Ystävänpäiväkortti kirjaillen

Minulla ei ole viime vuosina ollut tapana lähettää ystävänpäiväkortteja. Tai pääsiäiskortteja, nimipäiväkortteja eikä syntymäpäiväkortteja. Joulukortteja kyllä, totta kai. Toisaalta harmittaa tämä häviävä luonnonvara, konkreettiset kädessä pidettävät muistamiset. Nykyään postikortin saaminen tuntuu enemmänkin poikkeukselta ja iloiselta yllätykseltä. Siihen, iloiseen yllätykseen, pyrin tänä vuonna ystävänpäivänä.

Olen tykästynyt ideaan kirjailusta. Kerään rohkeutta aloittaa jotain isompaa kirjontatyötä, kuten farkkutakin koristelua kukkasin. Ajatuksissa on ollut, että lainaisin kirjastosta mallikirjan ja lähtisin harjoittelemaan. Onhan kirjonta valittu vuoden 2018 käsityötekniikaksikin. Tuo henkilökohtainen TO DO -listani on pitkä kuin nälkävuosi, joten katsotaan missä vaiheessa on tämän idean toteuttamisen vuoro.

Ihastuin marraskuussa Suomen Kädentaidot -messuilla Taito-lehden pisteellä järjestettyyn ompelukortti-työpajaan. Siinä sain toteuttaa sen pienen hetken kirjontaintohimojani. Kortille ompelu toi samalla pintaan lapsuuden käsityöhetket, kun jotain pahville piirrettyä kissaa on pistelty ja ommeltu tärisevin käsin tuntikaupalla. Lämmin muisto sekin. Samaiselta Taito-lehden pisteeltä ostin mukaani korttipohjia, sillä sain jo silloin marraskuisen loskan keskellä idean käyttää niitä hyväkseni ystävänpäivänä.

Valmiille korttipohjalle oli helppo pistellä esimerkiksi nastalla tai isolla silmäneulalla reikiä. Ompeluun käytin kirjontalankaa sekä ohutta puuvillaista virkkauslankaa. Tämä käsityö onnistuu varmasti myös lapsen kanssa, ja teimmekin niitä tällä viikolla myös Tyttöjen Talon kässäryhmässä, jota vedän vapaaehtoisena.

Jälleen totesin mottoni, yksinkertainen on kaunista, pätevän tähänkin.

Ja niin lähtevät kortit posteljoonin matkaan huomenna 12.2., joka on viimeinen päivä lähettää kortit ystävänpäiväksi perille.

Ihanaa ystävänpäivää teillekin lukijani ❤

 

 

Advertisement

Kirjailtu joulukortti

Joko olet askarrellut ja lähettänyt tämän joulun joulukortit? Minulla tuo urakka on vielä hieman kesken. Keksin kirjaillun joulukortin mallin jo kesällä, kun törmäsin Instagramissa hyvään ideaan. Korttien toteuttamisen kanssa tuli vain jälleen liian kiire.

Joulukorttien askartelu. Tuo ihastuttava ja vihastuttava askare kaikkien muiden joulukiireiden keskellä. Tuntuuko kenestäkään muusta, että kaikki malli-ideat on käytetty jo edellisinä vuosina? Kahta samanlaista korttia en halua lähettää, joten paineet uusille ideoille kasvavat vuosi vuodelta.

Tänä vuonna keksin idean jo kesällä, mutta perinteitä kunnioittaen en saanut aikaiseksi aloittaa korttiaskarteluita vielä lokakuun puolella. Vietin joulukuun alussa 10 päivää ystäväni luona Singaporessa ja reissu katkaisi juuri sopivasti korttiaskartelut. Nyt olenkin tehnyt yhden kortin illassa ja ehdin toivottavasti lähettää loput kortit määräaikaan (20.12.) mennessä maailmalle.

Kirjailtu joulukortti on ajan trendien mukainen. Kaunis, vakuuttava, mutta suuritöinen. Kaksi vuotta sitten askartelin joulukortin ristipistoin, ja tuo malli on jäänyt mieleeni yhtenä suosikeistani. Tämä kortti on hieman nopeampi tehdä, mutta sarjatuotannosta ei voi tälläkään kertaa puhua. Mustavalkoisuus ja pistojen suorat linjat tekevät kortista ainakin omaa silmää hivelevän. Mutta onko peura kuvana sittenkään jouluinen?

Miten sitten tein kortit? Ensimmäisenä tulostin googlesta löytämäni kuvan (toivon, ettei tämä loukkaa mitään tekijänoikeuksia, sillä en käytä kuvaa kaupallisiin tarkoituksiin) A6-kokoiselle korttipohjalle sopivaksi. Kiinnitin printin korttipohjan päälle washiteipillä ja pistelin neulalla reikiä kuvan linjojen risteyskohtiin. Irrotin washiteipit ja poistin printin. Sitten vain kirjailemaan kuvan mukaista hahmoa! Taustapuolen langat peitin lopuksi valkoisella päälle liimatulla paperilla. Kanteen dymoilin vielä tekstin ”Jouluiloa”.

Oli kuvan peura jouluinen tai ei, pidän mallista aivan tolkuttomasti! Nyt takaisin askartelun ja joulusiivouksen pariin. Koitetaan kaikki nauttia joulunajasta ilman liiallista stressiä.

 

Halloween-koristeet: Maalatut kurpitsat

Halloween lähestyy! Tapanani ei ole koristella kotia vuoden mittaan erilaisia arkipyhiä varten – paitsi jouluna. Törmäsin kuitenkin pari viikkoa sitten Instagramissa tyylikkäästi maalattuihin Halloween-kurpitsoihin, joita halusin lopulta kokeilla itsekin. Maalaaminen on myös turvallisempaa kuin kurpitsojen kaivertaminen ja veitsen kanssa heiluminen. Suositus siis lasten kanssa askarteleville.

Kurpitsat ovat jo sellaisenaankin kauniita koristeita, jotka säilyvät kolhuuntumattomina kuukausia. Nyt lokakuussa ruokakaupat ovat täyttyneet näistä sesonkituotteista ja koristeeksi suunnattuja kurpitsoja on voinut ostaa myös kukkakaupoista. Itse ostin useamman myskikurpitsan (kuvassa kultaiseksi maalattu kurpitsa) sekä pisaranmuotoisen Hokkaido-kurpitsan, joita saa ruokakaupoista noin kahdella eurolla kappaleelta, riippuen tietysti koosta. Kiertelin muutamankin kaupan, jotta löysin kauniin muotoisia ja juuri sopivan kokoisia.

Maalaamiseen käytin omista varastoista valmiiksi löytyneitä akryylimaaleja. Ajattelin, että tasaisen maalipinnan voisi saada myös spray-maalilla. Glitterin kiinnittämiseen Sinellin myyjä ehdotti kirkasta geelimäistä liimaa, joten hankin myös sellaista. Kaikki tarvikkeet ovat hankittu Sinellistä.

Ensimmäinen havainto oli, että maalaamiseen menee useampi päivä, koska työn pitää antaa kuivua maalikerrosten välissä. Ensimmäisestä kerroksesta kannattaa tehdä ohut. Toinen havainto oli, että spray-maali ei tuntunut kiinnittyvän kunnolla liukkaaseen kurpitsan pintaan. Kulutin koko spray-pakkauksen pikkukurpitsan ja hieman isomman hokkaido-kurpitsan puolikkaaseen. Ei jatkoon. Kolmas havainto oli ennustettava ja arvattava: glitteriä on askartelun jälkeen joka paikassa. Kimalle kiinnittyi kuitenkin liimalla hyvin, kun liimaa levitti siveltimellä tasaisesti kaikkialle.

Tasaisesti maalattu myskikurpitsa on näistä suosikkini. En ole oikein tyytyväinen glitterin epätasaiseen väriin tai valtavalta mustalta tomaatilta näyttävään isompaan kurpitsaan. Jätän kuitenkin asetelman TV-tasomme reunalle vielä viikoksi, jospa mieli siitä muuttuisi.

Hurrrrrjan hauskaa Halloweenia!

 

Juhannusseppele

Nyt on ehkä koko vuoden tähän mennessä sytyttävin DIY-juttu. Olin nimittäin tänään InBloom-kukkakaupan järjestämällä juhannusseppele-kurssilla. Löysin ilmoituksen kurssista sattumalta Facebookista, kun joku ystäväni oli tykännyt tästä tapahtumasta. Lopulta kävi tuuri, sillä sain napattua viimeisen paikan tältä nopeasti loppuunmyydyltä sidontakurssilta.

Kurssimaksuun (50€) kuului tarvikkeet yhteen juhannusseppeleeseen, jonka luvattiin säilyvän jääkaapissa aattoon asti. Kukkina tarjolla oli neilikoita, krysanteemeja, ikiviukoja, laventelia, harjaneilikoita, piikkiputkia sekä vihreyttä tuomaan pistaasin oksia. Punontaa tehtiin rautalankapohjiin: rautalangan ympärille oli kiedottu kukkateippiä ja molempiin päihin taivuteltu lenkit. Näihin lenkkeihin kiinnitettiin juuttinarua tai koristenauhaa, jonka avulla seppele sidotaan pään ympärille. Lopuksi valmis seppelle suojattiin kukille tarkoitetulla suihkeella, joka kostuttaa kukkia ja auttaa niitä säilymään sen muutaman päivän viileässä.

Vinkit seppeleen punontaan: aloita ensimmäisellä oksalla niin, että oksa peittää rautalangassa olevan lenkin. Lisää tämän jälkeen valmiiksi leikattuja pieniä oksa- ja kukkapätkiä vuorotellen ja kierrä ohuella vihreällä rautalangalla pari lenkkiä joka välissä. Muista käännellä seppelettä pitkin matkaa niin, että koristeita tulee sekä ylä- että alapuolelle.

Voi kuinka kukkasidonta olikin kivaa puuhaa! Kaikille tuli aivan erilaiset seppeleet ja jokaikinen niistä oli hieno! Taidan tehdä näitä joskus tulevaisuudessakin. Kurssin vetäjät, InBloodin yrittäjä Tiina Savolainen ja hänen tyttärensä Hannimaija vinkkasivat, että kestäviä luonnonkukkia tällaiseen seppeleeseen ovat muun muassa apila, vuohenputki, nurmitädyke, puolukan- ja mustikanvarvut, heinäkasvit (jos et ole allerginen), sian- ja ojakärsämö, pihlajankukka sekä kielot. Tää on ihan mukavaa yhteistä puuhastelua lapsenkin kanssa.

Kannattaa seurailla InBloomin Facebookia ja Instagramia, jos haluaa päästä vastaavalle kurssille joskus tulevaisuudessa. Suosittelen lämpimästi!

 

 

 

 

 

 

Roikkuvat helmikorvakorut

Huikeaa toukokuuta! Kesä on jo niin lähellä, ettei malttaisi odottaa enää yhtään pidempää! Tänään minä, kaikkien aamunukkujien äiti, heräsin pirteänä klo 6.34 ulkoa tulvivaan valoon. Uskomatonta, kuinka valolla voikaan olla sellainen energisoiva vaikutus.

Nyt kuitenkin ikuisuusprojektiin, joka oli levällään keittiönpöydällämme lähes kaksi kuukautta. Maaliskuussa askartelimme Tyttöjen Talon kässäryhmässä koruja erilaisista helmistä. Hieman aiemmin olin kiinnittänyt huomion Tanskan Panduro Hobbyn Insta-videoon, jossa valmistettiin supermakeat helmikorvakorut. Päätin aloittaa vastaavien korvisten vääntämisen saman tein, mutta eihän tuossa 1,5 tunnin käsityötuokiossa ehtinyt kolmea helminauhaa pidemmälle.

Pujottelin helmiä helmilankaan Netflixin ääreellä aina kun vaan mahdollista ja aina kun hermot kestivät. Olihan se aikamoista tihrustamista! Lopulta pujottelin helminauhoja yhteensä 44 kappaletta. Kun tähän päälle lisää vielä satiininauhan päälle pujotellut ja kiedotut helmet, tulee näihin korviksiin yhteensä huikeat 2 500 helmeä! Mikä määrä (ja paino)!

Tarvikkeet: 1 rulla helmilankaa, 2 pkt helmiä, lukitushelmiä, 2 kpl litistettäviä nyöripäitä, 40 cm satiininauhaa, 2 kpl korvakorukoukut. Työkaluina sakset, korupihdit, kuumaliima, ompeluneula.

Työvaiheet selviävät melko hyvin tuosta yllä linkkaamastani videosta sekä tästä toisesta. Jos edelleen jää joku vaihe mietityttämään, niin kysy ihmeessä lisää.

Korviksilla oli tarkoitus valmistua ensin maaliskuun lopussa Antti Tuiskun keikalle, sitten pääsiäisen keikalle ja viimeiseksi Blog Awardseihin. Nyt kuitenkin korvikset ovat valmiit ja pääsevät vihdosta viimein näyttäytymään Enrique Iglesiaksen keikalle huomenna!