Vauvan leikkipeitto: Marimekon jämäkankaista syntyy iki-ihana tilkkupeitto

Yksi mielekkämpiä harrastuksiani on poiketa kaupunkireissuilla Marimekon myymälöihin penkomaan palakangaslaatikoita. Aina nuo palat eivät ole edes esillä, mutta niitä pääsee kyllä hypistelemään kun pyytää kauniisti. Kivaa puuhaa on sen jälkeen miettiä, mitä noista paloista, pienimmistäkin, keksisi ommella. Tällä kertaa niistä syntyi tilkkupeitto kummipojalle leikkeihin.

Minulla on ollut kunnia päästä jo toisen kerran kummitädiksi, nimittäin ihanalle ystäväni lapselle viime kesästä alkaen. Tulin ensimmäisen kerran kummitädiksi heti rippikoulun jälkeen ja ehkä tuolloin en osannut vielä arvostaa kummiutta ja pientä vauvaa kuten nyt kolmikymppisenä. Kummatkin kummipoikani ovat niin rakkaita ja tärkeitä, että heitä tekisi mieli pitää hyvänä jatkuvasti. Ja näin käsityöihmisen näkökulmasta se tarkoittaa, että tekisi mieli ommella heille jatkuvalla syötöllä jotain kivaa. Tosin tuo teiniksi itsensä kasvattanut poika ei enää huoli mitä tahansa, joten olen keskittänyt huomioni tähän pienempään kaveriin.

Keksin jo viime syksynä, että haluan ommella E:lle leikkipeiton joululahjaksi. Ompelin aiemmin viime vuonna pikkuserkkuni lapselle leikkipeiton tilkuista ja sitä oli kiva tehdä – sommitella tilkkuja ja itse ompelutyökin oli kevyttä ja nopeaa. Kiertelin pitkin syksyä erinnäisten työ- ja vapaa-ajan reissujen yhteydessä Marimekon myymälöissä penkomassa palalaareja. Ystäväni tyylin tuntien luotin perinteiseen ja klassiseen musta-valkoisuuteen kangasvalinnoissa. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että tämä somasti kodin sisustukseen sopiva värimaailma ei ole ehkä pienelle lapselle se kaikista mieluisin.

Musta-valkoisten Marimekko-kuosien kaveriksi valitsin koko mustan puuvillakankaan, josta pienen vauvan kuolaläiskät eivät toivottavasti erotu ihan niin selvästi. Aika nopeasti tuli kuitenkin huomattua, että koirankarvat siitä näkyvät sitäkin selvemmin. Reunan huolitteluun ostin mustaa vinonauhaa, sitä leveämpää mallia.

Tämän peiton ompeluprojekti ei kuitenkaan ollut mitään nopeaa surauttelua. 90 pientä tilkkua vielä saumuroi nopeasti kiinni toisiinsa, mutta nurjan puolen kiinnittäminen väliin tuleviin levyvanuihin sekä tilkkukankaaseen tuotti päänvaivaa. Halusin lisätä ylä- ja alapuolen väliin kaksinkertaisen levyvanun (150 g), jotta peiton päällä voisi huoletta leikkiä lattialla talvellakin. Peitosta tuli näin lopulta aika muhkea. Muutaman kokeilun jälkeen päädyin ompelemaan tilkkujen risteyskohtiin (joka toiseen) rastin, joka pitää eri kerrokset kiinni toisissaan.

Maltti oli aika kortilla viimeisessä työvaiheessa, eli vinonauhan ompelussa. Se osa peitosta ei ehkä kestä tarkempaa tarkastelua, mutta yleisilmeeseen olen oikein tyytyväinen.

Tuo pieni, ihana poika ei pysynyt valokuvauksen aikana paikoillaan sekuntiakaan. Hän on hän ❤

 

 

Mainokset

Neljä villasukkamallia: Villasukat koko perheelle

Sukkien neulominen on vaan niin kivaa. Koko viime syksyn ja tämän talven on tehnyt mieli neuloa sukkia, pelkkiä sukkiä. Syksyllä sukkia päätyi myös lahjoitukseen. Aloin jo hyvissä ajoin lokakuun lopulla neulomaan sukkia myös pukinkonttiin. Suunnitelmissa oli lahjoa sukilla koko miehen perhe, mutta aivan en ehtinyt suunnitelmissani maaliin asti. Onneksi lahjoja voi antaa joulun jälkeenkin.

Tässä tämän joulun neljä erilaista villasukkamalliani:

1. Ensimmäiset lahjasukista lähtivät syntymään, kun lainasin syksyllä sienimetsään Jaanan saappaita. Silloin pääsin vakoilemaan Jaanan jalannumeron: 38. Halusin vuosien jälkeen kokeilla jälleen mieleeni painunutta Novitan palmikkosukkien ohjetta. Edelliset neuloin viisi vuotta sitten, nekin joululahjaksi.

Ja kyllä, edelleen sukista tulee tuolla ohjella kauniit ❤

2. Käsityöihmiset ovat jo muutaman vuoden ihastelleet Niina Laitisen sukkaohjeita. Minä olen vasta viime kuukausina herännyt tutustumaan Niinan mainioihin malleihin. Selailin Niinan verkkokauppaa ja päätin tilata vuoden 2016 sukkakalenterin, jonka sai vaivaisella neljällä eurolla. Halusin erityisesti tämän ohjepaketin, koska olin muiden neulojien kuvista tykästynyt Soulmates-sukkien aaltoilevaan kuvioon.

Nämä sukat voisin tehdä vielä tänä keväänä itsellenikin.

3. Kolmannet sukat olivat reissukäsityöni. Niitä neulottiin junamatkalla Oulusta Kuopioon ja sieltä edelleen Tampereelle. Sukat valmistuivat lopulta Singaporen lämmössä.

Tämäkin ohje on Niina Laitisen käsialaa, ja tuota mallin lehtikuviota olenkin halunnut koittaa jo tovin. Mallin nimi on Alla koivupuun ja ohje löytyy Novitan sivuilta.

4. Myöhästyneiksi joululahjoiksi jäivät kahdet samalla ohjeella neulotut miesten sukat. En ole kovin paljoa neulonut miesten sukkia, koska niissä ei yleensä pääse revittelemään väreillä tai kuvioilla. Muistin kuitenkin, että ystäväni oli muutama vuosi sitten kutonut tällä Novitan ohjeella sukat ja ollut tyytyväinen lopputulokseen. Omiin sukkiini lisäsin joustinneulosta nilkan kohdalle, jotta sukat pysyvät paremmin jalassa kovassakin käytössä.

Nämä oli helpot ja nopeat!

 

Käytin lankana kaikissa sukissa Novitan 7 veljestä, paitsi vihreissä Alla koivupuun -sukissa testasin ensimmäistä kertaa Novitan Nordic woolia, joka on 100 % villaa.

Ja vielä loppuun: Sukkien oikean koon arviointiin olen hyödyntänyt tätä Kodin kuvalehden kokotaulukkoa.

Lämmintä tammikuun loppua!

2 x perustoppi

Näin keskellä lumipyryä, loskaisia katuja ja pakkaspäiviä on ihanaa palata mielessä kuukauden takaiseen lomamatkaan. Vierailin joulukuun alussa ystäväni luona Singaporessa, ja vaikka matka osuikin sadekaudelle, sai paikanpäällä nauttia 32 asteen lämmöstä ja useammastakin aurinkoisesta päivästä. Lämpöäkin parempaa matkassa oli VALO, siis se, että valoisa aika oli 12 tuntia päivässä. Marraskuu kun on mulle aika ahdistavaa aikaa pilkkopimeässä Suomessa.

Reissuun on erityisen kiva ommella uusia vaatteita, koska niitä valmiita luomuksia pääsee valokuvaamaan mielenkiintoisissa ympäristöissä (ja jälleen, valoa riittää, toisin kuin Suomessa talvella). Tällä kertaa ompelukset jäi suunniteltua vaisummiksi, sillä matka osui jouluvalmisteluiden keskelle. Ennen matkaa piti ahkeroida esimerkiksi joulukortteja. Sain kuitenkin surautettua kaksi lämpimään kohteeseen soveltuvaa perustoppia sekä kevyet housut.

Mietin pitkään viime kesälomareissun jälkeen mitä raaskisin tehdä Ranskasta ostamistani pehmoisista puuvillakankaista. Vesimeloni-kuvioisesta ehkä jotain ystävän lapselle. Lehtikangas tuntui niin täydelliseltä viidakkoteemaiselta kankaalta (joita rakastan juuri nyt), etten uskonut raaskivani käyttää sitä koskaan. No mutta nytpä niistä syntyi kaksi yksinkertaista toppia. Kangaskaappi kun on niin ääriään myötä täynnä, että sitä nyt vain on pakko tyhjentää. Silloin myös lempikankaita on pakko leikata.

Kaavaa mallailin rakastamastani R/H studion topista, mutta omaan versiooni lisäsin rintamuotolaskokset. Näin topit istuvat huomattavasti paremmin. Kaksi identtistä kappaletta edessä ja takana. Helppoa ja nopeaa!

Luulen, että vesimelonitoppi päätyy yöpaidaksi, se on niin mukavan pehmoista puuvillaa. Sen pariksi hankin jostain punaiset shortsit. Lehtikuvioinen toppi jää nyt kaappiin odottamaan ensi kesää, tai seuraavaa lämpimän maan matkaa.

 

 


 

Kirjailtu joulukortti

Joko olet askarrellut ja lähettänyt tämän joulun joulukortit? Minulla tuo urakka on vielä hieman kesken. Keksin kirjaillun joulukortin mallin jo kesällä, kun törmäsin Instagramissa hyvään ideaan. Korttien toteuttamisen kanssa tuli vain jälleen liian kiire.

Joulukorttien askartelu. Tuo ihastuttava ja vihastuttava askare kaikkien muiden joulukiireiden keskellä. Tuntuuko kenestäkään muusta, että kaikki malli-ideat on käytetty jo edellisinä vuosina? Kahta samanlaista korttia en halua lähettää, joten paineet uusille ideoille kasvavat vuosi vuodelta.

Tänä vuonna keksin idean jo kesällä, mutta perinteitä kunnioittaen en saanut aikaiseksi aloittaa korttiaskarteluita vielä lokakuun puolella. Vietin joulukuun alussa 10 päivää ystäväni luona Singaporessa ja reissu katkaisi juuri sopivasti korttiaskartelut. Nyt olenkin tehnyt yhden kortin illassa ja ehdin toivottavasti lähettää loput kortit määräaikaan (20.12.) mennessä maailmalle.

Kirjailtu joulukortti on ajan trendien mukainen. Kaunis, vakuuttava, mutta suuritöinen. Kaksi vuotta sitten askartelin joulukortin ristipistoin, ja tuo malli on jäänyt mieleeni yhtenä suosikeistani. Tämä kortti on hieman nopeampi tehdä, mutta sarjatuotannosta ei voi tälläkään kertaa puhua. Mustavalkoisuus ja pistojen suorat linjat tekevät kortista ainakin omaa silmää hivelevän. Mutta onko peura kuvana sittenkään jouluinen?

Miten sitten tein kortit? Ensimmäisenä tulostin googlesta löytämäni kuvan (toivon, ettei tämä loukkaa mitään tekijänoikeuksia, sillä en käytä kuvaa kaupallisiin tarkoituksiin) A6-kokoiselle korttipohjalle sopivaksi. Kiinnitin printin korttipohjan päälle washiteipillä ja pistelin neulalla reikiä kuvan linjojen risteyskohtiin. Irrotin washiteipit ja poistin printin. Sitten vain kirjailemaan kuvan mukaista hahmoa! Taustapuolen langat peitin lopuksi valkoisella päälle liimatulla paperilla. Kanteen dymoilin vielä tekstin ”Jouluiloa”.

Oli kuvan peura jouluinen tai ei, pidän mallista aivan tolkuttomasti! Nyt takaisin askartelun ja joulusiivouksen pariin. Koitetaan kaikki nauttia joulunajasta ilman liiallista stressiä.

 

Käsityömessujen kuninkaallinen – Suomen Kädentaidot 2017

 

Palataan vielä reilun viikkon taakse Tampereelle Suomen Kädentaidot -messuille. Huikea viikonloppu! Messut inspiroivat minut niin kovaan flow-tilaan, että jopa tämä postaus sai odottaa pakonomaisen punomisen tieltä. Aivan postauksen lopusta löydät kuvan siitä, mikä on valvottanut minua viime päivät pitkälle yöhön.

*postaus kirjoitettu ilmaista messuvierailua vastaan

Suomen Kädentaidot keräsi viikko takaperin Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen lähes 50 000 messukävijää ja 750 näytteilleasettajaa. Viime vuodesta 5 000 kävijällä kasvanut ihmisjoukko tuntui ja näkyi messuhallien lisäksi esimerkiksi liikenneruuhkina. Euroopan suurimmat käsityömessut ihastuttavat, mutta tällä kertaa myös vihastuttivat malttamattomia. Itse jumiuduin lauantaina pahimmassa ruuhkassa A-hallin oville syntyneeseen ihmismassaan, joka saatiin purettua vasta kun osa joukosta ohjattiin huoltokäytävään. Tampereen Messut lupaavatkin ensi vuodelle muutoksia järjestelyihin.

Itse en kuitenkaan kuulunut niihin malttamattomiin. Kädentaidot-messut ovat kerta toisensa jälkeen yksi vuoteni kohokohtia ja lähden sinne aina odottavin ja maltillisin mielin. Tällä kertaa suuntasin messuilemaan kahtena päivänä, joten kun esimerkiksi Jujunan kojulle ei mahtunut lauantaina, suuntasin sinne sunnuntaina. Huono puoli oli se, että myös rahaa kului kahden ostospäivän edestä 😀

Vaikkei messujen sisältö ole ainakaan omaan silmään muuttunut vuosiin, jaksaa tarjonta aina yllättää jollain tavalla positiivisesti. Ensivaikutelman jälkeen olin huolissani, että paikalla olisi pääasiassa valmiita käsitöitä tarjoavia myyjiä. Itse kun olen pääasiassa kiinnostunut käsityötarvikkeista. Muutaman rivivälin käveltyäni sain onneksi todeta huoleni turhaksi. Lähes viisi tuntia kului lauantaina kuin siivillä tungoksesta huolimatta. Tällaisiin tuotteisiin törmäsin useammallakin myyntitiskillä:

  • Tonttuovet (tämän joulun megahitti)
  • Grosso-langat jättipeittojen tekoon
  • Kangaskassit symppiskuvilla ja -teksteillä käsitöihin liittyen
  • Kirjonta erilaisilla materiaaleilla ja pohjilla (Taito-lehti  muuten valitsi kirjonnan ensi vuoden käsityötekniikaksi)
  • Luonnonvärjätyt langat
  • Turkistupsut (keinonahkaiset sekä aidot)
  • Nahkatuotteet (mm. lampaantaljat)

Ideoilla ihastutti erityisesti Taitokatu, jolla Taito Shopit eri puolilta Suomea esittelivät töitään ja tekniikoitaan. Kerrankin maltoin istua alas ja askartelin Taito-lehden pisteellä muutaman kirjotun kortin. Näitä pohjia ostin myös kotiin ystävänpäivää odottamaan (postaus luvassa!). Kirjonta sopii mielestäni ihanasti postikortteihin! Tein muutama vuosi sitten joulukortit ristipistoin ja tämä on ollut ehkä kivoin joulukorttimallini ikinä!

Ylä-Savon Taito Shop oli valmistanut aivan mahtavan Ilotulitus-maton trikookuteen pätkistä. Ihastuin tähän työhön saman tien ja ostin muovisen ruudukkopohjan sekä sen reunoihin ommeltavan nauhan mukaani. Koska leikkasimme mieheni kanssa trikookuteesta jo samana iltana valtavan määrän pätkiä mattoa varten, päätin sunnuntaina ostaa vielä toisenkin pohjan mukaani. Niissä riittää työstämistä varmaan koko ensi vuodeksi. Tsekkaa tämän postauksen viimeinen kuva ja näet alun ensimmäisestä matosta!

Ostoskassiini tarttui mukaan myös Novitan seiskaveikkaa, Jujunan kaavoja ja neppareita, trikookudetta, metalliset kranssipohjat sekä aivan mahtavia pakettikortteja. Niiden taiteilijoina ovat Ninnimoi Design sekä Miila Westin. Kangasta ei tarttunut mukaani tänäkään vuonna, sillä vanhatkaan eivät tunnu mahtuvan kaappeihin.

Mikä jäi harmittamaan? Novitalla ilmaisjaossa olleet sukkulehdet loppuivat jo perjantaina ja jäin siksi ilman. Olen perinteisesti ostanut messuilta myös vinonauhaa suuressa rullassa, mutta tänä vuonna myyjällä ei ollut näitä tarjolla (tai ehkä nekin olivat ehtineet jo loppua?). Suuressa määrin messuilu jätti vain hyviä fiiliksiä <3.

Ensi vuonna messuillaan 16.-18.11.2018.

P.S. Aamulehti haastatteli minua kässämessujen alla tämän vuoden käsityötrendeistä. Ihan kaikesta juttuun lopulta päätyneestä en ole samaa mieltä. Entä sinä? Lue artikkeli täältä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Halloween-koristeet: Maalatut kurpitsat

Halloween lähestyy! Tapanani ei ole koristella kotia vuoden mittaan erilaisia arkipyhiä varten – paitsi jouluna. Törmäsin kuitenkin pari viikkoa sitten Instagramissa tyylikkäästi maalattuihin Halloween-kurpitsoihin, joita halusin lopulta kokeilla itsekin. Maalaaminen on myös turvallisempaa kuin kurpitsojen kaivertaminen ja veitsen kanssa heiluminen. Suositus siis lasten kanssa askarteleville.

Kurpitsat ovat jo sellaisenaankin kauniita koristeita, jotka säilyvät kolhuuntumattomina kuukausia. Nyt lokakuussa ruokakaupat ovat täyttyneet näistä sesonkituotteista ja koristeeksi suunnattuja kurpitsoja on voinut ostaa myös kukkakaupoista. Itse ostin useamman myskikurpitsan (kuvassa kultaiseksi maalattu kurpitsa) sekä pisaranmuotoisen Hokkaido-kurpitsan, joita saa ruokakaupoista noin kahdella eurolla kappaleelta, riippuen tietysti koosta. Kiertelin muutamankin kaupan, jotta löysin kauniin muotoisia ja juuri sopivan kokoisia.

Maalaamiseen käytin omista varastoista valmiiksi löytyneitä akryylimaaleja. Ajattelin, että tasaisen maalipinnan voisi saada myös spray-maalilla. Glitterin kiinnittämiseen Sinellin myyjä ehdotti kirkasta geelimäistä liimaa, joten hankin myös sellaista. Kaikki tarvikkeet ovat hankittu Sinellistä.

Ensimmäinen havainto oli, että maalaamiseen menee useampi päivä, koska työn pitää antaa kuivua maalikerrosten välissä. Ensimmäisestä kerroksesta kannattaa tehdä ohut. Toinen havainto oli, että spray-maali ei tuntunut kiinnittyvän kunnolla liukkaaseen kurpitsan pintaan. Kulutin koko spray-pakkauksen pikkukurpitsan ja hieman isomman hokkaido-kurpitsan puolikkaaseen. Ei jatkoon. Kolmas havainto oli ennustettava ja arvattava: glitteriä on askartelun jälkeen joka paikassa. Kimalle kiinnittyi kuitenkin liimalla hyvin, kun liimaa levitti siveltimellä tasaisesti kaikkialle.

Tasaisesti maalattu myskikurpitsa on näistä suosikkini. En ole oikein tyytyväinen glitterin epätasaiseen väriin tai valtavalta mustalta tomaatilta näyttävään isompaan kurpitsaan. Jätän kuitenkin asetelman TV-tasomme reunalle vielä viikoksi, jospa mieli siitä muuttuisi.

Hurrrrrjan hauskaa Halloweenia!

 

Liukuvärjätyt keittiöpyyhkeet

Idea liukuvärjätyistä keittiöpyyhkeistä on muhinut mielessä jo kenties vuosien ajan. Kun oikeanlainen kierrätysmateriaali tarttui käsiini, oli aika ryhtyä toimeen. Kolmannella yrittämässä väri tarttui kankaaseen haluamallani tavalla.

Olen jatkanut tänäkin syksynä vapaaehtoistyötä Helsingin Tyttöjen Talolla. Starttasimme syksyn muutaman muun ohjaajan kanssa yhdessä siivoten käytössämme olevaa askarteluhuonetta. Talolle lahjoitetaan paljon materiaaleja, mutta rajallisten tilojen vuoksi ihan kaikkea ei pysty säilyttämään. Heitin säkeittäin pois keinokuituisia kankaita, jotka eivät selvästikään sovellu Tyttöjen Talon ompeluihin. Siivotessa löysin myös paksun valkoisen, puuvillaisen Anttilan verhon, joka sytytti lampun päässäni. Tästä tehdään värjättyjä keittiöpyyhkeitä.

Pesin verhon, purin käänteet auki, leikkasin kuuteen osaan, silitin palaset ja käänsin jokaisen reunat. Ostin Eurokankaasta puuvillanauhaa, josta tein ripustuslenkit.

Seuraavaksi suuntasin Tokmannille ostamaan kangasväriä mielessäni lapsuuden batiikkivärjätyt t-paidat. Kaupan hyllyllä oli Nitor-merkkisiä väriaineita eri sävyissä. Hieman hämmentyneenä ja tuskanhikisenä lähdin kaupasta kolmen eri sävyn ja yhden tekstiilivärisuolapakkauksen kanssa. Oikeanlaisen väriaineen ostaminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin olin odottanut.

Tutustuttuani tarkemmin pakettien ohjeisiin tajusin, että väri pitää kiinnittää kankaisiin kattilassa. Mieheni kielsi käyttämästä keittiöstämme löytyviä kattiloita, joten suuntasin Fidaan ostamaan käytettyä versiota. Hyvällä tuurilla tarjolla oli yksi viiden litran kattila. Kaupan päälle sain edellisen omistajan käyttämät tillit.

Essu päälle, kumihanskat käsiin ja lämpömittarit viereen, jotta voin tarkkailla seoksen lämpötilaa. Toteutin liukuväriefektin upottamalla ensin pyyhkeen alareunan värinesteeseen. 5-10 min välein työnsin hieman lisää kangasta kattilaan siten, että lopulta puolen tunnin liotuksen aikana toinen pää pyyhkeestä oli ollut nesteessä koko puoli tuntia ja toinen pää vain viisi minuuttia.

Huolellisen huuhtelun (useamman sellaisen) ja kevyen pesuainekylvyn jälkeen jätin pyyhkeet kuivumaan. Jäin odottamaan trendikkäitä oliivinvihreitä keittiöpyyhkeitäni.

Lopputulos oli kuitenkin jotain aivan muuta. Väri lähti, haaleni ja muuttui aivan joksikin muuksi kuin vihreäksi. Lopputulos oli haalea beige.

 

Epäonnistumisesta huolimatta päätin toteuttaa pyyhevärjäyksen myös Tyttöjen Talon käsityöryhmässä. Tällä kertaa huolehdin, että meillä oli tarpeeksi tekstiilivärisuolaa nesteseoksessa ja että seoksen lämpötila pysyy tarpeeksi korkealla ja tasaisena. Tulos oli paljon parempi! Luulen, että merkittävä tekijä oli nimenomaan se suola.

Parhaan värjäystuloksen sain kolmannella yrittämällä. Edelleen pysyin tarkkana lämpötilan kanssa ja sekoitin mukaan runsaasti kiinnityssuolaa. Liukuvärin toteutin tällä kertaa niin, että ensimmäinen kaistale kankaasta oli ensin kattilassa 15 minuuttia ja tämän jälkeen työnsin kangasta syvemmälle kolme kertaa viiden minuutin välein.

Tulevaisuuteen jää nähtäväksi, miten tämä väri kestää konepesussa. Sen verran olen ihastunut uusiin hiilenharmaisiin keittiöpyyhkeisiini, että soisin niiden kestävän ikuisuuden. ❤