Trikoopaita, joka selätti ompelujumin

En vielä viime viikolla olisi osannut kuvitella, että 60 cm:n trikoopalasta saisi toimistokelposen paidan aikuiseen makuun. Mutta niin siinä lopulta kävi. Ommel 2018 -tapahtumasta hankitusta peruskaavasta ja kangaspalasta syntyi trikoopaita, joka mustaan alaosaan yhdistettynä on tarpeeksi virallinen myös työpaikalle.

Tänä keväänä ja alkukesästä on sattunut ja tapahtunut. Elämää on eletty säännöllisen epäsäännöllisesti kahdella eri paikkakunnalla ja ne käsityötarvikkeet eivät tunnu ikinä olevan siinä kodissa, missä olisi aikaa tai mielenkiintoa ommella. Käsityöajasta on taistellut myös vapaaehtoistyö. Tuppauduin nimittäin tänä keväänä mukaan Ommel 2018 -ompelufestivaalin järjestäjäporukkaan ja olen hoitanut aktiivisesti tuon tapahtuman viestintää ja markkinointia huhtikuusta lähtien. Aikaa on mennyt, mutta katunut en ole pätkääkään!

Ommel 2018 -festivaali oli hurja menestys! Ensimmäistä kertaa järjestettyyn tapahtumaan asteli sisään jopa 3000 osallistujaa ja lähes kaikki saamamme palaute oli yltiöpositiivista. Tapahtuma oli yhteisöllinen, monipuolinen – ja no, näin puolueellisesti sanottuna ompelijan unelma. Kotimaisten kangas- ja ompelutarvikemyyjien lisäksi Espoon Opinmäki-kampuksella järjestettiin kursseja, työpajoja, luentoja ja ompelulanit. Tapahtuman synnyttämästä innostuksesta kirjoittivat myös Yle ja Sunnuntaisuomalainen. Lisää on mitä todennäköisimmin tulossa.

Pääsin myös itse ostosten makuun tapahtuman aikana. Mukaan lähti Verson Puodin Pyörre -trikoota sekä Majapuun Robotinrakentajaa, Puuhakaspaajan Noora-kaava sekä Namedin Kielo-mekon kaava. Osallistuin sunnuntaina myös Hopen työpajaan, jossa ommeltiin vähävaraisten perheiden lapsille vaatteita tapahtuman näytteilleasettajien lahjoittamista kankaista. Lahjoitukseen päätyi 100 vaatetta ja asustetta! Tuossa työpajassa painaessani suoraan tehtaalta tuodun saumurin sulavaa paininjalkaa, muistin kuinka hauskaa ompelu voikaan olla.

Niinpä jäljensin Noora-kaavan ja rukoilin, että 60 cm:n pala Pyörre-trikoota riittäisi koon 38 paitaan (samalla muuten huomasin, ettei koko 36 enää riitä minulle, o-ou!). Ja riittihän se! Yhtään ei olisi voinut olla hihoissa tai helmassa enempää pituutta. Paitaa ommeltiin pitkin öitä ja kaula-aukon kaksoinneulan tikkaus purettiin silmät ristissä kolme kertaa.

Vähän mietin etukäteen, että tuleekohan tästä kuosista kuitenkin vain kotipaita. Mutta taitaa se sitten kuitenkin toimia myös töissä mustien leveälahkeisten housujen kanssa. Me like!

Kesälomaan on enää yksi työpäivä. Entäs sulla? Lomalla aion ainakin ommella, ja paljon. Ajatuksena olisi tuhlata kaapista pois erinnäisiä herkkukankaita, joita olen suotta hillonnut hyllyillä vuodesta toiseen. Nyt on se aika, kun ne on raaskittava käyttää.

Hyvää juhannusta sateista huolimatta!

 

Mainokset

Hapsukas maksimekko

hapsumekko

Kesä loppui täällä Helsingissä elokuun lopussa. Syyskuukin on ollut lämmin, ehkä ärsyttävänkin lämmin, sillä olen innolla odotellut hetkeä, jolloin saan vetää uuden syystakkini päälle. Vaikka olen totaalinen kesäihminen, niin syksyllä saa tulla rapsakoita syyspäiviä, auringonpaisteella höystettynä tietenkin. Lisäksi olen yksi niitä, työkaverini sanoin, ärsyttävän ihania syysihmisiä, jotka rakastavat vetäytyä syksyllä sohvannurkkaan villasukat jalassa ja sytyttää kynttilöitä. Kukapa ei?

Edellisestä bloggauksesta on jo aikaa ja yksi kesämekko on jäänyt kuin huomaamatta esittelemättä. Instagramin puolelle sen ehdin sentään laittaa. Heinäkuussa Lidlissä myytiin sellaisia perus-trikoomekkoja, maksimallisia ja aika kivoja. Olin jo viemässä pakettia kassalle, kunnes päätin kokeilla mekon tekemistä itse. Yksilöllisillä tuunauksilla höystettynä. Ripsraps ja lähdin trikoopala kassissani Eurokankaasta.

Tekisi mieli sanoa, että helppoa ja nopeaahan tällainen oli pyöräyttää. Mutta koska ei ollut täydellistä kaavaa, niin kokeile ja korjaa -mentaliteetillä mentiin. Näitä maksimekkoja on tullut muissakin blogeissa tänä ja viime kesänä vastaan ja niissä on käytetty Suuri Käsityö 5-6/2015 -lehdessä ollutta kaavaa. Kannattaa kokeilla, niin minä ainakin teen seuraavan kanssa.

Olin pieni tyttö 90-luvun alkupuolella ja ainakin meillä Kangasalan perämetsissä oli muotia erilaiset kesäiset hapsupaidat. Sitten 2000-luvun puolivälissä mulla oli mokkaiset hapsu-mohikaanikengät ja -korkkarit. Näissä nostalgisissa tunnelmissa ei kestänyt kauaakaan kun ihastuin Metsolan HAPSU-paitoihin ja -mekkoihin.

Tuon hapsusuiron lisäksikin sitten helposti (aikuisten oikeasti), kun muu mekko oli lähes valmis. Valmiin mekon valokuvaus venähti kesän viimeiseen aurinkoiseen ja lämpimään päivään. Sitten se siirtyikin jo kaappiin odottamaan ensi kesää tai aurinkomatkaa.

Aurinkoista syksyä kaikille! Jännittäviä käsityöuutisia tulossa, joten pysykää kuulolla.

hapsumekko2

Basic bomber – takki joka lähtöön

Bomber-takki

Kuulkaas, Eurokankaan palalaarista löytyi taas mielettömiä juttuja. Kohokuvioiset trikoot toivat oitis mieleeni tämän pusakan, jonka kaavan totesin jo viime kesänä toimivaksi. Parhaita ovat juuri tällaiset kauppakäynnit, jolloin joku kangas nostaa suoraan silmiesi eteen valmiin vaatteen.

Suomen kesässä tuntuu olevan ongelmia kylmyyden kanssa. Vuosi sitten ompelin kesätakin, koska lyhyillä hihoilla ei vain tuntunut pärjäävän. Tuo kukkatakki on ollut ahkerassa käytössä, mutta kaikessa värikkyydessään se ei oikein sovi jokaiseen asuun. Siksi tarvitsin mustan joka tilanteen bomberin.

En tehnyt tähän takkiin vuorta, joten se oli nopea saumuroida valmiiksi. Ennen juhannusta valmistunut takki on nyt jo ollut kovassa käytössä ja kiertänyt kesälomareissulla Indonesiassa asti. Se tuntuu sopivan supermoneen tilanteeseen! Toivotaan kuitenkin, ettei sitä enää tarvitsisi lämpötilojen puolesta käyttää ennen syyskuuta.

Ihanaa kesää!

Bomber

Basic_bomber

Bomber_takki_henkarissa

Kangasmaniaa ja potkuhousut

Hei. Minä olen Auri ja olen kangasaddikti (ja lanka-addikti, mutta ei mennä siihen nyt).

Melkein jo kiroan sitä päivää, kun löysin Facebookista Kangashamsterit-ryhmän. Siis ryhmän, jossa voi ostaa, myydä ja vaihtaa kankaita oman tarpeen mukaan. Ja eihän siihen aina edes mitään tarvetta vaadita. Kun välillä on ihan muuten vaan kiva tehdä niitä ostoksia ja ennen kaikkia kun saa halvalla (tai ainakin luulee saavansa). Alla olevassa kuvassa ovat viimeisen viikon sisällä postiluukustani tippuneet kankaat.

Kangaspalat

Noh, viime aikoina blogissani on näkynyt vauvanvaatteita. Osasyyllisiä niihin ovat nämä mainiot kankaat ja toisaalta niiden nopea valmistuminen. Seitsemän raskaana olevaa ystävää pistivät (kuvainnollisesti) minut harjoittelemaan pienoisvaatteiden ompelemista ja nyt olen ihan koukussa siihenkin. Minivaatteita valmistuu tämän tästä ja pian minulla onkin täydellisiä lahjapaketteja tuleville mammoille ja isille.

Viime viikonloppuna valmistuivat nämä potkuhousut. Sen verran olin yli-innokas touhuissani, että puput roikkuvat housuissa ylösalaisin.

Potkuhousut

Potkuhousut (62 cm)

Malli ja kaavat: Suuri Käsityö 8/2014

Kankaat: Radiat Rabbit-trikoo, Eurokangas

Raksu-trikoo, Paapii Design

Muut tarvikeet: Kuminauha, Nappipuoti

Potkuhousut_lahikuva

Uusia minivaatteita blogissa jälleen pian!

Toimiva paitakaava

Löydätkö sinä useasti käsityölehdistä sellaisia kaavoja, jotka ovat suoraan ja muokkaamatta juuri sellaisia kuin sinä tahdot? Oikean muotoisia, pituisia ja leveitä? En minäkään. Aina haluaa muokata jotain pientä. Olin jo kirjoittamassa, että nyt minä löysin sellaisen paidan kaavan. Mutta sitten muistin lisänneeni kädensuihin resorit. Mutta siis melkein täydellisen paidan kaava on käsissäni.

Tämän paidan mielikuva muhi päässäni parisen kuukautta, varsinkin sen jälkeen kun Eurokangas julkaisi tämän Instagram-kuvan. Eurokankaasta löytyikin sitten maaliskuussa ihastuttuvat kankaat mielikuvan toteuttamiseen: Neopren 3D-kukkakangas sekä Raphaela-trikoo. Lisää tällaisia kankaita, enkä malta enää lähteä töihin ompelukoneeni ääreltä!

Kukkapaita_lahikuva

Kukkapaita

Malli ja kaava: Suuri Käsityö 8/2014

Kankaat: Eurokangas

Kukkapaita_paalla

Kukkapaita

Kukkapaita_taiteltu

Työn alla on jo toinenkin paita samalla kaavalla. Ja tuosta Neopren-kankaasta on tulossa myös jotain muuta ihanaa tähän alkaneeseen kevääseen. Kunpa olisi vain aikaa toteuttaa kaikki suunnitelmat!

Legginsit kuin unelma!

Oi joi, nämä legginsit ovat saaneet odottaa itseään aivan liian kauan! Näiden väkertämisellä aloitin kuitenkin joululomani ja käsityöprojektilistani lyhentämisen.

Mustat legginsit ovat vakiovaruste vaatekaapissani. Olen sellainen tunikaihminen ja varsinkin kun legginsit eivät ole mielestäni housut, eli peppu tulee olla peitetty legginsit jalassa. Kun Gina Tricotista ostamani mustat legginsit sanoivat itsensä haaroista irti, leikkasin saumat auki ja jäljensin niistä simppelin kaavan. Eipä sitten muuta kuin trikoota kehiin, hieman kuminauhaa vyötärölle ja saumuroimaan.

Kankaina näissä kahdessa parissa on Käpysen I-H-A-N-I-A trikooprinttejä, joita olen ostanut Tukholman käsityömessuilta sekä Suomen Kädentaidot -messuilta syksyn aikana.

Legginsit_betoniromua

Legginsit_neiti_hirsi

 

Legginsit_kahdet

Legginsit_kapynen

Kiitokset kuvausavusta H & J!

Trikoopipot syksyyn

Syksy on jo pitkällä, liian pitkällä jos minulta kysytään. Onneksi parin viikon päässä siintää loma lämpimässä… Joka tapauksessa oli tehtävä muutama syyspipo kylmeneviin syyspäiviin. Trikoita ja satiininauhaa haalin Eurokankaasta.

Trikoopipot

Kaavat: Omat

Kankaat: Marinero-raitatrikoo, Marina-trikoo + 25mm leveää satiininauhaa, Eurokangas

Yksinkertaista ja helppoa, mutta näyttävää. Tuon mustan pipon satiininauhan päät taidan vielä kääntää, etteivät lähde rispaantumaan.

Lopuksi haluan esitellä yhden syksyisen tuliaisviemisen, joka pääsi uuteen kotiin viime viikonloppuna: Siskon omenahillo. Tein jälleen syyskuussa useamman purkillisen hilloa omena-kaneli-yhdistelmällä ja sitä on mukava viedä tuliaisiksi ystäville ja tutuille heillä vieraillessani. Koristelin purkin kannen häthätään ja nimeksi tuli Siskon omenahillo, sillä vein sitä veljelleni. Kovasti tykättiin, vaikka heti tokaistiinkin, ettei näin hienoa purkkia kehtaa edes avata.