Oletko tikkaillut kankaita itse? Minäpä olen. Ei ole muuten sellainen projekti, johon ihan heti olen tarttumassa uudelleen. Kaikkea hullua on myös ompelussa kokeiltava kerran ja niinpä tein itse tikkitakin, tikattun farkkutakin. Lopputulos on minunnäköinen farkkutakki, joka toimii alkusyksystä ulkona ja myöhemmin talvella sisätakkina.
Kesä ja kesäloma ovat ohi. Töissä on pistetty jälleen iso vaihde silmään. Vaatekaupat, some ja sisustusputiikit pursuavat syksyä – beigeä, ruskeaa, lämpimiä takkeja, kynttilöitä, vilttejä. Illat ovat pimeitä ja ulkona sataa. Suomen poikkeuksellisen lämmin ja pitkä kesäkausi on ohitse, kai se on vain uskottava. Yritän uskotella itselleni, että kynttilöiden loiste, neulepuserot ja oman kodin sohvanurkka ovat parasta juuri nyt kesän rientojen jälkeen, mutta eihän se oikeasti mene niin. Minulla on nyt jo ikävä kesää.
Varma syksyn merkki on myös se, että olen kaivanut sukkapuikot lankakorin pohjalta ja neulonut jo kolmet villasukat elokuun aikana. Ompelukoneen ääressä istuminen on jäänyt vähemmälle, sillä raskaiden työpäivien päätteeksi istun mielummin sinne sohvannurkkaan neulomaan. Ompelupöydän (lue ruokapöydän) nurkalla on kuitenkin roikkunut jo tovin muutama keskeneräinen vaate, jotka olisi aivan pakko saada valmiiksi. Ärsyttää sellainen keskeneräisyys.
Ostin jo vuosi sitten kesällä Eurokankaan palalaarista iso palan kukkakuviollista farkkukangasta. Alkuperäinen idea oli kirjailla kuvioiden päälle kohokukkia, mutta muutaman kuukauden jälkeen idea ei tuntunutkaan enää niin hyvältä. Kirjailulangat saivat jäädä kaappiin ja muhittelin lisää. Alkuvuodesta päätin, että teen kankaasta tikkitakin. Halusin kokeilla uutta kaavaa ja tehdä takista rennon sekä katu-uskottavan, mutta tyttömäisen.
Ostin Eurokankaasta vuorikangasta ja ohuinta levyvanua. Ihanan pehmoinen resorikangas ja vetoketju ovat reissutuliaisia Kööpenhaminen Stoff & Stilista. Jäljensin bomber-takin kaavan (lehti ja malli ovat jo unohtuneet, koska kaava meni myöhemmin roskiin), leikkasin kankaat ja lähdin tikkaamaan pala kerrallaan. Se oli muuten puuduttavaa hommaa! Tikkilinjat menivät kyllä suoraan, kiitos tarkan mittaamiseni, mutta kulmat ja tikkien etäisyydet vaihtelevat suuresti eri palojen välillä. Sitä ei onneksi huomaa, kun takki ei kuitenkaan ole koskaan päällä tarkan suorassa.
Mitä kaikkea meni sitten pieleen? Ensinnäkin levyvanu loppui kesken ompelun. Eurokankaassa lisävanua ostaessani unohdin, mitä olinkaan alunperin ommelut mukaan. Totta kai ostin väärää levyvanua, liian paksua, ja totesin virheeni vasta tikattuani molemmat hihat valmiiksi.
Kootessani valmiiksi tikattuja paloja yhteen huomasin, ettei takin malli sopinut minulle, tai etteivät tikkaukset tule siinä nätisti esille. Ja ne hihat, ne olivat aivan liian tiukat. Purin takin takaisin paloiksi ja kaivoin kaapista bomber-takin luottokaavani (Suuri Käsityö 4/2014). Tällä kaavalla on tehty jo kolme bomber-takkia (kukkatakki, kultainen takki ja musta arkitakki). Kangaspalat onneksi riittivät pieniin muokkauksiin kaavojen välillä. Samalla leikkasin ja tikkasin hihat uudelleen, tällä kertaa oikean levyvanun kera. Vielä viimeisenä totesin, että ostamani vetoketju oli liian pitkä tällä toisella kaavalla tehtyyn takkiin, joten sekin piti vielä lopuksi lyhentää.
Oikein tuskien taival oli tämä projekti. Kaiken vaivan jälkeen pohdin edelleen, onko tämä kuosi edes minua varten. Tulevaisuus näyttää miten takin käy, jääkö se kaappiin vai tuleeko se valittua päälle. Takki taitaa sopia parhaiten päälle auki pidettynä, joten välttämättä se ei ole niiden kylmimpien kelien takki, vaikka vuorineen ja vanuineen onkin lämmin.
Millaista alaosaa (minkä väristä) te muuten käyttäisitte tämän kanssa?
Ystäväni neula ja lanka 