En vielä viime viikolla olisi osannut kuvitella, että 60 cm:n trikoopalasta saisi toimistokelposen paidan aikuiseen makuun. Mutta niin siinä lopulta kävi. Ommel 2018 -tapahtumasta hankitusta peruskaavasta ja kangaspalasta syntyi trikoopaita, joka mustaan alaosaan yhdistettynä on tarpeeksi virallinen myös työpaikalle.
Tänä keväänä ja alkukesästä on sattunut ja tapahtunut. Elämää on eletty säännöllisen epäsäännöllisesti kahdella eri paikkakunnalla ja ne käsityötarvikkeet eivät tunnu ikinä olevan siinä kodissa, missä olisi aikaa tai mielenkiintoa ommella. Käsityöajasta on taistellut myös vapaaehtoistyö. Tuppauduin nimittäin tänä keväänä mukaan Ommel 2018 -ompelufestivaalin järjestäjäporukkaan ja olen hoitanut aktiivisesti tuon tapahtuman viestintää ja markkinointia huhtikuusta lähtien. Aikaa on mennyt, mutta katunut en ole pätkääkään!
Ommel 2018 -festivaali oli hurja menestys! Ensimmäistä kertaa järjestettyyn tapahtumaan asteli sisään jopa 3000 osallistujaa ja lähes kaikki saamamme palaute oli yltiöpositiivista. Tapahtuma oli yhteisöllinen, monipuolinen – ja no, näin puolueellisesti sanottuna ompelijan unelma. Kotimaisten kangas- ja ompelutarvikemyyjien lisäksi Espoon Opinmäki-kampuksella järjestettiin kursseja, työpajoja, luentoja ja ompelulanit. Tapahtuman synnyttämästä innostuksesta kirjoittivat myös Yle ja Sunnuntaisuomalainen. Lisää on mitä todennäköisimmin tulossa.
Pääsin myös itse ostosten makuun tapahtuman aikana. Mukaan lähti Verson Puodin Pyörre -trikoota sekä Majapuun Robotinrakentajaa, Puuhakaspajan Noora-kaava sekä Namedin Kielo-mekon kaava. Osallistuin sunnuntaina myös Hopen työpajaan, jossa ommeltiin vähävaraisten perheiden lapsille vaatteita tapahtuman näytteilleasettajien lahjoittamista kankaista. Lahjoitukseen päätyi 100 vaatetta ja asustetta! Tuossa työpajassa painaessani suoraan tehtaalta tuodun saumurin sulavaa paininjalkaa, muistin kuinka hauskaa ompelu voikaan olla.
Niinpä jäljensin Noora-kaavan ja rukoilin, että 60 cm:n pala Pyörre-trikoota riittäisi koon 38 paitaan (samalla muuten huomasin, ettei koko 36 enää riitä minulle, o-ou!). Ja riittihän se! Yhtään ei olisi voinut olla hihoissa tai helmassa enempää pituutta. Paitaa ommeltiin pitkin öitä ja kaula-aukon kaksoinneulan tikkaus purettiin silmät ristissä kolme kertaa.
Vähän mietin etukäteen, että tuleekohan tästä kuosista kuitenkin vain kotipaita. Mutta taitaa se sitten kuitenkin toimia myös töissä mustien leveälahkeisten housujen kanssa. Me like!
Kesälomaan on enää yksi työpäivä. Entäs sulla? Lomalla aion ainakin ommella, ja paljon. Ajatuksena olisi tuhlata kaapista pois erinnäisiä herkkukankaita, joita olen suotta hillonnut hyllyillä vuodesta toiseen. Nyt on se aika, kun ne on raaskittava käyttää.
Hyvää juhannusta sateista huolimatta!
Ystäväni neula ja lanka 