Liukuvärjätyt keittiöpyyhkeet

Idea liukuvärjätyistä keittiöpyyhkeistä on muhinut mielessä jo kenties vuosien ajan. Kun oikeanlainen kierrätysmateriaali tarttui käsiini, oli aika ryhtyä toimeen. Kolmannella yrittämässä väri tarttui kankaaseen haluamallani tavalla.

Olen jatkanut tänäkin syksynä vapaaehtoistyötä Helsingin Tyttöjen Talolla. Starttasimme syksyn muutaman muun ohjaajan kanssa yhdessä siivoten käytössämme olevaa askarteluhuonetta. Talolle lahjoitetaan paljon materiaaleja, mutta rajallisten tilojen vuoksi ihan kaikkea ei pysty säilyttämään. Heitin säkeittäin pois keinokuituisia kankaita, jotka eivät selvästikään sovellu Tyttöjen Talon ompeluihin. Siivotessa löysin myös paksun valkoisen, puuvillaisen Anttilan verhon, joka sytytti lampun päässäni. Tästä tehdään värjättyjä keittiöpyyhkeitä.

Pesin verhon, purin käänteet auki, leikkasin kuuteen osaan, silitin palaset ja käänsin jokaisen reunat. Ostin Eurokankaasta puuvillanauhaa, josta tein ripustuslenkit.

Seuraavaksi suuntasin Tokmannille ostamaan kangasväriä mielessäni lapsuuden batiikkivärjätyt t-paidat. Kaupan hyllyllä oli Nitor-merkkisiä väriaineita eri sävyissä. Hieman hämmentyneenä ja tuskanhikisenä lähdin kaupasta kolmen eri sävyn ja yhden tekstiilivärisuolapakkauksen kanssa. Oikeanlaisen väriaineen ostaminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin olin odottanut.

Tutustuttuani tarkemmin pakettien ohjeisiin tajusin, että väri pitää kiinnittää kankaisiin kattilassa. Mieheni kielsi käyttämästä keittiöstämme löytyviä kattiloita, joten suuntasin Fidaan ostamaan käytettyä versiota. Hyvällä tuurilla tarjolla oli yksi viiden litran kattila. Kaupan päälle sain edellisen omistajan käyttämät tillit.

Essu päälle, kumihanskat käsiin ja lämpömittarit viereen, jotta voin tarkkailla seoksen lämpötilaa. Toteutin liukuväriefektin upottamalla ensin pyyhkeen alareunan värinesteeseen. 5-10 min välein työnsin hieman lisää kangasta kattilaan siten, että lopulta puolen tunnin liotuksen aikana toinen pää pyyhkeestä oli ollut nesteessä koko puoli tuntia ja toinen pää vain viisi minuuttia.

Huolellisen huuhtelun (useamman sellaisen) ja kevyen pesuainekylvyn jälkeen jätin pyyhkeet kuivumaan. Jäin odottamaan trendikkäitä oliivinvihreitä keittiöpyyhkeitäni.

Lopputulos oli kuitenkin jotain aivan muuta. Väri lähti, haaleni ja muuttui aivan joksikin muuksi kuin vihreäksi. Lopputulos oli haalea beige.

 

Epäonnistumisesta huolimatta päätin toteuttaa pyyhevärjäyksen myös Tyttöjen Talon käsityöryhmässä. Tällä kertaa huolehdin, että meillä oli tarpeeksi tekstiilivärisuolaa nesteseoksessa ja että seoksen lämpötila pysyy tarpeeksi korkealla ja tasaisena. Tulos oli paljon parempi! Luulen, että merkittävä tekijä oli nimenomaan se suola.

Parhaan värjäystuloksen sain kolmannella yrittämällä. Edelleen pysyin tarkkana lämpötilan kanssa ja sekoitin mukaan runsaasti kiinnityssuolaa. Liukuvärin toteutin tällä kertaa niin, että ensimmäinen kaistale kankaasta oli ensin kattilassa 15 minuuttia ja tämän jälkeen työnsin kangasta syvemmälle kolme kertaa viiden minuutin välein.

Tulevaisuuteen jää nähtäväksi, miten tämä väri kestää konepesussa. Sen verran olen ihastunut uusiin hiilenharmaisiin keittiöpyyhkeisiini, että soisin niiden kestävän ikuisuuden. ❤

 

 

Mainokset

Unipesä pienelle kummipojalle

Unipesä eli babynest

Unipesä eli babynest on viime vuosien todellinen hittiompelus. Vauvan ensimmäisille kuukausille tarkoitettu unipesä on äidin kohdun muotoa mukaileva sänky, jonka antaa pienelle nukkujalle turvallisuuden tunnetta. Ompeluksena unipesä on yksinkertainen, mutta monin paikoin malttia vaativa työ.

Kannoin viime viikonloppuna rullan levyvanua, puuvillakangasta, kanttinauhaa ja nyöriä leikkuupöydälle eräässä Eurokankaan myymälässä. Myyjä totesi ensimmäisenä, että ”olet varmaan unipesää tekemässä”. Olinhan minä. Ystävälleni syntyi nimittäin jokin aikaa sitten keskosvauva, joka kaikessa pienuudessaan tuntuu olevan aivan liian petit mihinkään sänkyyn, saatika vaunuihin.

Aikani googlailin ohjeita ja etsin käsityökaupoista valmiita puikulatyynyjä pesän reunustaksi. Kyselin myös Facebookin ompeluryhmässä vinkkejä unipesän puhdistamiseen. Kun sain vakuutettua itseni siitä, että täytteenä voi hyvin käyttää levyvanua ja unipesä kestää sen kanssa myös konepesun, ryhdyin hommiin.

Ohjeeksi valikoitui Idas Mirakel -blogin ohje, joka pisti ruotsinkielentaitoni aluksi koetukselle. Mutta helppoahan tuo oli lopulta ymmärtää! Muutaman korjauksen kuitenkin tein ohjeeseen ja tarvikkeisiin, joten niistä alla.

Unipesä lähikuvassa

Unipesän tarvikkeet:

  • Noin 1,4 m puuvillakangasta (0,7 m per puoli). Itse käytin varastoistani löytynyttä Annon PLUS-puuvillaa sekä Eurokankaan yksiväristä beigeä puuvillakangasta. Huomaa, että unipesä on kaksipuolinen.
  • 3 metriä levyvanua. Itse käytin 100 grammaista.
  • Noin 2,5 metriä vinonauhaa. Itse käytin 30 mm leveää puuvillanauhaa. Mikäli haluat viimeistellä myös jalkopään reunan vinonauhalla kuten ohjeessa, osta noin 1 m lisää.
  • 2,5 m nyöriä tai koristenauhaa. Ostin ohjeenmukaista valkoista nyöriä, mutta päädyin räväkämpään varastoistani löytyneeseen oranssiin koristenauhaan.

Ohjeesta poiketen rullasin reunuksen sisään 150cm x 220 cm kokoisen palasen, sillä alkuperäinen 60 cm x 200 cm -pala tuntui jättävän reunan aivan liian tyhjäksi. Palan sullominen pesän sisään oli työlästä, mutta lopputulos palkitsi. Lisäksi jätin jalkopään viimeistelystä pois vinonauhan, sillä mielestäni pelkkä reunojen kääntäminen sisään näytti paremmalta.

Mitkä olivat sitten ne malttia vaatineet osat? Vanun työntäminen reunan sisään sekä kiristysnauhan pujottelu vinonauhakujaan vaativat apukäsiä. Sen verran ähkin ja puhkin niiden kanssa, että lopulta mieskin saapui apuun.

Pienen pieni, mutta  kovaa vauhtia kasvava kummipoikani sai kuitenkin nyt rakkaudella valmistetun sängyn, joka toivottavasti antaa lämpöä ja turvaa. Pus!

Unipesä ja nalle

 

Unipesän solmittu pääty

 

Kukallinen kesäkimono

Käsityöblogeissa on vilissyt tänä keväänä värikkäitä kimonoja. Eurokangas nimittäin julkaisi maaliskuussa helpon kimonon ohjeen, sellaisen, jossa on leikattavana vain suorakulmaisia palasia ja ommeltavana suoria saumoja. Erittäin mainio aloittelevan ompelijan ohje! Kun omalla ompelupöydälläni ei ollut pari viikkoa sitten töitä jonossa, päätin kokeilla tätä kaavaa itsekin.

Eurokankaasta löysin melko edullista Vasquez-viskoosia, joka tuntui väritykseltääkin tarpeeksi kesäiseltä. Se on myös ihanan kevyttä ja laskeutuvaa! Ainoa huono puoli on, että se tuntuu ryppyyntyvän todella helposti. Sellaisenaan ommeltu lopputulos oli minulle kuitenkin liian tylsä, joten lisäsin hihoihin ja helmaan Nappitalosta ostamaani hapsunauhaa.

En ole oikein varma, mitä olen mieltä valmiista kimonosta. Varmasti se päätyy itselleni kotikäyttöön aamutakiksi, mutta pohdin vielä, olisiko siinä potentiaalia kodin ulkopuolellekin. Ehkä korkokenkien kanssa? Lyhensin jo nyt kimonon pituutta alkuperäisestä ohjeesta 30 cm. Myös etukappaleiden leveyttä olisi voinut kaventaa. Ehkä teen sen vielä jälkikäteen.

Ihania kimonoversioita löytyy myös mm. Mekkotehtaan Sunnalta ja Kirsikalta sekä Diy Storiesin Paulinalta. Näiden naisten ompeluksista huomaan, että kaavaa voisi lyhentää vieläkin. Mitä olet mieltä?

Ihanaa kesää ihmiset!

 

 

 

 

Pitsipaita puistoon ja toimistoon

Mulla on ollut kahden viikon sisällä kaksi onnellista kangaskauppahetkeä. Toinen oli sunnuntaipäivä, jolloin mies heitti minut Itäkeskukseen, jossa sain kiertää Eurokankaassa ihan kaikeassa rauhassa 1,5 tuntia. Toinen oli eräs torstai-ilta työmatkalla, kun ystävä autoili minut ensivisiitille Ottobre Outletiin Paimiossa. Onnellisuus syntyy tietysti kiireettömyydestä ja positiivisista yllätyksistä, jotka päätyvät ostoskassiin.

Vierailu Itäkeskuksen Eurokankaaseen poiki poikkeuksellisia löydöksiä ehkäpä siksi, etten ollut käynyt tuossa liikkeessä ennen. Helsingin keskustan myymälä on tuttuakin tutumpi ja sieltä on oppinut löytämään haluamansa melko nopeasti. Itäkeskuksen myymälässä päädyin vaeltamaan jokaisen pöydän ja hyllyn äärelle, kun en tiennyt täysin mitä on missäkin. Juuri siksi päädyin myös valkoisen Brodyyri-organzapakan äärelle, jonka olisin keskustan liikkeessä ohittanut liian juhlallisena kankaana.

Nähtynäni tämän kukkakuviollisen kankaan, nousi heti mieleeni yksi lempipaidoistani, Samujin Soma. Sen ”laatikkomalli” voisi hyvinkin toimia tämän kankaan kanssa! Kotona kopioin kaavan paidasta, muokkailin hieman ja leikkasin organzan. Hihoista ei valitettavasti tullut yhtä pitkiä kuin Somassa, koska kangas loppui hieman kesken. Myöskään ompelu ei ollut mitään kaikista mukavinta, koska kankaassa olevien kukkien ommelpistot jäivät koko ajan paininjalkaan kiinni. Lopputulokseen olen kuitenkin melkoisen tyytyväinen!

Paita sopii varmasti kesällä sekä toimistoon että illanviettoon riippuen siitä mihin yhdistän sen. Käytännöllisyys kunniaan!

 

 

 

Ainiin. Blogissa on ollut hiljaista viime viikkoina ihan syystä. Olen nimittäin touhuammassa sivustouudistuksen parissa. Uutukainen blogi (ja uusi osoite) näkee päivänvalon ihan pian. Stay tuned ja nauti kesästä!

Aurinko, turkoosi meri ja kukkashortsit

Ei sitä kesää vain kuulu. Tänään palelin mekossa ja sukkahousuissa tihkusateessa, kun vuosi sitten lämpöä riitti + 24 asteeseen asti. Ensi lauantaille on luvattu aurinkoa ja Poudan Pekan on parasta pitää se lupaus. Näitä shortseja en kuitenkaan vielä uskalla luvata laittaa silloin jalkaan.

Jo useampana keväänä olemme karanneet äitini kanssa etelän lämpöön esikesälomalle, kun millään ei jaksaisi odottaa heinäkuuhun sille varsinaiselle kesälomalle. Tänä vuonna varasimme äkkilähdön Kreetalle Agios Nikolaokseen viikoksi. Meidän iloksi sää suosi sinisellä taivaalla ja kuumalla auringolla kuutena päivänä ja vain tuona yhtenä päivänä oli pilvistä ja tuulista. Ruokaa, aurinkoa, hierontaa, kirjoja ja kuntosalia – mahtava viikko!

Lomalle piti tietysti ommella jotain uutta kivaa mukaan. Olen hillonnut VIMMAn kankaita kaapissani kuin suurempaakin aarretta, mutta nyt ensimmäinen niistä päätyi saksien väliin. Mystical flowers -puuvillakankaasta ja Ottobren safarityylisten shortsien kaavasta syntyi ihana lomavaate. Näille luottopariksi muodostui loman aikana musta R/H Studion Ada-toppi.

Olen melkein ylpeä itsestäni, sillä näihin syntyi ehkä kaikkien aikojen ensimmäinen itse tekemäni napinläpi! Myös vetoketjuhalkio ja vyötärökaitale onnistuivat säädyllisesti. Aikaa sen sijaan kului useampikin ilta, huolella kun pyrin tapani mukaan tekemään. Metrin kangaspalastikin jäi vielä lähes puolet jäljelle!

Safari-shortsit

Kaava: Ottobre design (woman) 2/2017

Kangas: Mystical flowers, VIMMA

Muut tarvikeet: Nappi, vetoketju, kuminauhaa, tukikangasta

Seuraavaa lomaa ja matkaa odotellessa!

 

Läppärilaukku vahakankaasta

laptopbag_marimekko

Työkaverini pyysi minulta viime vuonna jo alkusyksystä, että voisinko ideoida hänelle läppäripussin, eli suojuksen läppärille käsilaukussa kuljettamista varten. Materiaaliksi hän toivoi vahakangasta, joka olisi helppo pyyhkiä liasta rätillä. Mittasin hänen läppärinsä ulkomitat ja suuntasin Helsingin Herttoniemeen Marimekon tehtaanmyymälään.

Alkuperäisesti lähdin etsimään jotain mustavalkoista kuosia, esimerkiksi Siirtolapuutarhaa, mutta lopulta en voinut vastustaa tätä Tuppuraista punaisen sävyissä. Puolimetriä riitti hyvin tähän laukkuun ja halutessani vielä toiseenkin. Mustan puuvillaisen vuorikankaan ja kevyen levyvanun kankaiden väliin sekä vetoketjun hain Eurokankaasta.

Mutta olipa ompelussa hommaa, huh huh! Ompelin kokonaisuuden kahtena pussina, joita kääntelin varmaan sen 50 kertaa edestakaisin. Olihan minulla ennakkoon kokemusta vahakankaan käsittelystä, mutta jotenkin olin jo ehtinyt unohtaa sen herkyyden neulanpistoille. Jokainen nuppineula ja ommelpisto jättää jäljen, jota ei saa enää pois. Niinpä muutama epäonnistunut sauma, jonka jouduin purkamaan, jätti ikävän jäljen lopputulokseen.

Vaikkakin sain korjailtua lopputuloksen ihan kelpo laukuksi, niin en aio tarttua ihan heti kankaanpuolikkaaseen, joka jäi jäljelle puolesta metristä. Kuosi on edelleen kaunis ja keväinen, ja itse asiassa, nappasin Marimekon palalaarista tätä myös puuvillaisena mukaani. Se pala on parhaillaan muuntumassa tyynynpäälliseksi.

Aurinkoista maaliskuuta!

lapparilaukku_marimekko

 

lapparipussi_marimekko

 

laptopbag

Kiitos kuvista Elisa K!

Leikkipeitto tilkuista pikku prinsessalle

vauvan_leikkipeitto

Aurinko on paistanut viime päivinä niin kauniisti, että toive keväästä alkaa väreillä ilmassa. Kylmä ja pakkanen eivät haittaa, kunhan aurinko paistaa. Mikä väri sinulle tulee mieleen keväästä? Minulle kevätväri on keltainen.

Vierailin pikkuserkkuni luona Jyväskylässä viime viikolla. Hänelle syntyi jouluna pieni prinsessa ja pohdin jo hyvissä ajoin etukäteen, mitä voisin viedä tuliaisiksi. Salapoliisityön seurauksena sain selville, että pikkuserkkuni haluaa sisustaa makuuhuonettaan keltaisen, mustan ja valkoisen sävyillä. Ja voi kuinka tuo huone näyttikään keväiseltä keltaisissa verhoissaan! Olin luvannut ommella hänelle tyynynpäällisen tai kaksi noissa kolmessa värissä sekä lisäksi vauvan pinnansängyn päälle sävysävyyn sopivan peiton.

Kaapistani löytyi valmiiksi vaikka mitä musta-valkoista sekä sattumalta myös keltainen puuvillakangas. Tyynynpäälliset saivat jäädä myöhemmäksi, kun innostuin leikkelemään neliöitä tilkkupeittoa varten. Suurin työ peitossa tuntui kuitenkin olevan peiton ns. nurjalla puolella, johon tikkasin neliöitä samalla kun kiinnitin levyvanua kiinni.

Muuten, huomio levyvanusta: Tiesitkö, että levyvanun leikkaaminen tylstyttää saksia? Kannattaa siis valita jotkut muut kuin ne parhaat kangassakset. Ja vinkki ompeluun: Aloita tikkaaminen työn keskiosasta, jolloin vältät kankaan ”kumpuilun”.

Peiton viimeistely (niinkuin niin moni muukin käsityö) jäi viimeiseen iltamyöhään enkä ole oikein tyytyväinen vinonauhan tikkiin. Muuten lopputulos oli oikein freesi!

Peitossa olevat kuviokankaat ovat Marikomekolta, Muovolta ja Annolta. Yksiväriset puuvillakankaat, vinonauha sekä levyvanu Eurokankaasta.

tilkkutyo

 

leikkipeitto

 

tilkkupeitto