Trikoopaita, joka selätti ompelujumin

En vielä viime viikolla olisi osannut kuvitella, että 60 cm:n trikoopalasta saisi toimistokelposen paidan aikuiseen makuun. Mutta niin siinä lopulta kävi. Ommel 2018 -tapahtumasta hankitusta peruskaavasta ja kangaspalasta syntyi trikoopaita, joka mustaan alaosaan yhdistettynä on tarpeeksi virallinen myös työpaikalle.

Tänä keväänä ja alkukesästä on sattunut ja tapahtunut. Elämää on eletty säännöllisen epäsäännöllisesti kahdella eri paikkakunnalla ja ne käsityötarvikkeet eivät tunnu ikinä olevan siinä kodissa, missä olisi aikaa tai mielenkiintoa ommella. Käsityöajasta on taistellut myös vapaaehtoistyö. Tuppauduin nimittäin tänä keväänä mukaan Ommel 2018 -ompelufestivaalin järjestäjäporukkaan ja olen hoitanut aktiivisesti tuon tapahtuman viestintää ja markkinointia huhtikuusta lähtien. Aikaa on mennyt, mutta katunut en ole pätkääkään!

Ommel 2018 -festivaali oli hurja menestys! Ensimmäistä kertaa järjestettyyn tapahtumaan asteli sisään jopa 3000 osallistujaa ja lähes kaikki saamamme palaute oli yltiöpositiivista. Tapahtuma oli yhteisöllinen, monipuolinen – ja no, näin puolueellisesti sanottuna ompelijan unelma. Kotimaisten kangas- ja ompelutarvikemyyjien lisäksi Espoon Opinmäki-kampuksella järjestettiin kursseja, työpajoja, luentoja ja ompelulanit. Tapahtuman synnyttämästä innostuksesta kirjoittivat myös Yle ja Sunnuntaisuomalainen. Lisää on mitä todennäköisimmin tulossa.

Pääsin myös itse ostosten makuun tapahtuman aikana. Mukaan lähti Verson Puodin Pyörre -trikoota sekä Majapuun Robotinrakentajaa, Puuhakaspaajan Noora-kaava sekä Namedin Kielo-mekon kaava. Osallistuin sunnuntaina myös Hopen työpajaan, jossa ommeltiin vähävaraisten perheiden lapsille vaatteita tapahtuman näytteilleasettajien lahjoittamista kankaista. Lahjoitukseen päätyi 100 vaatetta ja asustetta! Tuossa työpajassa painaessani suoraan tehtaalta tuodun saumurin sulavaa paininjalkaa, muistin kuinka hauskaa ompelu voikaan olla.

Niinpä jäljensin Noora-kaavan ja rukoilin, että 60 cm:n pala Pyörre-trikoota riittäisi koon 38 paitaan (samalla muuten huomasin, ettei koko 36 enää riitä minulle, o-ou!). Ja riittihän se! Yhtään ei olisi voinut olla hihoissa tai helmassa enempää pituutta. Paitaa ommeltiin pitkin öitä ja kaula-aukon kaksoinneulan tikkaus purettiin silmät ristissä kolme kertaa.

Vähän mietin etukäteen, että tuleekohan tästä kuosista kuitenkin vain kotipaita. Mutta taitaa se sitten kuitenkin toimia myös töissä mustien leveälahkeisten housujen kanssa. Me like!

Kesälomaan on enää yksi työpäivä. Entäs sulla? Lomalla aion ainakin ommella, ja paljon. Ajatuksena olisi tuhlata kaapista pois erinnäisiä herkkukankaita, joita olen suotta hillonnut hyllyillä vuodesta toiseen. Nyt on se aika, kun ne on raaskittava käyttää.

Hyvää juhannusta sateista huolimatta!

 

Mainokset

Ompelijoiden oma festivaali valloittaa Espoon

Tämä loppukevät on ollut melko hiljaista omalla käsityörintamallani. Olen kaivanut ompelukoneen esiin lähinnä muutaman korjausompelun vuoksi, ja pakannut sitten taas pois pöydältä. Mutta tälle hiljaisuudelle on hyvä syy. Olen saanut olla mukana tekemässä ensi viikonloppuna ensi-iltana saavaa ompelufestivaalia, Ommel 2018 -tapahtumaa.

Kolmen päivän päästä räjähtää. Espoon Suurpeltoon Opinmäki-kampukselle nimittäin nousee ensimmäinen suomalainen ompelufestivaali, Ommel 2018. Paikalla on yli 40 kangas- ja ompelutarvikemyyjää (tässä tapahtumassa ei myydä valmistuotteita), jotka keskittyvät kotimaiseen designiin. Se on tapahtuman teemakin. Lisäksi viikonloppuun mahtuu kattava lista kursseja, ompelulanit sekä ilmaisia työpajoja ja luentoja. Toisin sanoen kattavasti ompeluhuumaa kaikille harrastajille sekä myös niille, jotka vasta haaveilevat ompelutaidoista. Kaiken kukkuraksi tapahtuma on ilmainen.

Kenen pussiin sitten kirjoitan tapahtumasta? Omaksi ilokseni. Tapahtuman järjestäjänä toimii Ommel ry, jonka perustivat syksyllä 2017 muutama alan kotimainen yritys ja aktiivinen ompeluharrastaja. Yhdistyksen tehtävänä on edistää ompeluharrastusta ja viedä suomalaista kangasdesignia maailmalle. Samaa nimeä kantavaan tapahtumaan syntyi ajatus melkeinpä saman tien ja sitä ovat vieneet eteenpäin Ommel ry:n hallituslaiset sekä kymmenet innokkaat vapaaehtoiset, joista minä olen yksi. Tänä keväänä nimittäin haettiin Facebookissa vapaaehtoisia auttamaan tapahtuman järjestelyissä. Otin yhteyttä ja päädyin lopulta auttamaan tapahtuman viestinnässä, muun muassa Facebook-postauksissa. Eipä ole ollut sen jälkeen vapaa-ajan ongelmia, mutta hyvä niin. Olen päässyt mukaan mitä inspiroivimpaan porukkaan!

Toivottavasti näen mahdollisimman monen teistä lukijoistakin tapahtumassa! Nyt on ainutkertainen tilaisuus päästä tapaamaan muita ompeluun hurahtaneita, tekemään huippuja kangasostoksia (mukana on monta uutta tulokasta ja tiedossa heidän ensimmäisiä lanseerauksiaan), tutustumaan monenlaisiin koneisiin, materiaaleihin ja tekniikoihin sekä surruttelemaan ilman häpeää yömyöhään. Alla vielä faktatietoa tapatumasta.

Aikataulu:

Pe 8.6. klo 12-19

La 9.6. klo 10-18

Su 10.6. klo 10-16

Ompelulanit voivat jatkua aukioloaikojen jälkeenkin.

Sijainti:

Opinmäki-kampus, Suurpelto, Espoo

Osoite: Lillhemtintie 1, Espoo

Parkkitilaa on rajallisesti, joten suositellaan julkisten käyttöä. Helsingin suunnalta kannattaa saapua metro + bussi -yhdistelmällä.

Ohjelma:

Työpajat ovat ilmaisia ja niihin ei tarvitse ilmoittautua. Osallistua voi aina, kun työpajassa on tilaa. Katso millaisia työpajoja on tarjolla.

Kurssit ovat maksullisia ja niille on voinut ilmoittautua ennakkoon. Mikäli kursseilla on vielä tilaa, voi niille ilmoittautua myös paikanpäällä ja suorittaa maksun tapahtuman infoon. Tutustu kurssikattaukseen täällä.

Luennot ovat ilmaisia ja niille voi osallistua kaikki, jotka mahtuvat auditorioon. Tutustu luentoaiheisiin ja aikatauluun tätä kautta.

Ompelulaneilla ommellaan yhdessä, mutta käyttäen omia välineitä. Lanipaikka on maksullinen ja sen voi varata täällä.

Bloggaajatapaaminen järjestetään myös. Mukaan intoutuvat bloggarit kerääntyvät infopisteellä perjantaina klo 18 ja lauantaina klo 10.

Paikalla on tarjolla myös purtavaa ja hierontaa kohtuullisella hinnalla.

 

Nähdäänhän siellä? Tehdään tapahtumasta saman tien niin hieno, että se järjestetään tulevinakin vuosina ❤

Toilettilaukku vahakankaasta

Mikä on paras kangas toilettilaukkuun tai meikkipussiin? Itse olen käyttänyt vuosia äitini minulle joululahjaksi tekemää kernikankaista toilettilaukkua. Kernikankaassa on akryylipinnoite, joka hylkii likaa ja vettä, ja on siksi helppo pitää puhtaana. Ystäväni syntymäpäivän kunniaksi pistin testiin Marimekon vahakankaan.

Ostin vuosi sitten helmikuussa puoli metriä Marimekon Tuppurainen-vahakangasta työkaverin läppäripussia varten. Tuosta ompelutyöstä ylimääräiseksi jäänyt kangaspala on pyörinyt kaapissa turhakkeena (ja voi pojat kuinka inhoankaan näitä kangaspaloja, oli kangas kuinka ihanaa tahansa). Joululahjakiireissä keksin, että vahakankaasta voisi yrittää tehdä toilettilaukun Villa & Villan ERITTÄIN toimivalla ohjeella. Tuolla samaisella ohjeella on nyt jo syntynyt lähemmäs kymmenen erikokoista pussukkaa, kuten nämä kaksi, jotka esittelin täällä blogissa 1,5 vuotta sitten.

Muita tarvikkeita tarvittiin vain vetoketju ja vuorikangas. Vahakankaan kaveriksi valitsin mustan puuvillakankaan.

Kuten muistelinkin läppäripussukan ompelusta, ei vahakangas ole kaikista mukavin ompelukangas paininlajan alla. Kankeaa ja tahmeaa. Jokainen nuppineulan jälki näkyy lopputuloksessa. Ohje on kuitenkin sen verran helppo ja minulle ennestään tuttu, että lopputulos on omaan silmään oikein kelvollinen.

Miten vahakangas sitten toimii toilettilaukussa? Valitsin vahakankaan tähän laukkuun sillä ajatuksella, että laukkua voi rauhallisin mielin kuskata mukana esimerkiksi uimahallien suihkutiloissa, eikä sisuksen kastumista tarvitse pelätä. Lian voi pyyhkäistä toilettilaukun pinnasta helposti rätillä. Miinukset: vahakangas ei tykkää kovasta konepesusta. Eli kun vuorikangas likaantuu, on ryhdyttävä nyrkkipyykille. Entä kovettuuko ja lohkeileeko vahakangas ajan mittaan? Se jää nähtäväksi.

Ja niin, siitä puolen metrin vahakangaspalasta on tullut nyt jo läppäripussukka ja toilettilaukku. Edelleen kangasta on jäljellä, siitä syntyy vielä toinen toiletti- tai meikkilaukku. Kun huolella suunnittelee ja asettelee kaavoja, niin kangasta tuntuu riittävän vaikka mihin!

 

Vauvan leikkipeitto: Marimekon jämäkankaista syntyy iki-ihana tilkkupeitto

Yksi mielekkämpiä harrastuksiani on poiketa kaupunkireissuilla Marimekon myymälöihin penkomaan palakangaslaatikoita. Aina nuo palat eivät ole edes esillä, mutta niitä pääsee kyllä hypistelemään kun pyytää kauniisti. Kivaa puuhaa on sen jälkeen miettiä, mitä noista paloista, pienimmistäkin, keksisi ommella. Tällä kertaa niistä syntyi tilkkupeitto kummipojalle leikkeihin.

Minulla on ollut kunnia päästä jo toisen kerran kummitädiksi, nimittäin ihanalle ystäväni lapselle viime kesästä alkaen. Tulin ensimmäisen kerran kummitädiksi heti rippikoulun jälkeen ja ehkä tuolloin en osannut vielä arvostaa kummiutta ja pientä vauvaa kuten nyt kolmikymppisenä. Kummatkin kummipoikani ovat niin rakkaita ja tärkeitä, että heitä tekisi mieli pitää hyvänä jatkuvasti. Ja näin käsityöihmisen näkökulmasta se tarkoittaa, että tekisi mieli ommella heille jatkuvalla syötöllä jotain kivaa. Tosin tuo teiniksi itsensä kasvattanut poika ei enää huoli mitä tahansa, joten olen keskittänyt huomioni tähän pienempään kaveriin.

Keksin jo viime syksynä, että haluan ommella E:lle leikkipeiton joululahjaksi. Ompelin aiemmin viime vuonna pikkuserkkuni lapselle leikkipeiton tilkuista ja sitä oli kiva tehdä – sommitella tilkkuja ja itse ompelutyökin oli kevyttä ja nopeaa. Kiertelin pitkin syksyä erinnäisten työ- ja vapaa-ajan reissujen yhteydessä Marimekon myymälöissä penkomassa palalaareja. Ystäväni tyylin tuntien luotin perinteiseen ja klassiseen musta-valkoisuuteen kangasvalinnoissa. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että tämä somasti kodin sisustukseen sopiva värimaailma ei ole ehkä pienelle lapselle se kaikista mieluisin.

Musta-valkoisten Marimekko-kuosien kaveriksi valitsin koko mustan puuvillakankaan, josta pienen vauvan kuolaläiskät eivät toivottavasti erotu ihan niin selvästi. Aika nopeasti tuli kuitenkin huomattua, että koirankarvat siitä näkyvät sitäkin selvemmin. Reunan huolitteluun ostin mustaa vinonauhaa, sitä leveämpää mallia.

Tämän peiton ompeluprojekti ei kuitenkaan ollut mitään nopeaa surauttelua. 90 pientä tilkkua vielä saumuroi nopeasti kiinni toisiinsa, mutta nurjan puolen kiinnittäminen väliin tuleviin levyvanuihin sekä tilkkukankaaseen tuotti päänvaivaa. Halusin lisätä ylä- ja alapuolen väliin kaksinkertaisen levyvanun (150 g), jotta peiton päällä voisi huoletta leikkiä lattialla talvellakin. Peitosta tuli näin lopulta aika muhkea. Muutaman kokeilun jälkeen päädyin ompelemaan tilkkujen risteyskohtiin (joka toiseen) rastin, joka pitää eri kerrokset kiinni toisissaan.

Maltti oli aika kortilla viimeisessä työvaiheessa, eli vinonauhan ompelussa. Se osa peitosta ei ehkä kestä tarkempaa tarkastelua, mutta yleisilmeeseen olen oikein tyytyväinen.

Tuo pieni, ihana poika ei pysynyt valokuvauksen aikana paikoillaan sekuntiakaan. Hän on hän ❤

 

 

2 x perustoppi

Näin keskellä lumipyryä, loskaisia katuja ja pakkaspäiviä on ihanaa palata mielessä kuukauden takaiseen lomamatkaan. Vierailin joulukuun alussa ystäväni luona Singaporessa, ja vaikka matka osuikin sadekaudelle, sai paikanpäällä nauttia 32 asteen lämmöstä ja useammastakin aurinkoisesta päivästä. Lämpöäkin parempaa matkassa oli VALO, siis se, että valoisa aika oli 12 tuntia päivässä. Marraskuu kun on mulle aika ahdistavaa aikaa pilkkopimeässä Suomessa.

Reissuun on erityisen kiva ommella uusia vaatteita, koska niitä valmiita luomuksia pääsee valokuvaamaan mielenkiintoisissa ympäristöissä (ja jälleen, valoa riittää, toisin kuin Suomessa talvella). Tällä kertaa ompelukset jäi suunniteltua vaisummiksi, sillä matka osui jouluvalmisteluiden keskelle. Ennen matkaa piti ahkeroida esimerkiksi joulukortteja. Sain kuitenkin surautettua kaksi lämpimään kohteeseen soveltuvaa perustoppia sekä kevyet housut.

Mietin pitkään viime kesälomareissun jälkeen mitä raaskisin tehdä Ranskasta ostamistani pehmoisista puuvillakankaista. Vesimeloni-kuvioisesta ehkä jotain ystävän lapselle. Lehtikangas tuntui niin täydelliseltä viidakkoteemaiselta kankaalta (joita rakastan juuri nyt), etten uskonut raaskivani käyttää sitä koskaan. No mutta nytpä niistä syntyi kaksi yksinkertaista toppia. Kangaskaappi kun on niin ääriään myötä täynnä, että sitä nyt vain on pakko tyhjentää. Silloin myös lempikankaita on pakko leikata.

Kaavaa mallailin rakastamastani R/H studion topista, mutta omaan versiooni lisäsin rintamuotolaskokset. Näin topit istuvat huomattavasti paremmin. Kaksi identtistä kappaletta edessä ja takana. Helppoa ja nopeaa!

Luulen, että vesimelonitoppi päätyy yöpaidaksi, se on niin mukavan pehmoista puuvillaa. Sen pariksi hankin jostain punaiset shortsit. Lehtikuvioinen toppi jää nyt kaappiin odottamaan ensi kesää, tai seuraavaa lämpimän maan matkaa.

 

 


 

Liukuvärjätyt keittiöpyyhkeet

Idea liukuvärjätyistä keittiöpyyhkeistä on muhinut mielessä jo kenties vuosien ajan. Kun oikeanlainen kierrätysmateriaali tarttui käsiini, oli aika ryhtyä toimeen. Kolmannella yrittämässä väri tarttui kankaaseen haluamallani tavalla.

Olen jatkanut tänäkin syksynä vapaaehtoistyötä Helsingin Tyttöjen Talolla. Starttasimme syksyn muutaman muun ohjaajan kanssa yhdessä siivoten käytössämme olevaa askarteluhuonetta. Talolle lahjoitetaan paljon materiaaleja, mutta rajallisten tilojen vuoksi ihan kaikkea ei pysty säilyttämään. Heitin säkeittäin pois keinokuituisia kankaita, jotka eivät selvästikään sovellu Tyttöjen Talon ompeluihin. Siivotessa löysin myös paksun valkoisen, puuvillaisen Anttilan verhon, joka sytytti lampun päässäni. Tästä tehdään värjättyjä keittiöpyyhkeitä.

Pesin verhon, purin käänteet auki, leikkasin kuuteen osaan, silitin palaset ja käänsin jokaisen reunat. Ostin Eurokankaasta puuvillanauhaa, josta tein ripustuslenkit.

Seuraavaksi suuntasin Tokmannille ostamaan kangasväriä mielessäni lapsuuden batiikkivärjätyt t-paidat. Kaupan hyllyllä oli Nitor-merkkisiä väriaineita eri sävyissä. Hieman hämmentyneenä ja tuskanhikisenä lähdin kaupasta kolmen eri sävyn ja yhden tekstiilivärisuolapakkauksen kanssa. Oikeanlaisen väriaineen ostaminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin olin odottanut.

Tutustuttuani tarkemmin pakettien ohjeisiin tajusin, että väri pitää kiinnittää kankaisiin kattilassa. Mieheni kielsi käyttämästä keittiöstämme löytyviä kattiloita, joten suuntasin Fidaan ostamaan käytettyä versiota. Hyvällä tuurilla tarjolla oli yksi viiden litran kattila. Kaupan päälle sain edellisen omistajan käyttämät tillit.

Essu päälle, kumihanskat käsiin ja lämpömittarit viereen, jotta voin tarkkailla seoksen lämpötilaa. Toteutin liukuväriefektin upottamalla ensin pyyhkeen alareunan värinesteeseen. 5-10 min välein työnsin hieman lisää kangasta kattilaan siten, että lopulta puolen tunnin liotuksen aikana toinen pää pyyhkeestä oli ollut nesteessä koko puoli tuntia ja toinen pää vain viisi minuuttia.

Huolellisen huuhtelun (useamman sellaisen) ja kevyen pesuainekylvyn jälkeen jätin pyyhkeet kuivumaan. Jäin odottamaan trendikkäitä oliivinvihreitä keittiöpyyhkeitäni.

Lopputulos oli kuitenkin jotain aivan muuta. Väri lähti, haaleni ja muuttui aivan joksikin muuksi kuin vihreäksi. Lopputulos oli haalea beige.

 

Epäonnistumisesta huolimatta päätin toteuttaa pyyhevärjäyksen myös Tyttöjen Talon käsityöryhmässä. Tällä kertaa huolehdin, että meillä oli tarpeeksi tekstiilivärisuolaa nesteseoksessa ja että seoksen lämpötila pysyy tarpeeksi korkealla ja tasaisena. Tulos oli paljon parempi! Luulen, että merkittävä tekijä oli nimenomaan se suola.

Parhaan värjäystuloksen sain kolmannella yrittämällä. Edelleen pysyin tarkkana lämpötilan kanssa ja sekoitin mukaan runsaasti kiinnityssuolaa. Liukuvärin toteutin tällä kertaa niin, että ensimmäinen kaistale kankaasta oli ensin kattilassa 15 minuuttia ja tämän jälkeen työnsin kangasta syvemmälle kolme kertaa viiden minuutin välein.

Tulevaisuuteen jää nähtäväksi, miten tämä väri kestää konepesussa. Sen verran olen ihastunut uusiin hiilenharmaisiin keittiöpyyhkeisiini, että soisin niiden kestävän ikuisuuden. ❤

 

 

Unipesä pienelle kummipojalle

Unipesä eli babynest

Unipesä eli babynest on viime vuosien todellinen hittiompelus. Vauvan ensimmäisille kuukausille tarkoitettu unipesä on äidin kohdun muotoa mukaileva sänky, jonka antaa pienelle nukkujalle turvallisuuden tunnetta. Ompeluksena unipesä on yksinkertainen, mutta monin paikoin malttia vaativa työ.

Kannoin viime viikonloppuna rullan levyvanua, puuvillakangasta, kanttinauhaa ja nyöriä leikkuupöydälle eräässä Eurokankaan myymälässä. Myyjä totesi ensimmäisenä, että ”olet varmaan unipesää tekemässä”. Olinhan minä. Ystävälleni syntyi nimittäin jokin aikaa sitten keskosvauva, joka kaikessa pienuudessaan tuntuu olevan aivan liian petit mihinkään sänkyyn, saatika vaunuihin.

Aikani googlailin ohjeita ja etsin käsityökaupoista valmiita puikulatyynyjä pesän reunustaksi. Kyselin myös Facebookin ompeluryhmässä vinkkejä unipesän puhdistamiseen. Kun sain vakuutettua itseni siitä, että täytteenä voi hyvin käyttää levyvanua ja unipesä kestää sen kanssa myös konepesun, ryhdyin hommiin.

Ohjeeksi valikoitui Idas Mirakel -blogin ohje, joka pisti ruotsinkielentaitoni aluksi koetukselle. Mutta helppoahan tuo oli lopulta ymmärtää! Muutaman korjauksen kuitenkin tein ohjeeseen ja tarvikkeisiin, joten niistä alla.

Unipesä lähikuvassa

Unipesän tarvikkeet:

  • Noin 1,4 m puuvillakangasta (0,7 m per puoli). Itse käytin varastoistani löytynyttä Annon PLUS-puuvillaa sekä Eurokankaan yksiväristä beigeä puuvillakangasta. Huomaa, että unipesä on kaksipuolinen.
  • 3 metriä levyvanua. Itse käytin 100 grammaista.
  • Noin 2,5 metriä vinonauhaa. Itse käytin 30 mm leveää puuvillanauhaa. Mikäli haluat viimeistellä myös jalkopään reunan vinonauhalla kuten ohjeessa, osta noin 1 m lisää.
  • 2,5 m nyöriä tai koristenauhaa. Ostin ohjeenmukaista valkoista nyöriä, mutta päädyin räväkämpään varastoistani löytyneeseen oranssiin koristenauhaan.

Ohjeesta poiketen rullasin reunuksen sisään 150cm x 220 cm kokoisen palasen, sillä alkuperäinen 60 cm x 200 cm -pala tuntui jättävän reunan aivan liian tyhjäksi. Palan sullominen pesän sisään oli työlästä, mutta lopputulos palkitsi. Lisäksi jätin jalkopään viimeistelystä pois vinonauhan, sillä mielestäni pelkkä reunojen kääntäminen sisään näytti paremmalta.

Mitkä olivat sitten ne malttia vaatineet osat? Vanun työntäminen reunan sisään sekä kiristysnauhan pujottelu vinonauhakujaan vaativat apukäsiä. Sen verran ähkin ja puhkin niiden kanssa, että lopulta mieskin saapui apuun.

Pienen pieni, mutta  kovaa vauhtia kasvava kummipoikani sai kuitenkin nyt rakkaudella valmistetun sängyn, joka toivottavasti antaa lämpöä ja turvaa. Pus!

Unipesä ja nalle

 

Unipesän solmittu pääty