Pillihimmeli

himmeli_kansikuva

Jotenkin käsityöihmisenä olen voimaantunut ajattelemaan, että osaan tehdä käsilläni mitä vain. En siis epäröinyt ehdottaa itseäni, kun paikallisessa Facebookin kierrätysryhmässä etsittiin himmeleiden tekijää. Olenhan tehnyt viime vuonna pillikranssin ja toissa vuonna pieniä lasihimmeleitä, joten tekniikka oli periaatteessa tuttu. Mutta sellaista isoa katosta roikkuvaa himmeliä en ollut koskaan tehnyt.

Sain naapurilta toivekuvan tulavasta himmelistä ja se oli Pastellimajan suosittu himmeli kolmen vuoden takaa. Kuvan perusteella lähdin rakentamaan kokonaisuutta, joka lopulta valtasi ruokapöytämme kahdeksi viikoksi. Eniten purin hammasta kahdeksankulmaisten timattien kanssa, joita tuli tähän minun versiooni yhteensä kahdeksan kappaletta.

Himmeleiden värkkäily tuntuu olevan edelleen ja enenevässä määrin muodissa, sillä marraskuun lopulla oli Sinellin keskusvarastolta kaikki mustat pidemmät pillit loppu. Onneksi Askarellissa niitä oli vielä useampi paketti jäljellä. Yksittäisten osien kokoamiseen käytin ohutta mustaa rautalankaa, koska tämä tuntui nopeammalta ja kestävämmältä työstää. Osat liitin toisiinsa mustalla helmilangalla, koska rautalangalla liittäessä osaset eivät heiluisi kauniisti himmelin liikkuessa.

Ei ole kuitenkaan minun juttuni tällaisten himmeleiden tekeminen, oli se sen verran raskas urakka. Hienoltahan lopputulos näytti, kun se roikkui olohuoneen kattolamppumme paikalla odottamassa hakijaansa. Ehkä aika kuultaa muistot ja teen vielä joskus meillekin oman.

himmeli_lahikuva

 

himmeli_alhaalta

Kultainen bomber-takki

kultainen_bomber-takki

Niin ne päivät ja viikot vain vierähtävät. On joulukuu ja tasan kaksi viikkoa jouluaattoon. Moni käsityöbloggaaja julkaisee tällä hetkellä toinen toistaan suloisempia joulukalenteri-ideoita: virkattuja enkeleitä, tuoksuvia kynttilöitä ja huovutettuja tossuja. Nostan hattua kekseliäisyydelle ja viitseliäisyydelle, sillä minusta ei olisi päivittäiseen postaustahtiin, vaikkakin julkaisut voikin ajastaa ja kehitettävänä on vain 24 jouluista ideaa.

Omat iltani on viime viikkoina vieneet joululahjojen valmistaminen. Niistä ei sen enempää, sillä tiedän monen lahjani saajan lukevan blogiani. Kerrotaan sitten myöhemmin lisää. Kaiken joulufiilistelyn keskellä on täysin jäänyt kertomatta svengaavasta takista, jonka ompelin työpaikkani pikkujouluihin.

Pikkujoulujemme teemana oli Las Vegas, joka kaikessa yltäkylläisyydessään voi tarkoittaa pukeutumisessa mitä vain. Omiin mielikuviini nousi ajatus liiallisuuksiin menevästä kultaisesta asusta, suurista kultaisista koruista ja kultaisesta laukusta. Kultaista vyölaukkua ei lopulta löytynyt, mutta tästä takista tuli juhlien valopilkku. Se ei jäänyt keneltäkään huomaamatta.

Kun kohtasin Eurokankaassa tämän tikkikankaan ensimmäistä kertaa pohdin, mihin ikinä kukaan tätä käyttää. Samassa keksin, että minähän sitä käytän! Kaavana on tuttu pusakkakaava, jota olen käyttänyt aiemminkin kukkatakissa ja basic bomberissa.

Pikkujoulujen stailaus oli hieman näitä kuvia rajumpi, joten pakko oli laittaa yksi selfie julkaisun loppuun pikkujoulujen tiimelyksestä.

Kivoja pikkujouluja ja jouluvalmisteluita kaikille!

kultainen_bomber

 

kult_bomber

 

 

pikkujoulut2016

Vuoden kohokohta: Suomen Kädentaidot

nuppu_design

No huh huh! Vuoden tärkein ja odotetuin viikonloppu takana, ainakin siis minulla. Tampereen Messu- ja urheilukeskukseen (tuttavallisemmin Pirkkahalliin) kerääntyi viikonlopun aikana lähes 45 000 ihmistä Euroopan suurimpaan käsityöalan messutapahtumaan, Suomen Kädentaitoihin. Minä vierailin siellä lauantaina yhdessä äitini kanssa, niin kuin on ollut perinteenä jo lähes 10 vuoden ajan.

Tänä vuonna hain itselleni blogistipassin, jolla pääsin maksutta nauttimaan messutunnelmasta. Hieno etuoikeus! Tuolla lipun hinnallahan sain itselleni jo vaikka mitä tavaraa  😀 Messuperinteet ovat meillä äidin kanssa niin vahvat, että hallit on kierrettävä joka ikinen kerta samassa järjestyksessä, eväänä oltava samat ruuat ja ne on syötävä samassa kohdassa C-hallin katsomossa. Näistä ei luovuta toivottavasti koskaan.

Ystäväni vieraili messuilla jo perjantaina ja nimesi himmelit tämän vuoden jutuksi. Perjantai-iltana mietin jo hieman kauhuissani, että taasko kirjoitan himmeleistä. Muistelen kirjoittaneeni niistä jo ainakin 2015 ja 2014. Päätin siis jo hieman etukäteen, että kiinnitän tietoisesti huomioni tänä vuonna johonkin muuhun. Mutta olivathan ne hienoja, erityisesti nämä Ylen sivuillekin päässeet valohimmelit.

Vaikka messuilla tulee useasti käytyä niillä perinteisillä tiskeillä, niin suola löytyy uusista jutuista. Mieltäni piristivät eristyisesti Taikaviitan huopakruunut, Hiekkakakun kierrätetystä paperimassasta valmistetut korvapuustikorut (teki mieli puraista!), Taikatukka Metsämielen norppafiguurit, Saara Ruskolan pullokorkeista taotut korvikset sekö Butoni Designin korut. Näistä ainoastaan viimeiset lähtivät mukaani, muut herättivät helliä tunteita ja lompakon puristamista rystyset valkoisina.

huopakruunut

 

korvapuustikorut

 

keraamiset_norpat

 

butonidesign_korvikset

Ihania kankaita löytyi niin Verson Puodin, Metsolan, Paapiin kuin monen muunkin pöydältä, mutta tänä vuonna sain hillittyä itseni. En ostanut nimittäin lainkaan kangasta tai lankaa! Ostoskassiin päätyi Butoni Designin korvisten lisäksi askartelupillejä himmeleihin, Helmi Sirolan joulukortteja, vinonauhaa, helmiä, Teippitarhan teippejä sekä R/H Studion mekko pikkujouluihin. Mekkoon meni suurin osa rahoista, mutta muuten osasin olla yllättävänkin maltillinen.

Huoh, jälleen vuoden odotus! Odotusta helpottamaan ajattelin harkita Tukholman alkuvuoden (17.-19.2.) käsityömessuille osallistumista. Josko merisää olisi silloin suosiollisempi kuin pari vuotta sitten syksyllä.

messuostokset

 

blogisti_kyltti

 

messuhalli

Helppoa ompelua: patalappu ja patakinnas

patalappu_ja_patakinnas

Tämä postaus on sellainen sarjassamme ”kuluta kankaiden jämät johonkin järkevään”. Lastenvaatteet on yksi kätevä keino hävittää kaapista kangaspaloja ja resorien loppuja. Meillä ei ole lapsia, mutta jossain vaiheessa innostuin vaatettamaan ystävieni lapsia. Vauvanvaateinnostus lopahti alkuvuodesta eikä tilalle ole tullut oikein mitään muuta innostavaa jämäkangasompelua.

No olihan pari viikkoa sitten ne pussukat. Se kokeilu syntyi oikeastaan tarpeesta keksiä Tyttöjen Talon kässäryhmään joku ompelutyö, joka valmistuisi 1,5 tunnissa. Kun totesin, että pussukoissa kestäisi liian kauan, niin keksin pannulaput. Ja niitähän me sitten väkerrettiin! Jämäkankaat kuluivat alta aikayksikön.

Patalapun tekeminen on helppoa: leikkaa puuvillakankaasta suorakaiteen muotoinen palanen, taita se puoliksi (oikeat puolet vastakkain) ja ompele kaksi sivua kiinni. Jätä yksi sivu auki, jotta voit kääntää työn. Sujauta pussin sisään eristekangas. Ompele pieni ripustuslenkki ja taita se viimeisen sauman väliin. Tikkaa avoimeksi jäänyt sivu (reunat käännettynä pussin sisään) sekä kolme muuta sivua yhtenäisyyden säilyttämiseksi. Voila!

Patalapun kaveriksi täytyy tehdä tietysti myös mätsäävä patakinnas. Siihen löydät piirtämäni kaavan tästä. Kaava on passelin kokoinen siroon käteen, mutta muista lisätä saumanvarat leikatessa. Päälle tulevaan kankaaseen tulee lisäksi lisätä 3 cm kädentien reunaan sekä kämmenselän että kämmenen puolelle tulevaan kappaleeseen.

Tarvitset siis puuvillakangasta sekä ulkopinnalle että vuoriksi. Ensimmäisen versioni tein kasariverhoista, mutta näissä kuvissa on ihanaa Muovon paksumpaa puuvillaa sekä vuorina Eurokankaasta ostettua peruspuuvillaa. Eristekangasta kyselin Eurokankaan myyjiltä. En halunnut vanua, koska se paakkuuntuu helposti ajan myötä pesussa. Villakangas taas saattaa kutistua pesussa. Tämä ostamani lämpöeriste on suurimmaksi osaksi puuvillaa eikä se ainakaan esipesussa kutistunut juuri ollenkaan. Tosin en ole vielä testannut kuinka hyvin se itse työssään toimii!

Leikkaa puuvillakankaista sekä eristeestä kaavan mukaiset palaset. Lisää päällikankaaseen saumanvarat sekä 3 cm kädentielle. Leikkaa päällikankaasta myös ripustuslenkki (4,5 cm x 12 cm).
Ompele eristekankaan palaset vuorikankaan nurjalle puolelle ja palaset yhteen kintaaksi (kaavan palasissa merkattu yhteen ommeltavat kohdat symbolein). Syntyy siis kokonaisuus, jossa sisällä on vuorin oikea puoli ja päällä eristekangas.


patakinnas_eristekerros


patakinnas_eriste

 

Ompele myös päällikangas kintaaksi (yhdistä kaavojen symbolikohdat toisiinsa). Muista kiinnittää ripustuslenkki sivusaumaan.

patakinnas_paallinen

 

Käännä oikea puoli päälle ja työnnä eriste+vuori -yhdistelmä päällisen sisään. Käännä lopuksi kädentie kaksi kertaa vuorin puolelle ja tikkaa kiinni. Ja patakinnas on valmis!

Nämä kaverukset päätyivät työkaverilleni Joonakselle, joka on tähän asti ottanut pitsapeltejä uunista pyyhkeen avulla. Mutta ei enää! Tekisi mieli tehdä meille kotiin samanlaiset, mutta meidän keittiön naulakko tulvii patalappuja jo nyt. Ehkäpä tungen näitä sitten pukinkonttiin. Näitäkin!

patakinnas_vuori

Pussukat joka lähtöön

pussukat2

Nyt jos useampi viikonloppu on mennyt pähkäillessä, että mitä tekisimme tyttöjen kanssa tiistai-illan käsityökerhossa. Ajattelin, että nyt olisi kiva ommella jotain. Mikä olisi sellainen ompelu-urakka, jonka saisi valmiiksi 1,5 tunnissa?

Villa ja Villa -blogin pussukat/meikkilaukut/toilet-laukut nousivat kässäblogien hitiksi jo pari vuotta sitten. Oon aina ollut vähän hidas reagoimaan näihin muiden blogeista nouseviin trendeihin, mutta nyt vihdoin tartuin tähän hyvään ohjeeseen. Siis oikeasti, aivan mahtava ohje! Sellainen rautalangasta väännetty.

Nämä pussukat on siitä kivaa ommeltavaa, että ne on helppoa valmistaa kaapista valmiiksi löytyvistä palasista. Näiden kahden pussukan kankaat on hankittu Marimekosta ja Oslon Panduro Hobbysta. Vuorikankaat ovat Eurokankaan puuvillaa. Seuraava pussukka on jo tulilla, ja siinä käytän kankaana tekonahkaa. Laukkujen lopulliset koot laskin ja päätin laatikosta löytyvien vetoketjujen pituuksien perusteella.

Ensimmäisen pussukan tekoon kului kuitenkin parisen tuntia, kun koitin tehdä mahdollisimman huolella. Eli ei, ei tästäkään sitten kuitenkaan tullut meille ompelukohdetta ryhmään. Te teimme lopulta patalappuja.

pussukka_sisätasku

pussukat

Soodataikinakoristeet aloittavat joulun

soodataikinakoristeet
55 päivää jouluun. Meidän taloudessa mies ei niinkään fanita joulua, kun taas minä olen aivan jouluhullu. Näistä jakautuneista tunnelmista johtuen olen luvannut, että aloitan joulufiilistelyn, koristelut ja glögin juomisen vasta marraskuussa. Siihen on nyt kaksi yötä aikaa. Otin kuitenkin salaa varaslähdön.

Edellisessä postauksessa kerroin, että olen ryhtynyt vetämään käsityöryhmää Helsingin Tyttöjen Talolla. Kun suunnittelin töitä syksyn ohjauskerroille mieleeni pulpahteli vaikka kuinka paljon jouluun liittyvää askartelua. Mietinkin, että missäköhän vaiheessa voi alkaa tehdä joulukortteja, himmeleitä tai joulutähtiä.

Uskaltauduin aloittaa askartelut soodataikinasta, kun se on ollut viime viikkoina niin suosittu puuha muissakin blogeissa. Joku ehti jo vinkkaamaan, että sooda on kokonaan loppu lähikaupoista, kun ihmiset ovat innostuneet soodataikinakoristeista!

En ollut tehnyt soodataikinaa aikaisemmin. Ystäväni muistelevat lapsuudestaan taikataikinaa, mutta kukaan ei ollut kuullut soodataikinasta. Niinpä googlailin ja päädyin käyttämään Ruususuu ja huvikummun ohjetta:

Tarvitset:

1dl maissitärkkelystä
2 dl soodaa
1,25 dl vettä
Kaulin & muotteja
Pitsiliina, kuviolautasia tai liinoja muotoiluun
Puutikku
Laita maissitärkkelys, sooda ja vesi kattilaan. Sekoita ainekset keskenään ja lämmitä miedolla lämmöllä, kunnes taikina kiinteytyy. Siirrä kiinteä taikina kulhoon ja peittele kostealla liinalla. Massa on valmista muotoiltavaksi jäähdyttyään. Kauli soodataikina mielellään muovialustan tai liinan päällä noin 0,5 cm ohueksi levyksi. Paina kuvioita pitsiliinalla tai kuviolautasen pohjalla (esim.kastehelmi) ja muista tehdä reijät ripustuslenkeille. Anna valmiiden koristeiden kuivua yön yli huoneenlämmössä tai 75 asteessa uunissa noin 1h.

Nyt kolmen takana olevan taikinan tuomalla kokemuksella uskallan kertoa, että onnistuminen on pitkälti kiinni siitä, kuinka kauan malttaa keitellä seosta kattilassa. Pisteessä jossa tuntuu, että massa on tarpeeksi kiinteää, kannattaa sekoitta vielä pieni hetki. Muotoilu on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, kun seos on jähmettynyt kunnolla.

Tytöt koristelivat soodataikinaa leimasimilla ja Iittalan Kastehelmi-kippojen pinnoilla. Hienoja tuli! Koristeet eivät ennättäneet kuivua tuossa ohjeen antamassa tunnissa uunissa, joten vasta tiistaina näen mikä on lopullinen tulos.
soodataikinakoristeet

 

soodataikina

Hyvän mielen kässäryhmä

heijastin

Käsityöfanaatikkona tuntuu aika olevan aina kortilla. Koskaan ei saa tehdä tarpeeksi pitkään, tarpeeksi huolella. Illat venyvät, kun haluaisi saada kudottua sen sukan loppuun tai ommeltua mekon päälle seuraavaksi päiväksi. Ja aina ne jää lopulta kesken, ainakin minulla.

Elämässä tuntuu muutenkin olevan aika aina kortilla. Priorisointikysymyshän se vain on, minullekin sanotaan usein. Ja niinhän se onkin. Mutta kun haluaisi tehdä niin paljon, kokeilla eri juttuja. Jostain täytyy aina osata myös luopua.

Työnantajani teki hienon lupauksen viime jouluna: emme lähetä joulutervehdyksiä, vaan suuntaamme resurssit vapaaehtoistyöhön. Tänä vuonna jokainen työntekijämme saa tehdä kaksi päivää vapaaehtoistyötä työajalla. Itselläni nousi heti ajatus, että haluan tehdä jotain nuorten, mieluiten tyttöjen, hyväksi.

Kesällä googlailin vapaaehtoistyönmahdollisuuksia ja päädyin Helsingin Tyttöjen Talon sivuille. Siinä se oli! Haastattelun jälkeen päädyin tekemään syyskuussa kaksi työpäivää Tyttöjen Talon uusissa tiloissa Hämeentiellä. Tilojen avajaisissa vedin askartelupajaa, jossa koristelimme tulitikkurasioista. Muuna aikana juttelin, pelasin ja ompelin tyttöjen kanssa. Mahtava paikka! Bloggasin aiheesta myös työnantajani verkkosivuilla.

askartelutarvikkeet

Kokemukseni johti myös siihen, että ilmoittauduin vetämään Tyttöjen Talolla kädentaitojen ryhmää kerran viikossa jouluun saakka. Tiistai-iltaisin askartelemme ja ompelemme 1,5 tuntia vaihtelevin teemoin. Takana on nyt kaksi ohjauskertaa, joilla olemme tehneet heijastinaskartelua sekä nahkakoruja. Ensi viikolla suunnitelmissa on tehdä soodataikinasta koristeita.

Ja voi kuinka hyvä mieli siitä tuleekaan! En olisi uskonut, että tämä mahtuu aikatauluihini, mutta niin vaan se on sinne sullottu. Tuntuu tosi tärkeältä jutulta tällä hetkellä. En luultavasti olisi saanut aikaiseksi ryhmän perustamista ilman työnantajani tarjoamaa mahdollisuutta, joten täytyy olla kiitollinen myös siihen suuntaan.

Suosittelen vapaaehtoistyön kokeilemista lämpimästi! Siitä tulee vaan niin hyvä mieli.

nahkatupsut

 

heijastimet