Pörröä ja lämpöä – DIY chunky beanie

Olen joskus ennenkin todennut täällä blogissa, että herään toisinaan hieman myöhässä erilaisiin trendikkäisiin käsitöihin. Näin tälläkin kertaa. Samujin Chunky beanie on ollut muodissa jo parisen vuotta, mutta vasta kuukausi sitten lämpenin itse ajatukselle sellaisesta päässäni. Ohjeen löysin Novitalta ja langat lankakaupan tädin avulla Dropsilta.

Tällä viikolla pitäisi kevään alkaa, vihdoin. Tai siis yöpakkasten pitäisi väistyä ja lämpötilan pysyä läpi vuorokauden hiljalleen plussan puolella. Viime viikollakin sai jo nauttia ihanasta auringosta – voi sitä voimaa, jonka tunsin saavani valosta! Mutta mitä teenkään minä sillä hetkellä kun kevätaurinko alkaa lämmittää? Kudon itselleni villapipon!

Reilu kuukausi sitten tajusin, ettei minulla ole mustaa pipoa. Pakkohan musta on saada! Chunky beanie on ollut huippusuosittu pipomalli jo kaksi talvea, joten päätin kokeilla sellaisen tekoa tähän hätään. Ajattelin, että nopeastihan sitä nyt yhden pipon neuloo.

Netistä löytyy muutamakin erilainen ohje tämän löysän ”tattipipon” tekoon. Tässä käyttämäni ohjeen löysin selaillessani Novitan Talvi 2017-lehteä. Marssin ohjeen kanssa lähimpään lankakauppaan, jossa kaupantäti auttoi lankavalinnan kanssa. Minun toiveeni oli vain musta ja pörröinen. Langoiksi valikoituivat Dropsin Brushed Alpaca Silk ja Flora, joista jälkimmäinen tuo pipoon villan lämpöä, ensimmäinen pörröä. Molempia tarvittiin kaksi kerää.

Neulomisurakassa meni lopulta lähes kuukausi. Syytän ohutta lankaa. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa, sillä olen erinomaisen tyytyväinen lopputulokseen. Nähtäväksi jää, menettääkö tämä pipo muotonsa yhtä nopeasti kuin alkuperäiset Samujin pipot ovat käyttäjien kommenttien perusteella tehneet. Niin tai näin, toivon tämän pipomuodin jatkuvan ainakin yhden talven verran lisää.

Aurinkoa huhtikuuhun!

 

 

 

Roikkuvat helmikorvakorut

Huikeaa toukokuuta! Kesä on jo niin lähellä, ettei malttaisi odottaa enää yhtään pidempää! Tänään minä, kaikkien aamunukkujien äiti, heräsin pirteänä klo 6.34 ulkoa tulvivaan valoon. Uskomatonta, kuinka valolla voikaan olla sellainen energisoiva vaikutus.

Nyt kuitenkin ikuisuusprojektiin, joka oli levällään keittiönpöydällämme lähes kaksi kuukautta. Maaliskuussa askartelimme Tyttöjen Talon kässäryhmässä koruja erilaisista helmistä. Hieman aiemmin olin kiinnittänyt huomion Tanskan Panduro Hobbyn Insta-videoon, jossa valmistettiin supermakeat helmikorvakorut. Päätin aloittaa vastaavien korvisten vääntämisen saman tein, mutta eihän tuossa 1,5 tunnin käsityötuokiossa ehtinyt kolmea helminauhaa pidemmälle.

Pujottelin helmiä helmilankaan Netflixin ääreellä aina kun vaan mahdollista ja aina kun hermot kestivät. Olihan se aikamoista tihrustamista! Lopulta pujottelin helminauhoja yhteensä 44 kappaletta. Kun tähän päälle lisää vielä satiininauhan päälle pujotellut ja kiedotut helmet, tulee näihin korviksiin yhteensä huikeat 2 500 helmeä! Mikä määrä (ja paino)!

Tarvikkeet: 1 rulla helmilankaa, 2 pkt helmiä, lukitushelmiä, 2 kpl litistettäviä nyöripäitä, 40 cm satiininauhaa, 2 kpl korvakorukoukut. Työkaluina sakset, korupihdit, kuumaliima, ompeluneula.

Työvaiheet selviävät melko hyvin tuosta yllä linkkaamastani videosta sekä tästä toisesta. Jos edelleen jää joku vaihe mietityttämään, niin kysy ihmeessä lisää.

Korviksilla oli tarkoitus valmistua ensin maaliskuun lopussa Antti Tuiskun keikalle, sitten pääsiäisen keikalle ja viimeiseksi Blog Awardseihin. Nyt kuitenkin korvikset ovat valmiit ja pääsevät vihdosta viimein näyttäytymään Enrique Iglesiaksen keikalle huomenna!

 

 

 

DIY jumppapussi

Ensinnäkin. Jumppapussi. Käytetäänkö sellaista sanaa kenenkään yli 10-vuotiaan kassista? Omaan suuhun se ei jotenkin sovi, mutta tuolla sanalla näitä kasseja tuntuu joka tapauksessa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyvän. Joten nimetään se jumppapussiksi. Englanniksi pussukkaa voi gooletella hakusanalla sackpack.

Etsin kesälomareissullamme kiivaasti urheiluliikkeistä sopivan katu-uskottavaa ja trendikästä ”jumppapussia”. Tiedättehän, sellainen yksikertainen reppu, jonka suu kiristetään suppuun kantohihnoista? Koska viime aikojen luottomerkkini Adidas petti minut tylsillä kasseillaan, oli istuuduttava ompelukoneen ääreen.

Tarvikkeet löysin pääosin omasta varastosta, vain repun hihnoiksi tarvittavaa nyöriä kävin ostamassa Nappitalosta. Kankaana käytin Muovon ihanaa musta-valkoista markiisikangasta. Kassin alaosassa on suikale mustaa puuvillakangasta ja sivusaumassa pieni vetoketjutasku avaimille.

Tykästyin heti tähän kassiin! Nyöriä on ostettu valmiiksi jo seuraavaankin pussukkaan. Alaosaanhan voisi laittaa vaikka kaitaleen nahkaa?

 

 

FIMO-kokeiluja ja helmikaulakoruja

Olen FIMO-keltanokka. Tai ainakin olen ollut tähän asti. Kun herkullisen värisiä helmiä ei löytynyt valmiiksi kaupoista, piti niitä tehdä itse. Olin pari viikkoa sitten työmatkalla Joensuussa ja siellä askartelupuodissa poiketessani mukaani tarttui pari pakettia FIMO-massaa. Kotona Helsingissä sitä on tullut ostettua Sinellistä useampi paketti lisää.

Tein FIMO-helmistä yksinkertaiset kaulakorut ystävilleni ystävänpäivämuistamiseksi. Sittemmin koruja on tullut värkättyä lisää ja lisää, kun herkullisia väriyhdistelmiä on niin monenlaisia. FIMO-helmien kaveriksi mukaan olen laittanut puisia ja keraamisia helmiä.

Menen huomenna sunnuntaina Kattilahallin kirppikselle myymään turhia tavaroitani pois. Tein koruja myös sinne myyntiin, joten nyt mitataan niiden todellinen vetovoima. Tulkaahan kaikki pääkaupunkiseudulla pyörivät ostoksille!

Superhelppo syyspipo

Nopeat neulontatyöt ovat mukavia. Isommat työt jäävät minulla helposti ikuisuusprojekteiksi, kun en malta odottaa niiden valmistumista rauhassa. Tavallisin nopea neulontatyö minulla ovat olleet villasukat. Nyt kun lähes kaikki ystävät ja sukulaiset on jo lahjottu villasukilla, täytyy siirtyä johonkin toiseen nopeaan vaihtoehtoon.

Tiinan Muita ihania -blogi on yksi lempiblogeistani. Päätinkin kokeilla Tiinan ohjeella superhelppoa syyspipoa. Kaksi pipoa valmistui Novitan Isoveli -langan jämistä muitta mutkitta. Nopeaa ja helppoa.

Antaa kylmän tulla!