonta erilaisilla materiaaleilla ja pohjilla (Taito-lehti  muuten valitsi kirjonnan ensi vuoden käsityötekniikaksi)
  • Luonnonvärjätyt langat
  • Turkistupsut (keinonahkaiset sekä aidot)
  • Nahkatuotteet (mm. lampaantaljat)

Ideoilla ihastutti erityisesti Taitokatu, jolla Taito Shopit eri puolilta Suomea esittelivät töitään ja tekniikoitaan. Kerrankin maltoin istua alas ja askartelin Taito-lehden pisteellä muutaman kirjotun kortin. Näitä pohjia ostin myös kotiin ystävänpäivää odottamaan (postaus luvassa!). Kirjonta sopii mielestäni ihanasti postikortteihin! Tein muutama vuosi sitten joulukortit ristipistoin ja tämä on ollut ehkä kivoin joulukorttimallini ikinä!

Ylä-Savon Taito Shop oli valmistanut aivan mahtavan Ilotulitus-maton trikookuteen pätkistä. Ihastuin tähän työhön saman tien ja ostin muovisen ruudukkopohjan sekä sen reunoihin ommeltavan nauhan mukaani. Koska leikkasimme mieheni kanssa trikookuteesta jo samana iltana valtavan määrän pätkiä mattoa varten, päätin sunnuntaina ostaa vielä toisenkin pohjan mukaani. Niissä riittää työstämistä varmaan koko ensi vuodeksi. Tsekkaa tämän postauksen viimeinen kuva ja näet alun ensimmäisestä matosta!

Ostoskassiini tarttui mukaan myös Novitan seiskaveikkaa, Jujunan kaavoja ja neppareita, trikookudetta, metalliset kranssipohjat sekä aivan mahtavia pakettikortteja. Niiden taiteilijoina ovat Ninnimoi Design sekä Miila Westin. Kangasta ei tarttunut mukaani tänäkään vuonna, sillä vanhatkaan eivät tunnu mahtuvan kaappeihin.

Mikä jäi harmittamaan? Novitalla ilmaisjaossa olleet sukkulehdet loppuivat jo perjantaina ja jäin siksi ilman. Olen perinteisesti ostanut messuilta myös vinonauhaa suuressa rullassa, mutta tänä vuonna myyjällä ei ollut näitä tarjolla (tai ehkä nekin olivat ehtineet jo loppua?). Suuressa määrin messuilu jätti vain hyviä fiiliksiä <3.

Ensi vuonna messuillaan 16.-18.11.2018.

P.S. Aamulehti haastatteli minua kässämessujen alla tämän vuoden käsityötrendeistä. Ihan kaikesta juttuun lopulta päätyneestä en ole samaa mieltä. Entä sinä? Lue artikkeli täältä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Halloween-koristeet: Maalatut kurpitsat

Halloween lähestyy! Tapanani ei ole koristella kotia vuoden mittaan erilaisia arkipyhiä varten – paitsi jouluna. Törmäsin kuitenkin pari viikkoa sitten Instagramissa tyylikkäästi maalattuihin Halloween-kurpitsoihin, joita halusin lopulta kokeilla itsekin. Maalaaminen on myös turvallisempaa kuin kurpitsojen kaivertaminen ja veitsen kanssa heiluminen. Suositus siis lasten kanssa askarteleville.

Kurpitsat ovat jo sellaisenaankin kauniita koristeita, jotka säilyvät kolhuuntumattomina kuukausia. Nyt lokakuussa ruokakaupat ovat täyttyneet näistä sesonkituotteista ja koristeeksi suunnattuja kurpitsoja on voinut ostaa myös kukkakaupoista. Itse ostin useamman myskikurpitsan (kuvassa kultaiseksi maalattu kurpitsa) sekä pisaranmuotoisen Hokkaido-kurpitsan, joita saa ruokakaupoista noin kahdella eurolla kappaleelta, riippuen tietysti koosta. Kiertelin muutamankin kaupan, jotta löysin kauniin muotoisia ja juuri sopivan kokoisia.

Maalaamiseen käytin omista varastoista valmiiksi löytyneitä akryylimaaleja. Ajattelin, että tasaisen maalipinnan voisi saada myös spray-maalilla. Glitterin kiinnittämiseen Sinellin myyjä ehdotti kirkasta geelimäistä liimaa, joten hankin myös sellaista. Kaikki tarvikkeet ovat hankittu Sinellistä.

Ensimmäinen havainto oli, että maalaamiseen menee useampi päivä, koska työn pitää antaa kuivua maalikerrosten välissä. Ensimmäisestä kerroksesta kannattaa tehdä ohut. Toinen havainto oli, että spray-maali ei tuntunut kiinnittyvän kunnolla liukkaaseen kurpitsan pintaan. Kulutin koko spray-pakkauksen pikkukurpitsan ja hieman isomman hokkaido-kurpitsan puolikkaaseen. Ei jatkoon. Kolmas havainto oli ennustettava ja arvattava: glitteriä on askartelun jälkeen joka paikassa. Kimalle kiinnittyi kuitenkin liimalla hyvin, kun liimaa levitti siveltimellä tasaisesti kaikkialle.

Tasaisesti maalattu myskikurpitsa on näistä suosikkini. En ole oikein tyytyväinen glitterin epätasaiseen väriin tai valtavalta mustalta tomaatilta näyttävään isompaan kurpitsaan. Jätän kuitenkin asetelman TV-tasomme reunalle vielä viikoksi, jospa mieli siitä muuttuisi.

Hurrrrrjan hauskaa Halloweenia!

 

Liukuvärjätyt keittiöpyyhkeet

Idea liukuvärjätyistä keittiöpyyhkeistä on muhinut mielessä jo kenties vuosien ajan. Kun oikeanlainen kierrätysmateriaali tarttui käsiini, oli aika ryhtyä toimeen. Kolmannella yrittämässä väri tarttui kankaaseen haluamallani tavalla.

Olen jatkanut tänäkin syksynä vapaaehtoistyötä Helsingin Tyttöjen Talolla. Starttasimme syksyn muutaman muun ohjaajan kanssa yhdessä siivoten käytössämme olevaa askarteluhuonetta. Talolle lahjoitetaan paljon materiaaleja, mutta rajallisten tilojen vuoksi ihan kaikkea ei pysty säilyttämään. Heitin säkeittäin pois keinokuituisia kankaita, jotka eivät selvästikään sovellu Tyttöjen Talon ompeluihin. Siivotessa löysin myös paksun valkoisen, puuvillaisen Anttilan verhon, joka sytytti lampun päässäni. Tästä tehdään värjättyjä keittiöpyyhkeitä.

Pesin verhon, purin käänteet auki, leikkasin kuuteen osaan, silitin palaset ja käänsin jokaisen reunat. Ostin Eurokankaasta puuvillanauhaa, josta tein ripustuslenkit.

Seuraavaksi suuntasin Tokmannille ostamaan kangasväriä mielessäni lapsuuden batiikkivärjätyt t-paidat. Kaupan hyllyllä oli Nitor-merkkisiä väriaineita eri sävyissä. Hieman hämmentyneenä ja tuskanhikisenä lähdin kaupasta kolmen eri sävyn ja yhden tekstiilivärisuolapakkauksen kanssa. Oikeanlaisen väriaineen ostaminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin olin odottanut.

Tutustuttuani tarkemmin pakettien ohjeisiin tajusin, että väri pitää kiinnittää kankaisiin kattilassa. Mieheni kielsi käyttämästä keittiöstämme löytyviä kattiloita, joten suuntasin Fidaan ostamaan käytettyä versiota. Hyvällä tuurilla tarjolla oli yksi viiden litran kattila. Kaupan päälle sain edellisen omistajan käyttämät tillit.

Essu päälle, kumihanskat käsiin ja lämpömittarit viereen, jotta voin tarkkailla seoksen lämpötilaa. Toteutin liukuväriefektin upottamalla ensin pyyhkeen alareunan värinesteeseen. 5-10 min välein työnsin hieman lisää kangasta kattilaan siten, että lopulta puolen tunnin liotuksen aikana toinen pää pyyhkeestä oli ollut nesteessä koko puoli tuntia ja toinen pää vain viisi minuuttia.

Huolellisen huuhtelun (useamman sellaisen) ja kevyen pesuainekylvyn jälkeen jätin pyyhkeet kuivumaan. Jäin odottamaan trendikkäitä oliivinvihreitä keittiöpyyhkeitäni.

Lopputulos oli kuitenkin jotain aivan muuta. Väri lähti, haaleni ja muuttui aivan joksikin muuksi kuin vihreäksi. Lopputulos oli haalea beige.

 

Epäonnistumisesta huolimatta päätin toteuttaa pyyhevärjäyksen myös Tyttöjen Talon käsityöryhmässä. Tällä kertaa huolehdin, että meillä oli tarpeeksi tekstiilivärisuolaa nesteseoksessa ja että seoksen lämpötila pysyy tarpeeksi korkealla ja tasaisena. Tulos oli paljon parempi! Luulen, että merkittävä tekijä oli nimenomaan se suola.

Parhaan värjäystuloksen sain kolmannella yrittämällä. Edelleen pysyin tarkkana lämpötilan kanssa ja sekoitin mukaan runsaasti kiinnityssuolaa. Liukuvärin toteutin tällä kertaa niin, että ensimmäinen kaistale kankaasta oli ensin kattilassa 15 minuuttia ja tämän jälkeen työnsin kangasta syvemmälle kolme kertaa viiden minuutin välein.

Tulevaisuuteen jää nähtäväksi, miten tämä väri kestää konepesussa. Sen verran olen ihastunut uusiin hiilenharmaisiin keittiöpyyhkeisiini, että soisin niiden kestävän ikuisuuden. ❤

 

 

Villasukat niitä tarvitsevalle

Tänä vuonna, ja aivan erityisesti tänä syksynä, olen tykännyt kutoa villasukkia. Lankakorissa on jo kahden vuoden ajan ollut keskeneräinen villapaita ihanasta alpakkalangasta, mutta en pysty lopettamaan sukkien kutomista. Toisaalta sukkien tarvitsijoita riittää enemmän kuin ehdin neuloa.

Alkusyksy on ollut hurjan kiireistä aikaa töissä. Olen tehnyt pitkiä päiviä ja työreissuja, joka tarkoittaa sitä, ettei käsitöille ole ollut niin paljoa aikaa kuin toivoisin. Ompelu on jäänyt lähes kokonaan. Sukkapuikot ja lankakerä on sen sijaan helppoa ottaa mukaan junamatkoille ja hotellihuoneisiin. Sukkaa kutoessa unohtuu hetkeksi kiire ja stressi.

Omat sukkavarastot ovat jo täynnä. Niin on meidän muunkin perheen, onhan myös äitini ja mummini ahkeria kutomaan. Suurimman osan ystävistäni olen lahjonut sukilla; eräs ystäväni kokosi lauantai-illan vietossa olohuoneen lattialle kaiken mitä olen hänelle koskaan neulonut. Vuori oli aikamoinen. Hän pärjää sillä varastolla luultavasti loppuelämänsä.

Tätä taustaa, nimittäin villasukkien yltäkylläisyyttä, vasten ajateltuna minua jaksaa aina yllättää se, kuinka moni on vailla villasukkia. On perheitä ja sukuja, joissa vain isoäiti on kutonut, eikä tuo taito ole periytynyt seuraaville sukupolville. Oman asuinalueeni Facebook-myyntiryhmässä villasukat menevät kuin kuumille kiville. Kun mummon kutomat villasukkavarastot on kulutettu loppuun, ei ole enää paikkaa mistä saisi kunnon sukat, sanotaan.

Sitten on niitä, joiden elämässä on puutteita muistakin perustarpeista kuin lämpimistä varpaista. Pienellä teolla, parilla täysvillaisia sukkia, voi vähentää takkaa toisen harteilta.

Tälle yhtälölle, minun hillittömälle sukkien kutomishimolle ja sukkia kipeästi kaipaaville löytyy onneksi helppoja ratkaisuja. Ilmoittauduin parisen viikkoa sitten mukaan OP Ryhmän Hiiop-palvelussa mukaan projektiin, jossa kudotaan villasukkia SOS-lapsikyliin. Kuinka kivaa! Minä pääsen eroon jämälangoista, saan rentoutuneen mielen kutimet käsissä ja mikä parasta, joku sukkia todella kaipaava saa lämpimät varpaat ja mielen.

Sukkakeräyksiä on toki jatkuvasti muitakin. Suomi 100 -vuonna kaikille vastasyntyneille on lahjoitetaan sairaalassa sinivalkoiset villasukat. Myös veteraaneille on tänä vuonna ahkeroitu sukkia. Neulomuksia otetaan vastaan lastensairaaloihin, tähän löytyy Facebookista omat ryhmänsä. Ottajia riittää, joten kutoa saa!

Reilun viikon päästä 17.10. vietetään asunnottomien yötä eri puolilla Suomea. Aion itse viedä äitini kutomia miesten villasukkia keräykseen Malmin kirjastolle. Katso täältä lisää ja osallistu auttamiseen.

Kirpsakoita ja aurinkoisia syysaamuja kaikille!

 

 

Unipesä pienelle kummipojalle

Unipesä eli babynest

Unipesä eli babynest on viime vuosien todellinen hittiompelus. Vauvan ensimmäisille kuukausille tarkoitettu unipesä on äidin kohdun muotoa mukaileva sänky, jonka antaa pienelle nukkujalle turvallisuuden tunnetta. Ompeluksena unipesä on yksinkertainen, mutta monin paikoin malttia vaativa työ.

Kannoin viime viikonloppuna rullan levyvanua, puuvillakangasta, kanttinauhaa ja nyöriä leikkuupöydälle eräässä Eurokankaan myymälässä. Myyjä totesi ensimmäisenä, että ”olet varmaan unipesää tekemässä”. Olinhan minä. Ystävälleni syntyi nimittäin jokin aikaa sitten keskosvauva, joka kaikessa pienuudessaan tuntuu olevan aivan liian petit mihinkään sänkyyn, saatika vaunuihin.

Aikani googlailin ohjeita ja etsin käsityökaupoista valmiita puikulatyynyjä pesän reunustaksi. Kyselin myös Facebookin ompeluryhmässä vinkkejä unipesän puhdistamiseen. Kun sain vakuutettua itseni siitä, että täytteenä voi hyvin käyttää levyvanua ja unipesä kestää sen kanssa myös konepesun, ryhdyin hommiin.

Ohjeeksi valikoitui Idas Mirakel -blogin ohje, joka pisti ruotsinkielentaitoni aluksi koetukselle. Mutta helppoahan tuo oli lopulta ymmärtää! Muutaman korjauksen kuitenkin tein ohjeeseen ja tarvikkeisiin, joten niistä alla.

Unipesä lähikuvassa

Unipesän tarvikkeet:

  • Noin 1,4 m puuvillakangasta (0,7 m per puoli). Itse käytin varastoistani löytynyttä Annon PLUS-puuvillaa sekä Eurokankaan yksiväristä beigeä puuvillakangasta. Huomaa, että unipesä on kaksipuolinen.
  • 3 metriä levyvanua. Itse käytin 100 grammaista.
  • Noin 2,5 metriä vinonauhaa. Itse käytin 30 mm leveää puuvillanauhaa. Mikäli haluat viimeistellä myös jalkopään reunan vinonauhalla kuten ohjeessa, osta noin 1 m lisää.
  • 2,5 m nyöriä tai koristenauhaa. Ostin ohjeenmukaista valkoista nyöriä, mutta päädyin räväkämpään varastoistani löytyneeseen oranssiin koristenauhaan.

Ohjeesta poiketen rullasin reunuksen sisään 150cm x 220 cm kokoisen palasen, sillä alkuperäinen 60 cm x 200 cm -pala tuntui jättävän reunan aivan liian tyhjäksi. Palan sullominen pesän sisään oli työlästä, mutta lopputulos palkitsi. Lisäksi jätin jalkopään viimeistelystä pois vinonauhan, sillä mielestäni pelkkä reunojen kääntäminen sisään näytti paremmalta.

Mitkä olivat sitten ne malttia vaatineet osat? Vanun työntäminen reunan sisään sekä kiristysnauhan pujottelu vinonauhakujaan vaativat apukäsiä. Sen verran ähkin ja puhkin niiden kanssa, että lopulta mieskin saapui apuun.

Pienen pieni, mutta  kovaa vauhtia kasvava kummipoikani sai kuitenkin nyt rakkaudella valmistetun sängyn, joka toivottavasti antaa lämpöä ja turvaa. Pus!

Unipesä ja nalle

 

Unipesän solmittu pääty

 

Vauvajuttuja: junasukat ja peukalottomat tumput

Junasukat ja tumput

Vauvajuttujen ompeleminen ja neulominen on kiitollista puuhaa: materiaalikulut ovat minimaaliset ja aikaa kuluu vähän. Tänä kesänä olenkin päässyt ideoimaan vauvanvaatteita ja -asusteita mielin määrin ja kaikki ovat syntyneet kuin ohimennen. Poimi tästä ohjeet junasukkiin ja peukalottomiin tumppuihin.

Ystäväpiirissäni tapahtuu tänä syksynä perheenlisäystä. Viime vuodet ovat olleet melko aktiivisia vauvavuosia, mutta tässä syksyssä on jotain ihan erityistä. Se erityisyys pilee ihanissa naisissa, jotka ovat pian äitejä. Kun ystävät saavat lapsia, niin silloin pääsee myös ompelemaan ja neulomaan minityyppien juttuja.

Ystävilleni on tulossa tyttö ja toiselle poika, joten olen päässyt kuluttamaan kangasvarastostani tasapuolisesti erivärisiä kankaita. Luottokaavani vauvoille ovat potkuhousut sekä Noshin baggy-housut. Näiden lisäksi testailin uutta potkupuvun kaavaa Ottobre kids 4/2016 -lehdestä. Näistä ihanuuksista löydätte kuvia Instagram-tililtäni syksyn aikana, kunhan pienokaiset saavat vaatteet päälleen.

Vauvojen lahjakasseihin olen sujauttanut myös jotain neulottua. Varmasti kaikille tutut junasukat sekä peukalottomat tumput neuloin merinovillaisesta Novitan baby wool -langasta. Tumppujen ohjeen löysin Taigaduun blogista ja junasukkien ohjeen sovelsin Etelä-Pohjanmaan Taitoshopin sivuilta. Tässä se vielä minun tapaani:

VAUVAN JUNASUKAT

(Lanka: Baby wool, Novita, puikot: 3,5)

Luo sukkapuikoille 36 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle (12, 8, 8, 8). Neulo 12 krs joustoneuletta (2 o, 2 n). Neulo sitten *4 krs aina nurin, 4 krs aina oikein, 4 krs aina nurin, 12 krs joustoneuletta*. Toista *-* vielä toisen kerran.

Jaa silmukat tasan neljälle puikolle (9, 9, 9, 9) ja aloita kantapään tekeminen puikoilla I ja IV. Neulo 12 krs aina nurin ja aina oikein, nosta joka kerroksella ensimmäinen silmukka neulomatta. Aloita sitten kavennukset: jaa kantapään silmukat kolmeen osaan (6, 6, 6). Neulo ensin 11 s nurin (muista edelleen nostaa ensimmäinen silmukka neulomatta), neulo 2 s nurin yhteen, käännä. Neulo 5 s oikein, tee ylivetokavennus, käännä työ. Neulo viisi silmukkaa nuorin, neulo 2 s. nurin yhteen, käännä. Jatka näin, kunnes sivuissa olevat 6 s ovat kaventuneet pois ja jäljellä ovat vain keskellä olleet kuusi silmukkaa.

Poimi kantalapun sivuista kahdeksan silmukkaa. Neulo puikoilla I ja IV (puikot, joilla poimitut silmukat)aina oikein ja puikoilla II ja III aina nurin kierroksen verran. Toisella kierroksella kavenna I puikolla: neulo 8 s aina oikein, neulo 2 s oikein yhteen ja 1 s oikein. Neulo puikoilla II ja III aina nuorin. Kavenna IV puikolla: neulo 1 s oikein, tee ylivetokavennus, neulo 8 s aina oikein. Neulo kolmas kierros kuten ensimmäinen ja neljäs kierros kuten toinen. Tämän jälkeen jokaisella puikolla on jälleen yhdeksän silmukkaa.

Neulo 4 krs aina oikein. Tämän jälkeen *neulo 4 krs I ja IV puikoilla aina oikein ja II ja III puikoilla aina nurin. Neulo 4 krs aina oikein.* Toista *-* vielä toisen kerran.

Aloita kärkikavennukset: neulo I ja IV puikoilla aina oikein ja II ja III puikoilla aina nurin 4 krs verran. Kavenna I puikon lopussa 2 s oikein yhteen, 1 s oikein. Kavenna II puikon alussa 1 s nurin, ylivetokavennus. Kavenna III puikon lopussa 2 s nurin yhteen, 1 s nurin. Ja IV puikon alussa 1 s oikein, ylivetokavennus.

Jatka kavennuksia, kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi.

En malta odottaa, että näen nämä pienen pojan ja tytön päällä! Lupaan ikuistaa nekin hetket Instagramiin!

Pus och kram!

Autoreissulla Ranskassa

Suurin osa suomalaisista on varmaan tässä vaiheessa vuotta jo viettänyt kesälomansa, niin myös meillä. Meidän taloudessa loman kohokohta oli autoreissu Ranskaan. Viinin, vanhojen linnojen ja hyvien ruokien äärelle jäi alkuvuoden stressi ja väsymys. Matkan varrelta Nantesista löytyi myös herkullinen käsityökauppa.

Takana on kaksi työpäivää kesäloman jälkeen. Vietin ihanan 4,5 viikon kesäloman, jolloin myös bloggaaminen sai jäädä tauolle. Toki käsitöitä silti tehtiin, eihän se muuten olisi ollut mikään loma. Loma nollasi aivot ja antoi voimia, ihan niinkuin oli tarkoituskin. Lomalla näki ystäviä ja sukulaisia, joita on nähnyt viime vuosina aivan liian vähän. Lomalla oli aikaa leipoa kakkuja, poimia mansikoita ja mustikoita, nukkua päiviäunia koira kainalossa.

Loman alkupuoliskon vietimme avopuolisoni kanssa autoillen Ranskassa. Ajoimme omalla autolla läpi Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Belgian, jonka jälkeen vietimme pari viikkoa kierrellen eri puolilla Ranskaa. Olin ennen reissua asettanut kolme lomatavoittetta: tahdon nähdä vanhoja ranskalaisia linnoja, vierailla Mont Saint-Michelin saarella ja juoda hyviä viinejä. Kaikki kolme tavoitetta täyttyi ylivoimaisesti!

Matkareittimme kulki Belgiasta ensin Ranskan länsirannikolle Bretagneen, sieltä Nantesin kautta Loiren laaksoon, Dijonin ja Geneve-hyppäyksen jälkeen Colmariin ja Alsacen viinitiloille sekä viimeisenä Champagnen alueella Epernayhin, josta suuntasimme takaisin pohjoiseen. Kokonaisuudessaan reitti oli noin 6 500 km ja istuimme ainakin kolme vuorokautta pelkästään autossa. Mutta voi pojat kuinka paljon tuona aikana ehtikään nähdä!

Ranska on täynnä pieniä ja suurempia kyliä, joista en ollut koskaan kuullut (ja väitän, ettet sinäkään, ainakaan suurimmasta osasta). Vanhat rakennukset, linnat, majakat ja rannat olivat toinen toistaan kutsuvampia, joskin harmillisen usein pienet ja sympaattiset kylät olivat myös hylättyjä ja unohdettuja. Ranskasta mieleeni jäivät myös ainakin seuraavat asiat: koiria on paljon ja ihmiset ottavat ne mukaan kaikkialle (mahtavaa!), todella moni polttaa tupakkaa (buu!), ravintoloista ei saa ruokaa klo 14 ja 18 välillä (epäkäytännöllistä) ja ranskaa kannattaa puhua edes vähän, se auttaa kummasti.

Ennen kuin puhun hieman kankaista, kerron muutaman täsmävinkin Ranskan harvinaisempiin kohteisiin suuntaaville:

  • Nähtävyydet: Mont Saint-Michelin saari ja Chenonceaun linna (Chenonceaux)
  • Ravintolat: Côté Soleil (Dinard), Crêperie Pourlette (Quiberon) ja Cook’in (Epernay)
  • Viinitilat: Langlois-Château (Saumur), Domaine Agape (Riquewihr), Janisson-Baradon et Fils (Epernay) ja Claude Cazals (Mesnil-sur-Oger).

Reissun aikana ostosten teko keskittyi lähinnä kolmeen kaupunkiin: menomatkalla Belgian Bruggeen, Ranskassa Nantesiin ja paluumatkalla Kööpenhaminaan. Ja nyt tulee tämän postauksen suola. Löysin nimittäin sattumalta Nantesista A-I-V-A-N ihanan käsityökaupan! La Droguerie (24, rue se la Fosse) tuli vastaan keskustan laitamilla aivan sattumalta. Kaupasta löytyi värikkäitä kankaita, mutta sellaisia sopivan värikkäitä, että sopivat tällaisen skandinavisista kuvioista yleensä tykkäävän makuun. Saatavilla oli myös nappeja, nauhoja, helmiä, lankoja ja kaikkea muuta mahdollista, mitä käsityökaupalta voi toivoa. Sain ostettua kaksi puuvillakangasta vähäisillä ranskan kielen taidoillani ja voi kuinka olinkaan onnellinen!

Nantesissa poikkesin myös suloisessa Sous Les Etoiles Exactementissa (13, rue des Carmes), jossa myytiin kortteja, koristeita, juhlatarvikkeita, sisustustavaraa ja sen sellaista. Sieltä mukaan tarttui paketillinen kangasmerkkejä.

Paluureitillä kohti Suomea halusin poiketa Kööpenhaminassa ihan vain siksi, että saisin hamstrata kankaita Stoff & Stilin alesta. Ja niitähän sitten tarttui myös mukaan! Nyt on trikoota vauvanvaatteisiin, puuvillaa tyynynpäällisiin, viskoosia hametta varten, vetoketju bomber-takkiin ja vaikka mitä. Kunhan pääsen takaisin arkirytmiin, niin johan alkaa syntyä vaatetta.

Ihanaa alkanutta elokuuta!