Testauksessa askartelubetoni

Betonin kylmä ja kova pinta on ollut jo hetken sisustuksessa kovasti muotia. Jotain siinä vain on minunkin mielestäni. Yksinkertainen on kaunista, lempi sanontani käsitöissä, sopii hyvin myös betonituotteisiin. Betonia voi käyttää myös askartelussa, mutta mikäli käytössä ei ole kivaa ulkotilaa ja pelkää jauheen pöllyämistä, kannattaa kokeilla askartelubetonia. Kilohinta on tosin aivan omissa sfääreissään, mutta askartelubetonia voi kaikessa helppokäyttöisyydessään työstää omassa keittiössäkin.

Askartelubetoni on säänkestävää ja siksi siitä tulee kivoja koriste-esiteitä niin sisätiloihin, parvekkeelle kuin pihamaalle. Muotiksi kelpaa lähes mikä vain: akryyli, muovi, silikoni, paperimassa yms. Tärkeää on muistaa sivellä muotin sisäpintaan ruokaöljyä ennen täyttöä, jotta kuivunut työ on helpompi poistaa muotista.

Vuosien saamattomuuden jälkeen ostin ensimmäisen koe-erän askarteluabetonia Sinellistä ja ruokaöljyä ruokakaupasta. Muotteina käytin Panduro Hobbystä ostettua muovista kynttilämuottia, tyhjennettyjä kananmunia sekä pahvista A-kirjaista (sekin Sinellistä), jonka kannen poistin veitsellä (puuttuu alla olevasta kuvasta).

Tässä vielä askartelubetonin käyttöohje lyhykäisyydessään:

  • Sivele muotin sisäpinnat ruokaöljyllä.
  • Sekoita askartelubetonijauhe veteen. Suhde on suurinpiirtein 1 osa vettä, 10 osaa askartelubetonia.
  • Sekoita hyvin.
  • Kaada seos muotteihin. Varmista, että seosta tulee joka kohtaan. Lyö muottia lopuksi pöytää vasten varovasti muutamia kertoja, jotta ilmakuplat nousevat pintaan.
  • Anna kuivua noin kolme tuntia.
  • Irrota työ muotista. Minun tapauksessani kananmunat kuorittiin normaalista ja pahvi revittiin betonin ympäriltä. Muotti on siis kertakäyttöinen. Sen sijaan muovista kynttiläjalkamuottia voi käyttää uudestaankin.
  • Mikäli työssä on epätasaisuuksia, voit tässä vaiheessa hioa sitä hiomapaperilla.
  • Anna työn kuivua vielä pari päivää lopulliseen kovuuteensa.
  • Betonityön voi lopuksi maalata vielä esimerkiksi Inka Gold -metallivahalla.

Omiin töihini jäi aika paljon ilmakuplia, vaikka kuinka koitin sekoitella ja heilutella seosta muotissaan ennen kuivumista. Vaikka pienet reiät työssä antavatkin ihan kivasti särmää, niin haluan vielä oppia tekemään ilmakuplattomiakin betonitöitä.

Maalasin muutaman munan kokeeksi tuolla nopeasti kuivuvalla Inka Gold -vahalla. Kivaltahan nuo näyttävät rairuohon keskellä!

Leppoista pääsiäistä!

 

 

 

 

Roikkuvat pääsiäismunat

Pääsiäismunien koristelu. Yksi lapsuuden lempiaskarteluista, jota tehtiin vain kerran vuodessa. Munien puhaltaminen tyhjäksi oli kovaa hommaa ja yleensä se jäikin äitin tehtäväksi. Munien maalaaminen oli paljon kivempaa.

Aikuisella iällä ei ole pahemmin tullut munia koristeltua, mutta nähtyäni Tanskan Panduro Hobbyn Instagram-videon, innostuin koristelemaan kotia pääsiäistunnelmaan. Roikkuvien pääsiäismunien simppeli ohje menee näin:

  1. Tyhjennä kananmuna tekemällä pienet reiät molempiin päihin varovasti veitsen kärjellä. Puhalla muna tyhjäksi ja huuhtele puhtaaksi. Kuivaa.
  2. Leikkaa servetistä pieniä kuvia tarkasti äärirajoja pitkin. Irrota kaksi turhaa kerrosta kuvan takaa pois niin, että kuva on lopulta hyvin ohut.
  3. Levitä silveltimellä ohut kerros liimalakkaa (esim. decoupage-lakkaa) munan pintaan. Kiinnitä kuva liiman päälle ensin keskeltä ja sitten reunoja kohti. Näin kuva ei mene ryppyyn.
  4. Levitä kuvan päälle ohut kerros liimalakkaa, jälleen keskeltä ja kohti reunoja.
  5. Levitä valmiin työn päälle vielä toinen kerros liimalakkaa, kun ensimmäinen kerros on kuivunut.
  6. Taivuttele ohuesta rautalangasta ripustuskoukku, jonka päät pujotetaan kananmunan sisään. Askartelukaupassa saatetaan myydä tällaisia valmiina, mutta Sinellistä ne olivat tähän hätään loppuneet.
  7. Kiinnitä kuumaliimalla ”koruhattu”, jonka läpi menee ripustuskoukku, munan päähän.
  8. Viimeistele ripustusnauhalla.

Servettejä, joissa olisi tarpeeksi pieniä ja keväisiä kuvioita näihin muniin, olikin sitten hieman vaikeampi löytää. Nämä kukkakuvioiset servetit löysin Stockmannilta. Liimalakan ja ”koruhatut” (mikä niiden oikea nimi ikinä onkaan) ostin Sinellistä. Muut tarvikeet löytyivät omista varastoista.

Näiden munien myötä onkin hyvä toivottaa leppoisaa palmusunnuntaita kaikille! Meillä pääsiäisruoho on vasta alkutekijöissään kasvamassa ja suklaamunatkin unohtuivat kauppaan. Sen sijaan mämmiä ja vaniljakastiketta löytyy jääkaapista. Nauttikaa!

Pillihimmeli

himmeli_kansikuva

Jotenkin käsityöihmisenä olen voimaantunut ajattelemaan, että osaan tehdä käsilläni mitä vain. En siis epäröinyt ehdottaa itseäni, kun paikallisessa Facebookin kierrätysryhmässä etsittiin himmeleiden tekijää. Olenhan tehnyt viime vuonna pillikranssin ja toissa vuonna pieniä lasihimmeleitä, joten tekniikka oli periaatteessa tuttu. Mutta sellaista isoa katosta roikkuvaa himmeliä en ollut koskaan tehnyt.

Sain naapurilta toivekuvan tulavasta himmelistä ja se oli Pastellimajan suosittu himmeli kolmen vuoden takaa. Kuvan perusteella lähdin rakentamaan kokonaisuutta, joka lopulta valtasi ruokapöytämme kahdeksi viikoksi. Eniten purin hammasta kahdeksankulmaisten timattien kanssa, joita tuli tähän minun versiooni yhteensä kahdeksan kappaletta.

Himmeleiden värkkäily tuntuu olevan edelleen ja enenevässä määrin muodissa, sillä marraskuun lopulla oli Sinellin keskusvarastolta kaikki mustat pidemmät pillit loppu. Onneksi Askarellissa niitä oli vielä useampi paketti jäljellä. Yksittäisten osien kokoamiseen käytin ohutta mustaa rautalankaa, koska tämä tuntui nopeammalta ja kestävämmältä työstää. Osat liitin toisiinsa mustalla helmilangalla, koska rautalangalla liittäessä osaset eivät heiluisi kauniisti himmelin liikkuessa.

Ei ole kuitenkaan minun juttuni tällaisten himmeleiden tekeminen, oli se sen verran raskas urakka. Hienoltahan lopputulos näytti, kun se roikkui olohuoneen kattolamppumme paikalla odottamassa hakijaansa. Ehkä aika kuultaa muistot ja teen vielä joskus meillekin oman.

himmeli_lahikuva

 

himmeli_alhaalta

Soodataikinakoristeet aloittavat joulun

soodataikinakoristeet
55 päivää jouluun. Meidän taloudessa mies ei niinkään fanita joulua, kun taas minä olen aivan jouluhullu. Näistä jakautuneista tunnelmista johtuen olen luvannut, että aloitan joulufiilistelyn, koristelut ja glögin juomisen vasta marraskuussa. Siihen on nyt kaksi yötä aikaa. Otin kuitenkin salaa varaslähdön.

Edellisessä postauksessa kerroin, että olen ryhtynyt vetämään käsityöryhmää Helsingin Tyttöjen Talolla. Kun suunnittelin töitä syksyn ohjauskerroille mieleeni pulpahteli vaikka kuinka paljon jouluun liittyvää askartelua. Mietinkin, että missäköhän vaiheessa voi alkaa tehdä joulukortteja, himmeleitä tai joulutähtiä.

Uskaltauduin aloittaa askartelut soodataikinasta, kun se on ollut viime viikkoina niin suosittu puuha muissakin blogeissa. Joku ehti jo vinkkaamaan, että sooda on kokonaan loppu lähikaupoista, kun ihmiset ovat innostuneet soodataikinakoristeista!

En ollut tehnyt soodataikinaa aikaisemmin. Ystäväni muistelevat lapsuudestaan taikataikinaa, mutta kukaan ei ollut kuullut soodataikinasta. Niinpä googlailin ja päädyin käyttämään Ruususuu ja huvikummun ohjetta:

Tarvitset:

1dl maissitärkkelystä
2 dl soodaa
1,25 dl vettä
Kaulin & muotteja
Pitsiliina, kuviolautasia tai liinoja muotoiluun
Puutikku
Laita maissitärkkelys, sooda ja vesi kattilaan. Sekoita ainekset keskenään ja lämmitä miedolla lämmöllä, kunnes taikina kiinteytyy. Siirrä kiinteä taikina kulhoon ja peittele kostealla liinalla. Massa on valmista muotoiltavaksi jäähdyttyään. Kauli soodataikina mielellään muovialustan tai liinan päällä noin 0,5 cm ohueksi levyksi. Paina kuvioita pitsiliinalla tai kuviolautasen pohjalla (esim.kastehelmi) ja muista tehdä reijät ripustuslenkeille. Anna valmiiden koristeiden kuivua yön yli huoneenlämmössä tai 75 asteessa uunissa noin 1h.

Nyt kolmen takana olevan taikinan tuomalla kokemuksella uskallan kertoa, että onnistuminen on pitkälti kiinni siitä, kuinka kauan malttaa keitellä seosta kattilassa. Pisteessä jossa tuntuu, että massa on tarpeeksi kiinteää, kannattaa sekoitta vielä pieni hetki. Muotoilu on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, kun seos on jähmettynyt kunnolla.

Tytöt koristelivat soodataikinaa leimasimilla ja Iittalan Kastehelmi-kippojen pinnoilla. Hienoja tuli! Koristeet eivät ennättäneet kuivua tuossa ohjeen antamassa tunnissa uunissa, joten vasta tiistaina näen mikä on lopullinen tulos.
soodataikinakoristeet

 

soodataikina

Hyvän mielen kässäryhmä

heijastin

Käsityöfanaatikkona tuntuu aika olevan aina kortilla. Koskaan ei saa tehdä tarpeeksi pitkään, tarpeeksi huolella. Illat venyvät, kun haluaisi saada kudottua sen sukan loppuun tai ommeltua mekon päälle seuraavaksi päiväksi. Ja aina ne jää lopulta kesken, ainakin minulla.

Elämässä tuntuu muutenkin olevan aika aina kortilla. Priorisointikysymyshän se vain on, minullekin sanotaan usein. Ja niinhän se onkin. Mutta kun haluaisi tehdä niin paljon, kokeilla eri juttuja. Jostain täytyy aina osata myös luopua.

Työnantajani teki hienon lupauksen viime jouluna: emme lähetä joulutervehdyksiä, vaan suuntaamme resurssit vapaaehtoistyöhön. Tänä vuonna jokainen työntekijämme saa tehdä kaksi päivää vapaaehtoistyötä työajalla. Itselläni nousi heti ajatus, että haluan tehdä jotain nuorten, mieluiten tyttöjen, hyväksi.

Kesällä googlailin vapaaehtoistyönmahdollisuuksia ja päädyin Helsingin Tyttöjen Talon sivuille. Siinä se oli! Haastattelun jälkeen päädyin tekemään syyskuussa kaksi työpäivää Tyttöjen Talon uusissa tiloissa Hämeentiellä. Tilojen avajaisissa vedin askartelupajaa, jossa koristelimme tulitikkurasioista. Muuna aikana juttelin, pelasin ja ompelin tyttöjen kanssa. Mahtava paikka! Bloggasin aiheesta myös työnantajani verkkosivuilla.

askartelutarvikkeet

Kokemukseni johti myös siihen, että ilmoittauduin vetämään Tyttöjen Talolla kädentaitojen ryhmää kerran viikossa jouluun saakka. Tiistai-iltaisin askartelemme ja ompelemme 1,5 tuntia vaihtelevin teemoin. Takana on nyt kaksi ohjauskertaa, joilla olemme tehneet heijastinaskartelua sekä nahkakoruja. Ensi viikolla suunnitelmissa on tehdä soodataikinasta koristeita.

Ja voi kuinka hyvä mieli siitä tuleekaan! En olisi uskonut, että tämä mahtuu aikatauluihini, mutta niin vaan se on sinne sullottu. Tuntuu tosi tärkeältä jutulta tällä hetkellä. En luultavasti olisi saanut aikaiseksi ryhmän perustamista ilman työnantajani tarjoamaa mahdollisuutta, joten täytyy olla kiitollinen myös siihen suuntaan.

Suosittelen vapaaehtoistyön kokeilemista lämpimästi! Siitä tulee vaan niin hyvä mieli.

nahkatupsut

 

heijastimet

Hääaskartelua: paikkakortit

Paikkakortit_askartelu

Reilu viikko sitten huipentui lähes vuoden suunnittelutyö, kun sain todistaa hyvän ystäväni naimisiinmenoa. Kaasona oleminen on aina kunniatehtävä ja olin tälläkin kertaa hyvin otettu.

Toisen kaason ja morsiamen kanssa vietimme kevään aikana muutaman tehoviikonlopun, jolloin urakoimme juhlapaikalle koristeita, katsoimme Satuhäitä ja joimme viiniä. Seura ja puuhailu oli mahtavaa, mutta kyllä siinä leikkaamisessa olivat ranteet kovilla ja jännetuppitulehdus välillä lähellä.

Idea näihin paikkakortteihin löytyi googlettamalla. Viinipullonkorkki on simppeli, mutta näyttävä pidike paikkakortille. Morsiammen perheen mökiltä löytyi sattumalta kulhollinen viinipullonkorkkeja, joita oli vuosia säästelty illanvietoista. Montaa viinipulloa ei onneksi tarvinnut tyhjentää siihen päälle.

Viinipullon_korkit

Korkin käsittely ei ollutkaan sitten niin helppoa. Morsian otti tämän vaarallisen tehtävän mattoveitsen kanssa vastaan ja käytti 60 korkkiin noin viisi työstötuntia. Korkeista tasattiin pieni reuna, jotta korkki ”seisoi” paikallaan sekä leikattiin viilto paikkakorttia varten. Työstämisen alustana toimi puinen leikkuulauta.

Paikkakorttipohjat

Paikkakortit_rusetit

Paikkakortit_valmiit

Paikkakortit viimeisteltiin kuumaliimaamalla pieni satiininauharusetti kortin yläkulmaan.

Juhlapaikka oli lopulta lumoava! Minun silmissäni siinä oli ranskalaista vivahdetta, joka sekin sopi hääparin luonteeseen loistavasti. Tästä vielä myöhemmin lisää.

alkuruoka

Onnea L-M & Matti yhteiselle aviotaipaleelle! ❤

Joulupuu on rakennettu

Joulukuusi

Palasimme eilen kotiin joulunvietosta. Päällimmäisinä ajatuksina joulusta jäivät mieleen hyvä ruoka ja sen seurauksena ähky, ystävien ja perheen näkeminen, aurinko joulusaunan ikkunassa, miehen antama ihana joululahja ja pitkät yöunet. Onneksi meillä jatkuu vielä loma, mutta herkulliset ruuat saavat nyt vaihtua salaattiin ja kuntosaliin.

Kerroin edellisessä postauksessa, että olen jo pitkään haaveillut askartelevani kaikki joulukuusenkoristeet itse. Ajatus ja yritys olivat tänä vuonna kovat ja äidin kanssa askartelimme jouluviikon alussa lujaa tahtia koristeita. Tämän lisäksi toissa vuodelta oli tallessa muutama taiteltu kartonkitähti, joita hyödynsimme.

Paperitimanttien lisäksi kovetimme paperinarusta palloja. Kokeilu oli itselleni ensimmäinen, mutta eipä tuossa ole mitään vaikeaa. Ostimme Askarellista pieniä ilmapalloja ja Sinooperista paperinarua. Kovikkeeksi käytimme liiman ja veden sekoitusta (voi toteuttaa myös sokeriliuoksella), yhden suhde yhteen -periaatteella. Muotoilimme ilmapalloista pyöreitä teipin avulla, mutta tämä oli oikeastaan turhaa. Muotoilua voi hyvin tehdä paperinarun avulla, kun kieputtaa sitä ilmapallon ympäri. Annoimme kuivua seuraavaan päivään, jonka jälkeen ilmapallot puhkaistiin ja roskat otettiin pinsettien avulla pallojen sisältä pois.

Paperinarupallot_kuivumassa

Paperinarupallot

Paperinarupallot2

Nauhan kanssa meillä tulikin sitten kiire ja sitä valmistui liian vähän. Leikkasimme kultaisesta lahjapaperista ympyröitä ja koska paperi oli yksipuolista, liimasimme kaksi ympyrää yhteen. Tämän jälkeen ympyrät surautettiin ompelukoneella nauhaksi.

Kultainen_kuusinauha

Kuusinauha

Joulupuu

Koristeet säilytetään ja niistä jatketaan ensi vuonna. Saa sitten hieman runsaamman joulupuun. Näillä aatoksilla kohti uutta vuotta!