Läppärilaukku vahakankaasta

laptopbag_marimekko

Työkaverini pyysi minulta viime vuonna jo alkusyksystä, että voisinko ideoida hänelle läppäripussin, eli suojuksen läppärille käsilaukussa kuljettamista varten. Materiaaliksi hän toivoi vahakangasta, joka olisi helppo pyyhkiä liasta rätillä. Mittasin hänen läppärinsä ulkomitat ja suuntasin Helsingin Herttoniemeen Marimekon tehtaanmyymälään.

Alkuperäisesti lähdin etsimään jotain mustavalkoista kuosia, esimerkiksi Siirtolapuutarhaa, mutta lopulta en voinut vastustaa tätä Tuppuraista punaisen sävyissä. Puolimetriä riitti hyvin tähän laukkuun ja halutessani vielä toiseenkin. Mustan puuvillaisen vuorikankaan ja kevyen levyvanun kankaiden väliin sekä vetoketjun hain Eurokankaasta.

Mutta olipa ompelussa hommaa, huh huh! Ompelin kokonaisuuden kahtena pussina, joita kääntelin varmaan sen 50 kertaa edestakaisin. Olihan minulla ennakkoon kokemusta vahakankaan käsittelystä, mutta jotenkin olin jo ehtinyt unohtaa sen herkyyden neulanpistoille. Jokainen nuppineula ja ommelpisto jättää jäljen, jota ei saa enää pois. Niinpä muutama epäonnistunut sauma, jonka jouduin purkamaan, jätti ikävän jäljen lopputulokseen.

Vaikkakin sain korjailtua lopputuloksen ihan kelpo laukuksi, niin en aio tarttua ihan heti kankaanpuolikkaaseen, joka jäi jäljelle puolesta metristä. Kuosi on edelleen kaunis ja keväinen, ja itse asiassa, nappasin Marimekon palalaarista tätä myös puuvillaisena mukaani. Se pala on parhaillaan muuntumassa tyynynpäälliseksi.

Aurinkoista maaliskuuta!

lapparilaukku_marimekko

 

lapparipussi_marimekko

 

laptopbag

Kiitos kuvista Elisa K!

Leikkipeitto tilkuista pikku prinsessalle

vauvan_leikkipeitto

Aurinko on paistanut viime päivinä niin kauniisti, että toive keväästä alkaa väreillä ilmassa. Kylmä ja pakkanen eivät haittaa, kunhan aurinko paistaa. Mikä väri sinulle tulee mieleen keväästä? Minulle kevätväri on keltainen.

Vierailin pikkuserkkuni luona Jyväskylässä viime viikolla. Hänelle syntyi jouluna pieni prinsessa ja pohdin jo hyvissä ajoin etukäteen, mitä voisin viedä tuliaisiksi. Salapoliisityön seurauksena sain selville, että pikkuserkkuni haluaa sisustaa makuuhuonettaan keltaisen, mustan ja valkoisen sävyillä. Ja voi kuinka tuo huone näyttikään keväiseltä keltaisissa verhoissaan! Olin luvannut ommella hänelle tyynynpäällisen tai kaksi noissa kolmessa värissä sekä lisäksi vauvan pinnansängyn päälle sävysävyyn sopivan peiton.

Kaapistani löytyi valmiiksi vaikka mitä musta-valkoista sekä sattumalta myös keltainen puuvillakangas. Tyynynpäälliset saivat jäädä myöhemmäksi, kun innostuin leikkelemään neliöitä tilkkupeittoa varten. Suurin työ peitossa tuntui kuitenkin olevan peiton ns. nurjalla puolella, johon tikkasin neliöitä samalla kun kiinnitin levyvanua kiinni.

Muuten, huomio levyvanusta: Tiesitkö, että levyvanun leikkaaminen tylstyttää saksia? Kannattaa siis valita jotkut muut kuin ne parhaat kangassakset. Ja vinkki ompeluun: Aloita tikkaaminen työn keskiosasta, jolloin vältät kankaan ”kumpuilun”.

Peiton viimeistely (niinkuin niin moni muukin käsityö) jäi viimeiseen iltamyöhään enkä ole oikein tyytyväinen vinonauhan tikkiin. Muuten lopputulos oli oikein freesi!

Peitossa olevat kuviokankaat ovat Marikomekolta, Muovolta ja Annolta. Yksiväriset puuvillakankaat, vinonauha sekä levyvanu Eurokankaasta.

tilkkutyo

 

leikkipeitto

 

tilkkupeitto

Pikkumiehen katu-uskottava collegeasu

collegeasu_harmaa

Joululomallani tapahtui jotain aivan ainutlaatuista: olin kotona. Yleensä käy nimittäin niin, että karkaan yli kolmen päivän lomilla ulkomaille rauhoittumaan. Jotenkin on aina tuntunut siltä, että kotona mieli ei pysty lepäämään. Aina sitä miettii keskeneräisiä projekteja, siivoamista, sukulaisia, joiden luona ei ole käynyt pitkään aikaan. Ulkomaille lähteminen on tuntunut ainoalta keinolta jättää stressi taakse.

Tällä kertaa olin kuitenkin kotona, lähinnä koska sopivaa lomakohde ei nyt sattunut kohdalle. Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäinen lomapäivä meni suursiivousta tehdessä. Siivouksen lomassa päätin, että nyt käyn läpi myös kangaskaappini. Siinä puuhassa menikin sitten kaikki loput lomapäivät.

Päätin nimittäin, että nyt hankkiudutaan eroon kangaspaloista ja vähän isommistakin kappaleista, joita ei ole tullut käytettyä muutamaan vuoteen. Näin ison urakan edessä käy vaan usein niin, ettei saa oikein mitään aikaiseksi. Sain minä jotain, mutta tuntuu, että 1,5 viikossa olisi pitänyt saada vieläkin enemmän tehtyä.

Tässä esittelen teille kaksi vauvanvaatesettiä, jotka olen tehnyt simppeleillä (yllättäen jotain simppeliä taas!) Noshin kaavoilla. Ne saa muuten ilmaiseksi heidän verkkosivuiltaan! Baggy housujen kaavaa olen käyttänyt ennenkin, samoin paidan, mutta tällä kertaa paitakaava piti laittaa palasiksi. Valkoinen ja vihreä collegekangas sekä resorit ovat Eurokankaasta, yksivärinen harmaa on Paapiin luomucollegea ja kuviollinen Käpysen Jättisalmiakki-collegea.

Tuli mielestäni niin katu-uskottavat setit, että käyttäisin itsekin! Se on sitten eri asia, että kuinka käytännöllinen tuo valkoinen on pikkumiehellä. Se jää nähtäväksi.

collegepaita_harmaa

 

collegehousut_harmaa_lahikuva

 

collegeasu_vihrea

 

collegehousut_vihrea_lahikuva

 

collegehousut_vihrea

Kultainen bomber-takki

kultainen_bomber-takki

Niin ne päivät ja viikot vain vierähtävät. On joulukuu ja tasan kaksi viikkoa jouluaattoon. Moni käsityöbloggaaja julkaisee tällä hetkellä toinen toistaan suloisempia joulukalenteri-ideoita: virkattuja enkeleitä, tuoksuvia kynttilöitä ja huovutettuja tossuja. Nostan hattua kekseliäisyydelle ja viitseliäisyydelle, sillä minusta ei olisi päivittäiseen postaustahtiin, vaikkakin julkaisut voikin ajastaa ja kehitettävänä on vain 24 jouluista ideaa.

Omat iltani on viime viikkoina vieneet joululahjojen valmistaminen. Niistä ei sen enempää, sillä tiedän monen lahjani saajan lukevan blogiani. Kerrotaan sitten myöhemmin lisää. Kaiken joulufiilistelyn keskellä on täysin jäänyt kertomatta svengaavasta takista, jonka ompelin työpaikkani pikkujouluihin.

Pikkujoulujemme teemana oli Las Vegas, joka kaikessa yltäkylläisyydessään voi tarkoittaa pukeutumisessa mitä vain. Omiin mielikuviini nousi ajatus liiallisuuksiin menevästä kultaisesta asusta, suurista kultaisista koruista ja kultaisesta laukusta. Kultaista vyölaukkua ei lopulta löytynyt, mutta tästä takista tuli juhlien valopilkku. Se ei jäänyt keneltäkään huomaamatta.

Kun kohtasin Eurokankaassa tämän tikkikankaan ensimmäistä kertaa pohdin, mihin ikinä kukaan tätä käyttää. Samassa keksin, että minähän sitä käytän! Kaavana on tuttu pusakkakaava, jota olen käyttänyt aiemminkin kukkatakissa ja basic bomberissa.

Pikkujoulujen stailaus oli hieman näitä kuvia rajumpi, joten pakko oli laittaa yksi selfie julkaisun loppuun pikkujoulujen tiimelyksestä.

Kivoja pikkujouluja ja jouluvalmisteluita kaikille!

kultainen_bomber

 

kult_bomber

 

 

pikkujoulut2016

Helppoa ompelua: patalappu ja patakinnas

patalappu_ja_patakinnas

Tämä postaus on sellainen sarjassamme ”kuluta kankaiden jämät johonkin järkevään”. Lastenvaatteet on yksi kätevä keino hävittää kaapista kangaspaloja ja resorien loppuja. Meillä ei ole lapsia, mutta jossain vaiheessa innostuin vaatettamaan ystävieni lapsia. Vauvanvaateinnostus lopahti alkuvuodesta eikä tilalle ole tullut oikein mitään muuta innostavaa jämäkangasompelua.

No olihan pari viikkoa sitten ne pussukat. Se kokeilu syntyi oikeastaan tarpeesta keksiä Tyttöjen Talon kässäryhmään joku ompelutyö, joka valmistuisi 1,5 tunnissa. Kun totesin, että pussukoissa kestäisi liian kauan, niin keksin pannulaput. Ja niitähän me sitten väkerrettiin! Jämäkankaat kuluivat alta aikayksikön.

Patalapun tekeminen on helppoa: leikkaa puuvillakankaasta suorakaiteen muotoinen palanen, taita se puoliksi (oikeat puolet vastakkain) ja ompele kaksi sivua kiinni. Jätä yksi sivu auki, jotta voit kääntää työn. Sujauta pussin sisään eristekangas. Ompele pieni ripustuslenkki ja taita se viimeisen sauman väliin. Tikkaa avoimeksi jäänyt sivu (reunat käännettynä pussin sisään) sekä kolme muuta sivua yhtenäisyyden säilyttämiseksi. Voila!

Patalapun kaveriksi täytyy tehdä tietysti myös mätsäävä patakinnas. Siihen löydät piirtämäni kaavan tästä. Kaava on passelin kokoinen siroon käteen, mutta muista lisätä saumanvarat leikatessa. Päälle tulevaan kankaaseen tulee lisäksi lisätä 3 cm kädentien reunaan sekä kämmenselän että kämmenen puolelle tulevaan kappaleeseen.

Tarvitset siis puuvillakangasta sekä ulkopinnalle että vuoriksi. Ensimmäisen versioni tein kasariverhoista, mutta näissä kuvissa on ihanaa Muovon paksumpaa puuvillaa sekä vuorina Eurokankaasta ostettua peruspuuvillaa. Eristekangasta kyselin Eurokankaan myyjiltä. En halunnut vanua, koska se paakkuuntuu helposti ajan myötä pesussa. Villakangas taas saattaa kutistua pesussa. Tämä ostamani lämpöeriste on suurimmaksi osaksi puuvillaa eikä se ainakaan esipesussa kutistunut juuri ollenkaan. Tosin en ole vielä testannut kuinka hyvin se itse työssään toimii!

Leikkaa puuvillakankaista sekä eristeestä kaavan mukaiset palaset. Lisää päällikankaaseen saumanvarat sekä 3 cm kädentielle. Leikkaa päällikankaasta myös ripustuslenkki (4,5 cm x 12 cm).
Ompele eristekankaan palaset vuorikankaan nurjalle puolelle ja palaset yhteen kintaaksi (kaavan palasissa merkattu yhteen ommeltavat kohdat symbolein). Syntyy siis kokonaisuus, jossa sisällä on vuorin oikea puoli ja päällä eristekangas.


patakinnas_eristekerros


patakinnas_eriste

 

Ompele myös päällikangas kintaaksi (yhdistä kaavojen symbolikohdat toisiinsa). Muista kiinnittää ripustuslenkki sivusaumaan.

patakinnas_paallinen

 

Käännä oikea puoli päälle ja työnnä eriste+vuori -yhdistelmä päällisen sisään. Käännä lopuksi kädentie kaksi kertaa vuorin puolelle ja tikkaa kiinni. Ja patakinnas on valmis!

Nämä kaverukset päätyivät työkaverilleni Joonakselle, joka on tähän asti ottanut pitsapeltejä uunista pyyhkeen avulla. Mutta ei enää! Tekisi mieli tehdä meille kotiin samanlaiset, mutta meidän keittiön naulakko tulvii patalappuja jo nyt. Ehkäpä tungen näitä sitten pukinkonttiin. Näitäkin!

patakinnas_vuori

Pussukat joka lähtöön

pussukat2

Nyt jos useampi viikonloppu on mennyt pähkäillessä, että mitä tekisimme tyttöjen kanssa tiistai-illan käsityökerhossa. Ajattelin, että nyt olisi kiva ommella jotain. Mikä olisi sellainen ompelu-urakka, jonka saisi valmiiksi 1,5 tunnissa?

Villa ja Villa -blogin pussukat/meikkilaukut/toilet-laukut nousivat kässäblogien hitiksi jo pari vuotta sitten. Oon aina ollut vähän hidas reagoimaan näihin muiden blogeista nouseviin trendeihin, mutta nyt vihdoin tartuin tähän hyvään ohjeeseen. Siis oikeasti, aivan mahtava ohje! Sellainen rautalangasta väännetty.

Nämä pussukat on siitä kivaa ommeltavaa, että ne on helppoa valmistaa kaapista valmiiksi löytyvistä palasista. Näiden kahden pussukan kankaat on hankittu Marimekosta ja Oslon Panduro Hobbysta. Vuorikankaat ovat Eurokankaan puuvillaa. Seuraava pussukka on jo tulilla, ja siinä käytän kankaana tekonahkaa. Laukkujen lopulliset koot laskin ja päätin laatikosta löytyvien vetoketjujen pituuksien perusteella.

Ensimmäisen pussukan tekoon kului kuitenkin parisen tuntia, kun koitin tehdä mahdollisimman huolella. Eli ei, ei tästäkään sitten kuitenkaan tullut meille ompelukohdetta ryhmään. Te teimme lopulta patalappuja.

pussukka_sisätasku

pussukat

Hapsukas maksimekko

hapsumekko

Kesä loppui täällä Helsingissä elokuun lopussa. Syyskuukin on ollut lämmin, ehkä ärsyttävänkin lämmin, sillä olen innolla odotellut hetkeä, jolloin saan vetää uuden syystakkini päälle. Vaikka olen totaalinen kesäihminen, niin syksyllä saa tulla rapsakoita syyspäiviä, auringonpaisteella höystettynä tietenkin. Lisäksi olen yksi niitä, työkaverini sanoin, ärsyttävän ihania syysihmisiä, jotka rakastavat vetäytyä syksyllä sohvannurkkaan villasukat jalassa ja sytyttää kynttilöitä. Kukapa ei?

Edellisestä bloggauksesta on jo aikaa ja yksi kesämekko on jäänyt kuin huomaamatta esittelemättä. Instagramin puolelle sen ehdin sentään laittaa. Heinäkuussa Lidlissä myytiin sellaisia perus-trikoomekkoja, maksimallisia ja aika kivoja. Olin jo viemässä pakettia kassalle, kunnes päätin kokeilla mekon tekemistä itse. Yksilöllisillä tuunauksilla höystettynä. Ripsraps ja lähdin trikoopala kassissani Eurokankaasta.

Tekisi mieli sanoa, että helppoa ja nopeaahan tällainen oli pyöräyttää. Mutta koska ei ollut täydellistä kaavaa, niin kokeile ja korjaa -mentaliteetillä mentiin. Näitä maksimekkoja on tullut muissakin blogeissa tänä ja viime kesänä vastaan ja niissä on käytetty Suuri Käsityö 5-6/2015 -lehdessä ollutta kaavaa. Kannattaa kokeilla, niin minä ainakin teen seuraavan kanssa.

Olin pieni tyttö 90-luvun alkupuolella ja ainakin meillä Kangasalan perämetsissä oli muotia erilaiset kesäiset hapsupaidat. Sitten 2000-luvun puolivälissä mulla oli mokkaiset hapsu-mohikaanikengät ja -korkkarit. Näissä nostalgisissa tunnelmissa ei kestänyt kauaakaan kun ihastuin Metsolan HAPSU-paitoihin ja -mekkoihin.

Tuon hapsusuiron lisäksikin sitten helposti (aikuisten oikeasti), kun muu mekko oli lähes valmis. Valmiin mekon valokuvaus venähti kesän viimeiseen aurinkoiseen ja lämpimään päivään. Sitten se siirtyikin jo kaappiin odottamaan ensi kesää tai aurinkomatkaa.

Aurinkoista syksyä kaikille! Jännittäviä käsityöuutisia tulossa, joten pysykää kuulolla.

hapsumekko2