Mystical Flowers -paita ja matkavinkit Lissaboniin

Tänä kesänä aion ommella! Se oli suuri julistukseni kesän alussa, kun loma vasta häämötti. Aion nyt leikata ne ihanimmat ja pitkään kaapissa hillotut kankaat, ajattelin. Pikaisena loman alun ompeluksena syntyikin peruspaita Vimman Mystical Flowers -kankaasta, kun tarvitsin pitkähihaista mukaan lomamatkalle. Vietimme nimittäin viime viikon kesäisessä Lissabonissa mieheni kanssa. Rakastuin täysin kaupungin vanhoihin taloihin, joiden seiniä koristivat värikkäät vanhat kaakelilaatat, sekä portugalilaisiin kermaleivoksiin, pastel de natoihin, joita söimme vähintään kaksi päivässä. Kirjasin postaukseen mukaan muutaman matkavinkin. Ja tuo paita, sitä tarvittiin Sintran tuulisilla kukkuloilla.

Kesälomani on nyt puolessa välissä. Sitä tekee etukäteen aina niin suuria suunnitelmia siitä, mitä kaikkea lomalla pitäisi saada aikaan. Vaikka oikeasti kaikista palauttavinta olisi kai se tekemättömyys, tai ainakin se, ettei suunnittele lomapäiviään etukäteen liian täyteen. Mutta kun kerrankin on aikaa, niin onhan sitä ainakin ommeltava. Ja pestävä matot, pakastettava mansikat ja niin edelleen.

Minun lomaani kuuluu poikkeuksetta aina myös ulkomailla reissaaminen. Kotona lomaillessa täytän päivät kotitöillä ja murehtimalla tulevaisuutta, joten pakenen elämän realiteetteja ulkomaille. Tänä kesänä matkakohteeksi valikoi viime hetkillä Portugali ja Lissabon. Maa oli minulle uusi ja tuntematon, ja siksi myös niin kiehtova. Alta löydät matkavinkkejä Lissaboniin ja sen lähialueille ensikertalaisen näkökulmasta. Mukana myös muutama käsityöfanaatikon kauppavinkki.

Ensin kuitenkin muutama sana siitä paidasta. Olen kovana Vimma-fanina hamstrannut kaapit, ja myös lattiat, täyteen heidän kankaitaan, joita en uskalla oikein koskaan leikata. Kun kangas on hieman kalliimpaa ja sen hankkimiseen on nähnyt melkoisen vaivan (esimerkiksi jonottanut tunnin muuttomyynnin ovien aukeamista ja sen jälkeen 30 minuuttia kassajonossa), on kynnys kankaan leikkaamiselle korkea. Viime kesänä ompelin lomamatkalle mukaan shortsit ja pari vuotta sitten trikoomekon Soso-kuosista, mutta kankaita riittäisi vielä vaikka mihin.

Lissaboniin lähtiessäni tajusin, että varastoistani puuttuu kesäinen pitkähihainen, jonka ehdottomasti tarvitsin mukaan matkaan. Kaivoin jälleen esiin Puuhakaspajan Noora-kaavan sekä jännittyneenä Vimman ihanaisen Mystical Flowers -jerseyn. Koska kaava on melko kireän trikoopaidan peruskaava, muokkasin sitä hieman leveämmäksi erityisesti kyljistä. Lisäsin lisäksi resorit hihoihin, helmaan ja pääntielle. 70 cm kangaspala ei kuitenkaan millään asetteluilla riittänyt kokonaiseen paitaan. Niinpä tein hihoihin viistoon kulkevat leikkaukset kyynärpään alapuolelle sekä hieman tavallista pidemmät resorit.

Näillä melko huomaamattomilla muutoksilla paidasta tuli oikein käyttökelpoinen ja juuri sopiva lämpimiin, mutta tuulisiin kesäpäiviin. Tosin muutaman testailun jälkeen jäin vielä miettimään, josko lisäisin pienet rintamuotolaskokset.

 

Sitten niihin matkavinkkeihin. Ensinnäkin Lissabonin lentokenttä sijaitsee aivan keskustan tuntumassa. En ole varmaan missään muussa suurkaupungissa matkannut taksilla vartissa keskustahotellista lentokentälle! Mikäli lentoajat eivät ole keskellä yötä, suosittelen kuitenkin metron käyttämistä. Metrolla nimittäin matkaa 1,45 euron hintaan reilussa puolessa tunnissa suoraan kentältä keskustan eri kaupunginosiin.

Me varasimme hotellin vanhasta kaupungista. Behotelisboa oli oikein mukava kokemus: huone oli siisti ja ilmastointi toimi, meille tarjottiin portviiniä niin tullessa kuin lähtiessäkin ja sijainti oli hyvä lähellä metroa (joskin turistialueella). Kadulla olevista ravintoloista kantautui melua puoleen yöhön asti, jolloin katu hiljeni. Baarit ja yökerhot ovat keskittyneet Bairro Altoon, jossa ihmisiä ja ääniä on varmasti läpi yön. Hotelliltamme oli kävelymatka niin rannalle, juna-asemille kuin kivoihin ravintoloihinkin, joten käytimme metroa lopulta vain kaksi kertaa.

Lissabonissa hintataso tuntuu olevan hieman alhaisempi kuin monessa muussa eurooppalaisessa kaupungissa. Meille se näyttäytyi erityisesti ruuan ja juomien hinnoissa, oli kyse sitten täyteen buukatusta illallisravintolasta tai oluesta MM-futiksen kisakatsomossa merenrannalla.

Muutama tarkempi vinkki tulee tässä:

  • Ruokasuosituksia: Time Out -ruokamarket (useita ravintoloita), Taberna Moderna -ravintola (pöytävaraus illalla suositeltavaa), parhaat pastel de nata -leivokset söimme Fabrica da Nata -myymälässä (Rua Augusta 275) ja parhaat ginjinhat joimme Ginjinha Sem Rivalissa (Rua Portas de Santo Antão 7).
  • Suosittelen lähtemään myös päiväretkille Lissabonin ytimen ulkopuolelle. 35-45 minuutin junamatkojen päässä ovat rantakaupunki Cascais sekä UNESCOn maailmanperintökohde Sintra. Menopaluu maksaa junalla molempiin 4,50 euroa.
  • Cascaisiin lähtee juna Cais do Sodrén asemalta. Mikäli mielit reissullasi rannalle ja mereen, kannattaa suunnata tänne (tai jollekin junamatkan väliasemista). Merenelävistä pitävälle suosittelen lämpimästi Marisco na Pranca -ravintolaa Vila Cascais Marketin yhteydessä.
  • Sintraan lähtee junia Rossion juna-asemalta noin 40 minuutin välein. Tälle reissulle kannattaa varautua kunnon jalkinein, sillä kävelyä on tiedossa! Sintrassa pääsee tutustumaan vanhoihin linnoihin ja huimiin näköaloihin. Linnat sijaitsevat kukkuloilla, joille on mahdollista joko kävellä tai mennä bussilla/taksilla/autolla (parkkitilaa on vähän). Me reippaina käveltiin, eikä tuntunut liian pahalta. En tosin lähtisi kipuamaan 30 asteen helteessä. Meidän kohteinamme olivat Castelo dos Mouros ja Palácio da Pena. Jälkimmäiseen ostimme lipun vain puutarhaan, joka tuntui minusta oikein riittävältä, sillä osaan linnasta pääsi tutustumaan sen kanssa. Jälkikäteen jäin vielä harmittelemaan, ettemme suunnanneet Quinta da Regaleiraan.

 

 

 

 

 

Lopuksi vielä muutama käsityökauppa. Portugalista tulee suuret määrät eurooppalaisista kankaista, joten oli odotettavissa, että törmään kangaskauppoihin myös reissullamme. Aivan hotellimme läheisyydestä bongasin useammankin liikkeen, ilman suurempia etsintöjä. Kylläpä harmitti, että olin liikkeellä vain käsimatkatavaroilla!

Kangaskauppa Feira dos Tecidos (Rua Aurea ja Rossio-aukion eteläkulmassa) oli täynnä alelaareja, joista kukalliset viskoosit ja puuvillasatiinit suorastaan huusivat minulle. Kahdessa kerroksessa olevassa kaupassa oli yllätyksekseni enemmän miesmyyjiä kuin naisia, poikkeuksellinen näkymä Suomeen verrattuna. Yläkerran sisustuskankaista löytyi myös ihania kuoseja, niin hillytymipiä geometriasia kuvioita kuin esimerkiksi kaupunkinäkymiäkin.

Useampi pikkuputiikki löytyi myös Rua da Conceicãolta. Oli nappi- ja nauhakauppaa, lankakauppaa sekä kangaskauppaa, jossa miesmyyjä puku päällä myi lähinnä juhlapukukankaita. Sinne en uskaltanut mennä edes sisälle!

Tältä reissulta ei kuitenkaan lähtenyt mukaan käsityötarvikkeita. Sen sijaan mukaan lähti monta ajatusta ja inspiraatiota! Tiesitkö muuten, että Portugali on maailman merkittävin korkin valmistaja? Tämä näkyi myös selkeästi erilaisina korkkikankaasta valmistettuina tuotteina. Variaatioita oli enemmän kuin Suomessa. Ehkäpä itsekin lähden nyt testaamaan.

Ihanaa kesää ja lomaa!

 

 

Mainokset

Makramee-seinävaate – ensimmäinen yritys

Vähintään kerran vuodessa on hyvä opetalla uusi taito. Näin ajattelen myös käsityöosaamisen kohdalla. Vuosi sitten tähän aikaan kävin juhannusseppele-kurssilla ja harjoittelin kukkiensidontaa. Tänä vuonna suuntasin juhannusviikolla makramee-kurssille. On muuten koukuttavaa puuhaa tämäkin! 42 metristä kierrätyspuuvillanarua syntyi elämäni ensimmäinen seinävaate.

Ostin lähes kaksi vuotta sitten Tukholman matkallani kudontakehikon ja loimilangat seinävaatteen tekemistä varten. Instagramissa kun on näkynyt jo vuosia ajan toinen toistaan ihanampia sisustuksia, joissa on käytetty erilaisia itsetehtyjä seinävaatteita. Tuo kehikko on kuitenkin pakattuna niin syvälle kaappini uumeniin, ettei se ole sieltä kaivautumassa esiin ihan lähivuosina, niin houkuttelevaa kuin sen käyttö ajatuksen tasolla onkin.

Seinävaatteet kuitenkin vetävät puoleensa. Niinpä olin kärppänä paikalla, kun Solmuillan Nita mainosti Instagram-tilillään makramee-työpajaa Turussa. Pääsin onnenkantamoisella peruutuspaikalle ja aivan onnesta soikeana pendelöin Helsingistä Turkuun juhannuksen alla.

Kurssimaksuun kuului tietysti tarvikkeet ja kirjallinen ohje makramee-seinävaatteeseen. Kaikista parasta oli kuitenkin ohjaaja, joka kädestä pitäen neuvoi solmuilussa. Yllättävän vaikealta se tuntui aluksi, vaikka koko työn ajan käytettiin vain yhtä ja samaa solmua! Tarkkana tyttöni olin kaiken lisäksi ryhmämme hitain tekijä, ja koko ajan tyytymätön tekemääni tulokseen – narut jäivät auttamattomasti liian löysälle. Kolmen tunnin työpajan jälkeen kiikutin työn mukanani juhannuksenviettoon ja viimeiset solmut valmistuivat perjantaiaamuna, kun odottelin vieraitamme saapuviksi.

Kyllähän tuon valmiin työn voisi vaikka mökin seinään ripustaa (siis jos olisi mökki). Lopputulos on hieman vino ja narut löysällä, mutta ehkä se menee ensimmäiseksi työksi. Jatkoa on varmasti luvassa!

Lopuksi vielä muutama vinkki:

  • Makramee-seinävaate tehdään tavallisesti puukeppiin. Se voi olla luonnonoksa tai silotellumpi kauppaversio. Solmuillan Nita tekee työnsä usein poronsarviin. Jotkut käyttävät myös metallirenkaita.
  • Naruna/nyörinä työssä voi käyttää eripaksuisia ja eri materiaaleista tehtyjä lankoja. Tässä työssä käytetty kierrätyspuuvillanyöri tuntui käteen mukavalta ja solmuista sai napakoita. Metrimääräisesti tavaraa saa olla todella paljon. Esimerkiksi tähän työhön meni 14 x 3 m nyöriä.
  • Paketteja makramee-seinävaatteisiin myy ainakin Taito-shop. Lankavan sivuilta löydät ilmaisohjeen, samoin googlettamalla useammastakin blogista. Esimerkiksi tämä Kaarnan katveessa -blogin kuvallinen ohje on mielestäni selkeä.

Solmuilemisiin!


 

 

Trikoopaita, joka selätti ompelujumin

En vielä viime viikolla olisi osannut kuvitella, että 60 cm:n trikoopalasta saisi toimistokelposen paidan aikuiseen makuun. Mutta niin siinä lopulta kävi. Ommel 2018 -tapahtumasta hankitusta peruskaavasta ja kangaspalasta syntyi trikoopaita, joka mustaan alaosaan yhdistettynä on tarpeeksi virallinen myös työpaikalle.

Tänä keväänä ja alkukesästä on sattunut ja tapahtunut. Elämää on eletty säännöllisen epäsäännöllisesti kahdella eri paikkakunnalla ja ne käsityötarvikkeet eivät tunnu ikinä olevan siinä kodissa, missä olisi aikaa tai mielenkiintoa ommella. Käsityöajasta on taistellut myös vapaaehtoistyö. Tuppauduin nimittäin tänä keväänä mukaan Ommel 2018 -ompelufestivaalin järjestäjäporukkaan ja olen hoitanut aktiivisesti tuon tapahtuman viestintää ja markkinointia huhtikuusta lähtien. Aikaa on mennyt, mutta katunut en ole pätkääkään!

Ommel 2018 -festivaali oli hurja menestys! Ensimmäistä kertaa järjestettyyn tapahtumaan asteli sisään jopa 3000 osallistujaa ja lähes kaikki saamamme palaute oli yltiöpositiivista. Tapahtuma oli yhteisöllinen, monipuolinen – ja no, näin puolueellisesti sanottuna ompelijan unelma. Kotimaisten kangas- ja ompelutarvikemyyjien lisäksi Espoon Opinmäki-kampuksella järjestettiin kursseja, työpajoja, luentoja ja ompelulanit. Tapahtuman synnyttämästä innostuksesta kirjoittivat myös Yle ja Sunnuntaisuomalainen. Lisää on mitä todennäköisimmin tulossa.

Pääsin myös itse ostosten makuun tapahtuman aikana. Mukaan lähti Verson Puodin Pyörre -trikoota sekä Majapuun Robotinrakentajaa, Puuhakaspajan Noora-kaava sekä Namedin Kielo-mekon kaava. Osallistuin sunnuntaina myös Hopen työpajaan, jossa ommeltiin vähävaraisten perheiden lapsille vaatteita tapahtuman näytteilleasettajien lahjoittamista kankaista. Lahjoitukseen päätyi 100 vaatetta ja asustetta! Tuossa työpajassa painaessani suoraan tehtaalta tuodun saumurin sulavaa paininjalkaa, muistin kuinka hauskaa ompelu voikaan olla.

Niinpä jäljensin Noora-kaavan ja rukoilin, että 60 cm:n pala Pyörre-trikoota riittäisi koon 38 paitaan (samalla muuten huomasin, ettei koko 36 enää riitä minulle, o-ou!). Ja riittihän se! Yhtään ei olisi voinut olla hihoissa tai helmassa enempää pituutta. Paitaa ommeltiin pitkin öitä ja kaula-aukon kaksoinneulan tikkaus purettiin silmät ristissä kolme kertaa.

Vähän mietin etukäteen, että tuleekohan tästä kuosista kuitenkin vain kotipaita. Mutta taitaa se sitten kuitenkin toimia myös töissä mustien leveälahkeisten housujen kanssa. Me like!

Kesälomaan on enää yksi työpäivä. Entäs sulla? Lomalla aion ainakin ommella, ja paljon. Ajatuksena olisi tuhlata kaapista pois erinnäisiä herkkukankaita, joita olen suotta hillonnut hyllyillä vuodesta toiseen. Nyt on se aika, kun ne on raaskittava käyttää.

Hyvää juhannusta sateista huolimatta!

 

Ompelijoiden oma festivaali valloittaa Espoon

Tämä loppukevät on ollut melko hiljaista omalla käsityörintamallani. Olen kaivanut ompelukoneen esiin lähinnä muutaman korjausompelun vuoksi, ja pakannut sitten taas pois pöydältä. Mutta tälle hiljaisuudelle on hyvä syy. Olen saanut olla mukana tekemässä ensi viikonloppuna ensi-iltana saavaa ompelufestivaalia, Ommel 2018 -tapahtumaa.

Kolmen päivän päästä räjähtää. Espoon Suurpeltoon Opinmäki-kampukselle nimittäin nousee ensimmäinen suomalainen ompelufestivaali, Ommel 2018. Paikalla on yli 40 kangas- ja ompelutarvikemyyjää (tässä tapahtumassa ei myydä valmistuotteita), jotka keskittyvät kotimaiseen designiin. Se on tapahtuman teemakin. Lisäksi viikonloppuun mahtuu kattava lista kursseja, ompelulanit sekä ilmaisia työpajoja ja luentoja. Toisin sanoen kattavasti ompeluhuumaa kaikille harrastajille sekä myös niille, jotka vasta haaveilevat ompelutaidoista. Kaiken kukkuraksi tapahtuma on ilmainen.

Kenen pussiin sitten kirjoitan tapahtumasta? Omaksi ilokseni. Tapahtuman järjestäjänä toimii Ommel ry, jonka perustivat syksyllä 2017 muutama alan kotimainen yritys ja aktiivinen ompeluharrastaja. Yhdistyksen tehtävänä on edistää ompeluharrastusta ja viedä suomalaista kangasdesignia maailmalle. Samaa nimeä kantavaan tapahtumaan syntyi ajatus melkeinpä saman tien ja sitä ovat vieneet eteenpäin Ommel ry:n hallituslaiset sekä kymmenet innokkaat vapaaehtoiset, joista minä olen yksi. Tänä keväänä nimittäin haettiin Facebookissa vapaaehtoisia auttamaan tapahtuman järjestelyissä. Otin yhteyttä ja päädyin lopulta auttamaan tapahtuman viestinnässä, muun muassa Facebook-postauksissa. Eipä ole ollut sen jälkeen vapaa-ajan ongelmia, mutta hyvä niin. Olen päässyt mukaan mitä inspiroivimpaan porukkaan!

Toivottavasti näen mahdollisimman monen teistä lukijoistakin tapahtumassa! Nyt on ainutkertainen tilaisuus päästä tapaamaan muita ompeluun hurahtaneita, tekemään huippuja kangasostoksia (mukana on monta uutta tulokasta ja tiedossa heidän ensimmäisiä lanseerauksiaan), tutustumaan monenlaisiin koneisiin, materiaaleihin ja tekniikoihin sekä surruttelemaan ilman häpeää yömyöhään. Alla vielä faktatietoa tapatumasta.

Aikataulu:

Pe 8.6. klo 12-19

La 9.6. klo 10-18

Su 10.6. klo 10-16

Ompelulanit voivat jatkua aukioloaikojen jälkeenkin.

Sijainti:

Opinmäki-kampus, Suurpelto, Espoo

Osoite: Lillhemtintie 1, Espoo

Parkkitilaa on rajallisesti, joten suositellaan julkisten käyttöä. Helsingin suunnalta kannattaa saapua metro + bussi -yhdistelmällä.

Ohjelma:

Työpajat ovat ilmaisia ja niihin ei tarvitse ilmoittautua. Osallistua voi aina, kun työpajassa on tilaa. Katso millaisia työpajoja on tarjolla.

Kurssit ovat maksullisia ja niille on voinut ilmoittautua ennakkoon. Mikäli kursseilla on vielä tilaa, voi niille ilmoittautua myös paikanpäällä ja suorittaa maksun tapahtuman infoon. Tutustu kurssikattaukseen täällä.

Luennot ovat ilmaisia ja niille voi osallistua kaikki, jotka mahtuvat auditorioon. Tutustu luentoaiheisiin ja aikatauluun tätä kautta.

Ompelulaneilla ommellaan yhdessä, mutta käyttäen omia välineitä. Lanipaikka on maksullinen ja sen voi varata täällä.

Bloggaajatapaaminen järjestetään myös. Mukaan intoutuvat bloggarit kerääntyvät infopisteellä perjantaina klo 18 ja lauantaina klo 10.

Paikalla on tarjolla myös purtavaa ja hierontaa kohtuullisella hinnalla.

 

Nähdäänhän siellä? Tehdään tapahtumasta saman tien niin hieno, että se järjestetään tulevinakin vuosina ❤

Pörröä ja lämpöä – DIY chunky beanie

Olen joskus ennenkin todennut täällä blogissa, että herään toisinaan hieman myöhässä erilaisiin trendikkäisiin käsitöihin. Näin tälläkin kertaa. Samujin Chunky beanie on ollut muodissa jo parisen vuotta, mutta vasta kuukausi sitten lämpenin itse ajatukselle sellaisesta päässäni. Ohjeen löysin Novitalta ja langat lankakaupan tädin avulla Dropsilta.

Tällä viikolla pitäisi kevään alkaa, vihdoin. Tai siis yöpakkasten pitäisi väistyä ja lämpötilan pysyä läpi vuorokauden hiljalleen plussan puolella. Viime viikollakin sai jo nauttia ihanasta auringosta – voi sitä voimaa, jonka tunsin saavani valosta! Mutta mitä teenkään minä sillä hetkellä kun kevätaurinko alkaa lämmittää? Kudon itselleni villapipon!

Reilu kuukausi sitten tajusin, ettei minulla ole mustaa pipoa. Pakkohan musta on saada! Chunky beanie on ollut huippusuosittu pipomalli jo kaksi talvea, joten päätin kokeilla sellaisen tekoa tähän hätään. Ajattelin, että nopeastihan sitä nyt yhden pipon neuloo.

Netistä löytyy muutamakin erilainen ohje tämän löysän ”tattipipon” tekoon. Tässä käyttämäni ohjeen löysin selaillessani Novitan Talvi 2017-lehteä. Marssin ohjeen kanssa lähimpään lankakauppaan, jossa kaupantäti auttoi lankavalinnan kanssa. Minun toiveeni oli vain musta ja pörröinen. Langoiksi valikoituivat Dropsin Brushed Alpaca Silk ja Flora, joista jälkimmäinen tuo pipoon villan lämpöä, ensimmäinen pörröä. Molempia tarvittiin kaksi kerää.

Neulomisurakassa meni lopulta lähes kuukausi. Syytän ohutta lankaa. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa, sillä olen erinomaisen tyytyväinen lopputulokseen. Nähtäväksi jää, menettääkö tämä pipo muotonsa yhtä nopeasti kuin alkuperäiset Samujin pipot ovat käyttäjien kommenttien perusteella tehneet. Niin tai näin, toivon tämän pipomuodin jatkuvan ainakin yhden talven verran lisää.

Aurinkoa huhtikuuhun!

 

 

 

Toilettilaukku vahakankaasta

Mikä on paras kangas toilettilaukkuun tai meikkipussiin? Itse olen käyttänyt vuosia äitini minulle joululahjaksi tekemää kernikankaista toilettilaukkua. Kernikankaassa on akryylipinnoite, joka hylkii likaa ja vettä, ja on siksi helppo pitää puhtaana. Ystäväni syntymäpäivän kunniaksi pistin testiin Marimekon vahakankaan.

Ostin vuosi sitten helmikuussa puoli metriä Marimekon Tuppurainen-vahakangasta työkaverin läppäripussia varten. Tuosta ompelutyöstä ylimääräiseksi jäänyt kangaspala on pyörinyt kaapissa turhakkeena (ja voi pojat kuinka inhoankaan näitä kangaspaloja, oli kangas kuinka ihanaa tahansa). Joululahjakiireissä keksin, että vahakankaasta voisi yrittää tehdä toilettilaukun Villa & Villan ERITTÄIN toimivalla ohjeella. Tuolla samaisella ohjeella on nyt jo syntynyt lähemmäs kymmenen erikokoista pussukkaa, kuten nämä kaksi, jotka esittelin täällä blogissa 1,5 vuotta sitten.

Muita tarvikkeita tarvittiin vain vetoketju ja vuorikangas. Vahakankaan kaveriksi valitsin mustan puuvillakankaan.

Kuten muistelinkin läppäripussukan ompelusta, ei vahakangas ole kaikista mukavin ompelukangas paininlajan alla. Kankeaa ja tahmeaa. Jokainen nuppineulan jälki näkyy lopputuloksessa. Ohje on kuitenkin sen verran helppo ja minulle ennestään tuttu, että lopputulos on omaan silmään oikein kelvollinen.

Miten vahakangas sitten toimii toilettilaukussa? Valitsin vahakankaan tähän laukkuun sillä ajatuksella, että laukkua voi rauhallisin mielin kuskata mukana esimerkiksi uimahallien suihkutiloissa, eikä sisuksen kastumista tarvitse pelätä. Lian voi pyyhkäistä toilettilaukun pinnasta helposti rätillä. Miinukset: vahakangas ei tykkää kovasta konepesusta. Eli kun vuorikangas likaantuu, on ryhdyttävä nyrkkipyykille. Entä kovettuuko ja lohkeileeko vahakangas ajan mittaan? Se jää nähtäväksi.

Ja niin, siitä puolen metrin vahakangaspalasta on tullut nyt jo läppäripussukka ja toilettilaukku. Edelleen kangasta on jäljellä, siitä syntyy vielä toinen toiletti- tai meikkilaukku. Kun huolella suunnittelee ja asettelee kaavoja, niin kangasta tuntuu riittävän vaikka mihin!

 

Ystävänpäiväkortti kirjaillen

Minulla ei ole viime vuosina ollut tapana lähettää ystävänpäiväkortteja. Tai pääsiäiskortteja, nimipäiväkortteja eikä syntymäpäiväkortteja. Joulukortteja kyllä, totta kai. Toisaalta harmittaa tämä häviävä luonnonvara, konkreettiset kädessä pidettävät muistamiset. Nykyään postikortin saaminen tuntuu enemmänkin poikkeukselta ja iloiselta yllätykseltä. Siihen, iloiseen yllätykseen, pyrin tänä vuonna ystävänpäivänä.

Olen tykästynyt ideaan kirjailusta. Kerään rohkeutta aloittaa jotain isompaa kirjontatyötä, kuten farkkutakin koristelua kukkasin. Ajatuksissa on ollut, että lainaisin kirjastosta mallikirjan ja lähtisin harjoittelemaan. Onhan kirjonta valittu vuoden 2018 käsityötekniikaksikin. Tuo henkilökohtainen TO DO -listani on pitkä kuin nälkävuosi, joten katsotaan missä vaiheessa on tämän idean toteuttamisen vuoro.

Ihastuin marraskuussa Suomen Kädentaidot -messuilla Taito-lehden pisteellä järjestettyyn ompelukortti-työpajaan. Siinä sain toteuttaa sen pienen hetken kirjontaintohimojani. Kortille ompelu toi samalla pintaan lapsuuden käsityöhetket, kun jotain pahville piirrettyä kissaa on pistelty ja ommeltu tärisevin käsin tuntikaupalla. Lämmin muisto sekin. Samaiselta Taito-lehden pisteeltä ostin mukaani korttipohjia, sillä sain jo silloin marraskuisen loskan keskellä idean käyttää niitä hyväkseni ystävänpäivänä.

Valmiille korttipohjalle oli helppo pistellä esimerkiksi nastalla tai isolla silmäneulalla reikiä. Ompeluun käytin kirjontalankaa sekä ohutta puuvillaista virkkauslankaa. Tämä käsityö onnistuu varmasti myös lapsen kanssa, ja teimmekin niitä tällä viikolla myös Tyttöjen Talon kässäryhmässä, jota vedän vapaaehtoisena.

Jälleen totesin mottoni, yksinkertainen on kaunista, pätevän tähänkin.

Ja niin lähtevät kortit posteljoonin matkaan huomenna 12.2., joka on viimeinen päivä lähettää kortit ystävänpäiväksi perille.

Ihanaa ystävänpäivää teillekin lukijani ❤