Makramee-seinävaate – ensimmäinen yritys

Vähintään kerran vuodessa on hyvä opetalla uusi taito. Näin ajattelen myös käsityöosaamisen kohdalla. Vuosi sitten tähän aikaan kävin juhannusseppele-kurssilla ja harjoittelin kukkiensidontaa. Tänä vuonna suuntasin juhannusviikolla makramee-kurssille. On muuten koukuttavaa puuhaa tämäkin! 42 metristä kierrätyspuuvillanarua syntyi elämäni ensimmäinen seinävaate.

Ostin lähes kaksi vuotta sitten Tukholman matkallani kudontakehikon ja loimilangat seinävaatteen tekemistä varten. Instagramissa kun on näkynyt jo vuosia ajan toinen toistaan ihanampia sisustuksia, joissa on käytetty erilaisia itsetehtyjä seinävaatteita. Tuo kehikko on kuitenkin pakattuna niin syvälle kaappini uumeniin, ettei se ole sieltä kaivautumassa esiin ihan lähivuosina, niin houkuttelevaa kuin sen käyttö ajatuksen tasolla onkin.

Seinävaatteet kuitenkin vetävät puoleensa. Niinpä olin kärppänä paikalla, kun Solmuillan Nita mainosti Instagram-tilillään makramee-työpajaa Turussa. Pääsin onnenkantamoisella peruutuspaikalle ja aivan onnesta soikeana pendelöin Helsingistä Turkuun juhannuksen alla.

Kurssimaksuun kuului tietysti tarvikkeet ja kirjallinen ohje makramee-seinävaatteeseen. Kaikista parasta oli kuitenkin ohjaaja, joka kädestä pitäen neuvoi solmuilussa. Yllättävän vaikealta se tuntui aluksi, vaikka koko työn ajan käytettiin vain yhtä ja samaa solmua! Tarkkana tyttöni olin kaiken lisäksi ryhmämme hitain tekijä, ja koko ajan tyytymätön tekemääni tulokseen – narut jäivät auttamattomasti liian löysälle. Kolmen tunnin työpajan jälkeen kiikutin työn mukanani juhannuksenviettoon ja viimeiset solmut valmistuivat perjantaiaamuna, kun odottelin vieraitamme saapuviksi.

Kyllähän tuon valmiin työn voisi vaikka mökin seinään ripustaa (siis jos olisi mökki). Lopputulos on hieman vino ja narut löysällä, mutta ehkä se menee ensimmäiseksi työksi. Jatkoa on varmasti luvassa!

Lopuksi vielä muutama vinkki:

• Makramee-seinävaate tehdään tavallisesti puukeppiin. Se voi olla luonnonoksa tai silotellumpi kauppaversio. Solmuillan Nita tekee työnsä usein poronsarviin. Jotkut käyttävät myös metallirenkaita.
• Naruna/nyörinä työssä voi käyttää eripaksuisia ja eri materiaaleista tehtyjä lankoja. Tässä työssä käytetty kierrätyspuuvillanyöri tuntui käteen mukavalta ja solmuista sai napakoita. Metrimääräisesti tavaraa saa olla todella paljon. Esimerkiksi tähän työhön meni 14 x 3 m nyöriä.
• Paketteja makramee-seinävaatteisiin myy ainakin Taito-shop. Lankavan sivuilta löydät ilmaisohjeen, samoin googlettamalla useammastakin blogista. Esimerkiksi tämä Kaarnan katveessa -blogin kuvallinen ohje on mielestäni selkeä.

Solmuilemisiin!

 

 

Advertisement

Liukuvärjätyt keittiöpyyhkeet

Idea liukuvärjätyistä keittiöpyyhkeistä on muhinut mielessä jo kenties vuosien ajan. Kun oikeanlainen kierrätysmateriaali tarttui käsiini, oli aika ryhtyä toimeen. Kolmannella yrittämässä väri tarttui kankaaseen haluamallani tavalla.

Olen jatkanut tänäkin syksynä vapaaehtoistyötä Helsingin Tyttöjen Talolla. Starttasimme syksyn muutaman muun ohjaajan kanssa yhdessä siivoten käytössämme olevaa askarteluhuonetta. Talolle lahjoitetaan paljon materiaaleja, mutta rajallisten tilojen vuoksi ihan kaikkea ei pysty säilyttämään. Heitin säkeittäin pois keinokuituisia kankaita, jotka eivät selvästikään sovellu Tyttöjen Talon ompeluihin. Siivotessa löysin myös paksun valkoisen, puuvillaisen Anttilan verhon, joka sytytti lampun päässäni. Tästä tehdään värjättyjä keittiöpyyhkeitä.

Pesin verhon, purin käänteet auki, leikkasin kuuteen osaan, silitin palaset ja käänsin jokaisen reunat. Ostin Eurokankaasta puuvillanauhaa, josta tein ripustuslenkit.

Seuraavaksi suuntasin Tokmannille ostamaan kangasväriä mielessäni lapsuuden batiikkivärjätyt t-paidat. Kaupan hyllyllä oli Nitor-merkkisiä väriaineita eri sävyissä. Hieman hämmentyneenä ja tuskanhikisenä lähdin kaupasta kolmen eri sävyn ja yhden tekstiilivärisuolapakkauksen kanssa. Oikeanlaisen väriaineen ostaminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin olin odottanut.

Tutustuttuani tarkemmin pakettien ohjeisiin tajusin, että väri pitää kiinnittää kankaisiin kattilassa. Mieheni kielsi käyttämästä keittiöstämme löytyviä kattiloita, joten suuntasin Fidaan ostamaan käytettyä versiota. Hyvällä tuurilla tarjolla oli yksi viiden litran kattila. Kaupan päälle sain edellisen omistajan käyttämät tillit.

Essu päälle, kumihanskat käsiin ja lämpömittarit viereen, jotta voin tarkkailla seoksen lämpötilaa. Toteutin liukuväriefektin upottamalla ensin pyyhkeen alareunan värinesteeseen. 5-10 min välein työnsin hieman lisää kangasta kattilaan siten, että lopulta puolen tunnin liotuksen aikana toinen pää pyyhkeestä oli ollut nesteessä koko puoli tuntia ja toinen pää vain viisi minuuttia.

Huolellisen huuhtelun (useamman sellaisen) ja kevyen pesuainekylvyn jälkeen jätin pyyhkeet kuivumaan. Jäin odottamaan trendikkäitä oliivinvihreitä keittiöpyyhkeitäni.

Lopputulos oli kuitenkin jotain aivan muuta. Väri lähti, haaleni ja muuttui aivan joksikin muuksi kuin vihreäksi. Lopputulos oli haalea beige.

 

Epäonnistumisesta huolimatta päätin toteuttaa pyyhevärjäyksen myös Tyttöjen Talon käsityöryhmässä. Tällä kertaa huolehdin, että meillä oli tarpeeksi tekstiilivärisuolaa nesteseoksessa ja että seoksen lämpötila pysyy tarpeeksi korkealla ja tasaisena. Tulos oli paljon parempi! Luulen, että merkittävä tekijä oli nimenomaan se suola.

Parhaan värjäystuloksen sain kolmannella yrittämällä. Edelleen pysyin tarkkana lämpötilan kanssa ja sekoitin mukaan runsaasti kiinnityssuolaa. Liukuvärin toteutin tällä kertaa niin, että ensimmäinen kaistale kankaasta oli ensin kattilassa 15 minuuttia ja tämän jälkeen työnsin kangasta syvemmälle kolme kertaa viiden minuutin välein.

Tulevaisuuteen jää nähtäväksi, miten tämä väri kestää konepesussa. Sen verran olen ihastunut uusiin hiilenharmaisiin keittiöpyyhkeisiini, että soisin niiden kestävän ikuisuuden. ❤

 

 

Leikkipeitto tilkuista pikku prinsessalle

Aurinko on paistanut viime päivinä niin kauniisti, että toive keväästä alkaa väreillä ilmassa. Kylmä ja pakkanen eivät haittaa, kunhan aurinko paistaa. Mikä väri sinulle tulee mieleen keväästä? Minulle kevätväri on keltainen.

Vierailin pikkuserkkuni luona Jyväskylässä viime viikolla. Hänelle syntyi jouluna pieni prinsessa ja pohdin jo hyvissä ajoin etukäteen, mitä voisin viedä tuliaisiksi. Salapoliisityön seurauksena sain selville, että pikkuserkkuni haluaa sisustaa makuuhuonettaan keltaisen, mustan ja valkoisen sävyillä. Ja voi kuinka tuo huone näyttikään keväiseltä keltaisissa verhoissaan! Olin luvannut ommella hänelle tyynynpäällisen tai kaksi noissa kolmessa värissä sekä lisäksi vauvan pinnansängyn päälle sävysävyyn sopivan peiton.

Kaapistani löytyi valmiiksi vaikka mitä musta-valkoista sekä sattumalta myös keltainen puuvillakangas. Tyynynpäälliset saivat jäädä myöhemmäksi, kun innostuin leikkelemään neliöitä tilkkupeittoa varten. Suurin työ peitossa tuntui kuitenkin olevan peiton ns. nurjalla puolella, johon tikkasin neliöitä samalla kun kiinnitin levyvanua kiinni.

Muuten, huomio levyvanusta: Tiesitkö, että levyvanun leikkaaminen tylstyttää saksia? Kannattaa siis valita jotkut muut kuin ne parhaat kangassakset. Ja vinkki ompeluun: Aloita tikkaaminen työn keskiosasta, jolloin vältät kankaan ”kumpuilun”.

Peiton viimeistely (niinkuin niin moni muukin käsityö) jäi viimeiseen iltamyöhään enkä ole oikein tyytyväinen vinonauhan tikkiin. Muuten lopputulos oli oikein freesi!

Peitossa olevat kuviokankaat ovat Marikomekolta, Muovolta ja Annolta. Yksiväriset puuvillakankaat, vinonauha sekä levyvanu Eurokankaasta.

 

 

Helppoa ompelua: patalappu ja patakinnas

Tämä postaus on sellainen sarjassamme ”kuluta kankaiden jämät johonkin järkevään”. Lastenvaatteet on yksi kätevä keino hävittää kaapista kangaspaloja ja resorien loppuja. Meillä ei ole lapsia, mutta jossain vaiheessa innostuin vaatettamaan ystävieni lapsia. Vauvanvaateinnostus lopahti alkuvuodesta eikä tilalle ole tullut oikein mitään muuta innostavaa jämäkangasompelua.

No olihan pari viikkoa sitten ne pussukat. Se kokeilu syntyi oikeastaan tarpeesta keksiä Tyttöjen Talon kässäryhmään joku ompelutyö, joka valmistuisi 1,5 tunnissa. Kun totesin, että pussukoissa kestäisi liian kauan, niin keksin pannulaput. Ja niitähän me sitten väkerrettiin! Jämäkankaat kuluivat alta aikayksikön.

Patalapun tekeminen on helppoa: leikkaa puuvillakankaasta suorakaiteen muotoinen palanen, taita se puoliksi (oikeat puolet vastakkain) ja ompele kaksi sivua kiinni. Jätä yksi sivu auki, jotta voit kääntää työn. Sujauta pussin sisään eristekangas. Ompele pieni ripustuslenkki ja taita se viimeisen sauman väliin. Tikkaa avoimeksi jäänyt sivu (reunat käännettynä pussin sisään) sekä kolme muuta sivua yhtenäisyyden säilyttämiseksi. Voila!

Patalapun kaveriksi täytyy tehdä tietysti myös mätsäävä patakinnas. Siihen löydät piirtämäni kaavan tästä. Kaava on passelin kokoinen siroon käteen, mutta muista lisätä saumanvarat leikatessa. Päälle tulevaan kankaaseen tulee lisäksi lisätä 3 cm kädentien reunaan sekä kämmenselän että kämmenen puolelle tulevaan kappaleeseen.

Tarvitset siis puuvillakangasta sekä ulkopinnalle että vuoriksi. Ensimmäisen versioni tein kasariverhoista, mutta näissä kuvissa on ihanaa Muovon paksumpaa puuvillaa sekä vuorina Eurokankaasta ostettua peruspuuvillaa. Eristekangasta kyselin Eurokankaan myyjiltä. En halunnut vanua, koska se paakkuuntuu helposti ajan myötä pesussa. Villakangas taas saattaa kutistua pesussa. Tämä ostamani lämpöeriste on suurimmaksi osaksi puuvillaa eikä se ainakaan esipesussa kutistunut juuri ollenkaan. Tosin en ole vielä testannut kuinka hyvin se itse työssään toimii!

Leikkaa puuvillakankaista sekä eristeestä kaavan mukaiset palaset. Lisää päällikankaaseen saumanvarat sekä 3 cm kädentielle. Leikkaa päällikankaasta myös ripustuslenkki (4,5 cm x 12 cm).
Ompele eristekankaan palaset vuorikankaan nurjalle puolelle ja palaset yhteen kintaaksi (kaavan palasissa merkattu yhteen ommeltavat kohdat symbolein). Syntyy siis kokonaisuus, jossa sisällä on vuorin oikea puoli ja päällä eristekangas.

 

Ompele myös päällikangas kintaaksi (yhdistä kaavojen symbolikohdat toisiinsa). Muista kiinnittää ripustuslenkki sivusaumaan.

 

Käännä oikea puoli päälle ja työnnä eriste+vuori -yhdistelmä päällisen sisään. Käännä lopuksi kädentie kaksi kertaa vuorin puolelle ja tikkaa kiinni. Ja patakinnas on valmis!

Nämä kaverukset päätyivät työkaverilleni Joonakselle, joka on tähän asti ottanut pitsapeltejä uunista pyyhkeen avulla. Mutta ei enää! Tekisi mieli tehdä meille kotiin samanlaiset, mutta meidän keittiön naulakko tulvii patalappuja jo nyt. Ehkäpä tungen näitä sitten pukinkonttiin. Näitäkin!

Vuoden ensimmäiset viirinauhat (muttei varmasti viimeiset)

Hyvää uutta vuotta 2016! Meillä vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, kotona herkkujen ympäröimänä. Löhösimme koko perhe sohvalla ja katselimme elokuvia. Vuotta 2015 ei sen enempää muisteltu, mutta tein tänään uudenvuodenlupauksen: Tänä vuonna kuuntelen intohimojani, en pelkojani. Tänä vuonna toteutan rohkeasti unelmiani. Monet unelmista liittyvät juuri käsitöihin ja niiden parissa toimimiseen, ehkä jopa työksi asti.

Joululomani on nyt ylittänyt puolivälin. Lomalle oli suuria suunnitelmia ja tavoitteena keventää kangasvarastoani. En jaksa harmitella, että en ole juuri ehtinyt ommella, sillä olen nukkunut, lukenut, ulkoillut ja syönyt hyvin senkin edestä. Ehtiihän sitä sitten ommella taas iltaisin töiden ohella 😀

Tässä kuitenkin muutama viirinauha (taas!), jotka syntyivät jämäkankaista. Viime päivät ovat olleet jälleen melko pimeitä valokuvaushommiin, mutta sain napattua edes muutaman kelvollisen otoksen. Viirit siirtyvät myyntiin Maker’s Marketiin piakkoin. Tarkoitus olisi myös suunnitella uusi sisustustyynymalli, sillä puuvillakankaita on kerääntynyt nurkkiin aivan valtava määrä viime aikoina.

Menestyksekästä alkanutta vuotta kaikille lukijoille!