Villasukat niitä tarvitsevalle

Tänä vuonna, ja aivan erityisesti tänä syksynä, olen tykännyt kutoa villasukkia. Lankakorissa on jo kahden vuoden ajan ollut keskeneräinen villapaita ihanasta alpakkalangasta, mutta en pysty lopettamaan sukkien kutomista. Toisaalta sukkien tarvitsijoita riittää enemmän kuin ehdin neuloa.

Alkusyksy on ollut hurjan kiireistä aikaa töissä. Olen tehnyt pitkiä päiviä ja työreissuja, joka tarkoittaa sitä, ettei käsitöille ole ollut niin paljoa aikaa kuin toivoisin. Ompelu on jäänyt lähes kokonaan. Sukkapuikot ja lankakerä on sen sijaan helppoa ottaa mukaan junamatkoille ja hotellihuoneisiin. Sukkaa kutoessa unohtuu hetkeksi kiire ja stressi.

Omat sukkavarastot ovat jo täynnä. Niin on meidän muunkin perheen, onhan myös äitini ja mummini ahkeria kutomaan. Suurimman osan ystävistäni olen lahjonut sukilla; eräs ystäväni kokosi lauantai-illan vietossa olohuoneen lattialle kaiken mitä olen hänelle koskaan neulonut. Vuori oli aikamoinen. Hän pärjää sillä varastolla luultavasti loppuelämänsä.

Tätä taustaa, nimittäin villasukkien yltäkylläisyyttä, vasten ajateltuna minua jaksaa aina yllättää se, kuinka moni on vailla villasukkia. On perheitä ja sukuja, joissa vain isoäiti on kutonut, eikä tuo taito ole periytynyt seuraaville sukupolville. Oman asuinalueeni Facebook-myyntiryhmässä villasukat menevät kuin kuumille kiville. Kun mummon kutomat villasukkavarastot on kulutettu loppuun, ei ole enää paikkaa mistä saisi kunnon sukat, sanotaan.

Sitten on niitä, joiden elämässä on puutteita muistakin perustarpeista kuin lämpimistä varpaista. Pienellä teolla, parilla täysvillaisia sukkia, voi vähentää takkaa toisen harteilta.

Tälle yhtälölle, minun hillittömälle sukkien kutomishimolle ja sukkia kipeästi kaipaaville löytyy onneksi helppoja ratkaisuja. Ilmoittauduin parisen viikkoa sitten mukaan OP Ryhmän Hiiop-palvelussa mukaan projektiin, jossa kudotaan villasukkia SOS-lapsikyliin. Kuinka kivaa! Minä pääsen eroon jämälangoista, saan rentoutuneen mielen kutimet käsissä ja mikä parasta, joku sukkia todella kaipaava saa lämpimät varpaat ja mielen.

Sukkakeräyksiä on toki jatkuvasti muitakin. Suomi 100 -vuonna kaikille vastasyntyneille on lahjoitetaan sairaalassa sinivalkoiset villasukat. Myös veteraaneille on tänä vuonna ahkeroitu sukkia. Neulomuksia otetaan vastaan lastensairaaloihin, tähän löytyy Facebookista omat ryhmänsä. Ottajia riittää, joten kutoa saa!

Reilun viikon päästä 17.10. vietetään asunnottomien yötä eri puolilla Suomea. Aion itse viedä äitini kutomia miesten villasukkia keräykseen Malmin kirjastolle. Katso täältä lisää ja osallistu auttamiseen.

Kirpsakoita ja aurinkoisia syysaamuja kaikille!

 

 

Mainokset

Sukkajuttuja

dither-sukat

Loistavaa alkanutta vuotta 2017! Jälleen on yksi käsityövuosi pulkassa. Vuoden 2016 suurin käsityöonnistumiseni oli ehdottomasti kädentaidot-ryhmän ohjaaminen Helsingin Tyttöjen Talolla. Joskin se oli aikaa vievää ja päivät venyivät töiden jälkeen pitkiksi, sai siitä äärettömästi hyvää mieltä ja voimaantumisen tunnetta. Mukana olleet tytöt olivat aina innoissaan puuhistamme ja ryhmissä oli päällä hyvä tekemisen meininki, vaikkei aina onnistuttukaan täydellisesti. Jatkan vapaaehtoistyötä ehdottomasti myös tänä keväänä.

Kelaillessani taaksepäin tekemiäni käsitöitä ja niistä kirjoittamiani julkaisuja, olen iloinen myös siitä, että lähes kaikki käsityöni ovat tulleet oikeasti käyttöön. Paidat, takit ja mekot ovat olleet kovassa kulutuksessa. Suurimmilta virheiltä vältyttiin.

Mutta sitten niistä sukista.

Viime aikoina olen miettinyt melko paljon sitä, että taidan olla aika hidas neulomaan. Instagram ja käsityöblogit ovat täynnä sukkamaakareita, joilta tuntuu syntyvät sukat illassa ja viikonloppuna kolmet. Minä kun päätin syksyllä lähteä tyhjentämään lankakorini jämäpalloja kirjaviin sukkiin, niin sain puolessa vuodessa aikaiseksi kokonaiset kolme paria. Toki välissä oli pitkiäkin aikoja, ettei sukkapuikot tarttuneet käsiin viikkoihin. Harvoin kuitenkaan on aikaa istua sohvalla neulomassa useampaa tuntia, mutta viime sunnuntaina se ihme tapahtui. Tai sitten olin liian väsynyt uuden vuoden juhlinnalta, että olisin tehnyt mitään muuta kuin katsonut Netflixiä. Hannibalin siivittämänä sain vihdoin pääteltyä nämäkin sukat.

raitasukat

Ensimmäiset dither-sukkani (ohje) olin suunnitellut joululahjaksi ystävälleni, joka jo kesällä vihjaili villasukkatoiveestaan. Vaan eivätpä sukat ehtineet pukinkonttiin. Sen sijaan ne lähtevät huomenna postiin ja saapuvat juuri parahiksi lämmittämään Minnan varpaita tällä viikolla saapuville pakkasille.

dither-sukat2

Aiemmin syksyllä kudoin muutamat hieman nopeammin valmistuneet parit. Ihastuin alla olevien chevron-sukkien varren kuvioon heti! En ole kuitenkaan aivan varma, mitä mieltä olen sen rinnalla tuosta jalkaterän raidoituksesta. Ohjeen kuvioon löydät täältä.

Langan jämiä riittää korissa edelleen. Suurin osa niistä on Novitan seiskaveikkaan (niinkuin näissäkin kaikissa sukissa) tai Isoveljeä. Jos sitä vielä muutaman neuloisi…

kuviosukat

Kolmiosäärystimet

Säärystimet

Kevät! Tänä viikonloppuna sai nauttia jälleen yhden ihanan aurinkoisen päivän, joka antoi lupauksia saapuvasta kesästä. Valoa tuntui olevan jopa liian paljon minun nuhaiselle nenälle ja silmille. Mutta valittaa ei voi!

Olen kärsinyt viime kesästä lähtien niska- ja hartiakivuista, joita en näin alle 30 vuoden iässä aluksi suostunut ottamaan vakavasti. Kun sitten vuoden alussa kivut alkoivat olemaan jo melkein mahdottomat, oli käännyttävä lääkärin puoleen. Nyt tulehduskipulääkkeiden ja useamman fysioterapiakäynnin jälkeen olo alkaa olla parempi. Valitettavasti olen joutunut toteamaan, että kutominen ei ole hyväksi hartioille. Pääsiäisenä tuli kudottua hieman normaalia enemmän ja heti kivut tulivat takaisin. Kaipa siinä sitten on liikaa staattista jännitystä.

Onneksi on tulossa kesä ja minulle se tarkoittaa jälleen puolen vuoden taukoa kutomisesta. Päätin kuitenkin, että taistelen nyt keskeneräisenä olevat työt valmiiksi. Tässä toinen nyt valmiina. Vielä olisi villapaita ilman hihoja…

Säärystinprojekti alkoi alkuvuodesta, kun päätin siivota lankakoriani. Ajatuksena oli kuluttaa jämälankoja, mutta lopulta jouduin ostamaan yhden kerän lankaa lisää.

Säärystimet jalassa

Kolmiosäärystimet

Langat: Seitsemän veljestä, Novita

Ohje: Novita Ipana (2013)

Kolmiosäärystimet

Silmukkamäärä on sama kuin ohjeessa, mutta koska lanka on 7 veljestä eikä Pikkusisko, on koko juuri sopiva aikuiselle. Kutakin väriä kului noin 50 g, mustaa hieman enemmän.

Lämpimät säärystimet valmistuivat hieman hassusti juuri kun kelit lämpenivät, mutta onpahan valmiina ensi talveksi.

Aurinkoista viikkoa!

Sunnuntaisukat

Eilinen aurinkoinen sää sai varmasti meihin kaikkiin lisäpotkua. Minut se sai kaivamaan pitkään kuvaamatta olleet käsityöt kaapeista, pusseista ja pussukoista ja asettelemaan esille. Olisi suorastaan epäkunnioittavaa kuvata niitä huonossa valossa.

Aloitetaan villasukista.

Sunnuntaisukat_seinalla

”Välikäsityönä” valmistui pitsi-villasukat, joiden ohjeen bongasin Kotilieden 2013 joulunumerosta. Ohje löytyy myös Kotilieden verkkosivuilta. Itse käytin lankana lankakorista valmiiksi löytynyttä Novitan 7 veljestä. Koon 38-39 sukkiin kului noin 170g lankaa.

Sunnuntaisukat

 

Sunnuntaisukat_lahikuva

Ihana aurinkoinen sää jatkui vielä tänäänkin ja se sai orastavan kurkkukivunkin unohtumaan. Linnut lauloivat ja aurinko lämmitti kasvoja. Kevät, tervetuloa!

Lahjasukat miehelle

Joulupyhät alkaa olla lopuillaan. Niin ihanaa kuin onkaan lähteä sukulaisten luo viettämään joulua, niin kotiinkin on aina ihan superkiva palata. Tässä sitä nyt röhnötetään koko perhe sohvalla ja nautitaan oman kodin lämmöstä. Minulla ei onneksi lopu loma tähän viikonloppuun, vaan saan nauttia kokonaiset kolme viikkoa pitkistä aamuista ja omasta ajasta. Lomallani aion rentoutumisen ohessa myös lyhentää käsityöprojektilistaani, johon on kiireisen syksyn aikana kerääntynyt aikamoisen monta käsityötä.

Tässä esillä kuitenkin nyt ensin ihka ensimmäiset miehelle neulomani villasukat. Ystäväni tilasi jo marraskuun alussa minulta koon 42 miesten villasukat, jotka hän tulisi antamaan veljelleen joululahjaksi. Ystäväni osti langat ja sanoi, että saa olla värikkäät, niin on veljeni muutkin tamineet. Mietin kovasti, että kuinka värikkäät ja monimutkaiset miesten villasukat oikein saa olla. Että ne on kuitenkin sellaiset miehekkäät.

No tällaiset niistä sitten tuli, kolmiosukat. Lankoina käytetty Novitan seiskaveikkaa. Kuvaukset tehty pakon sanelemana (valoisaan aikaan) ennen höyrytystä.

Miesten_villasukat

Miesten_villasukat2

 

miesten_villasukat3

Koiran neulottu pusero

koiran_neulottu_pusero

koiran_neulottu_pusero3

koiran_neulottu_pusero2

Viime viikonloppuna oli vihdoin valoa (vaan ei aurinkoa) kuvata meidän prinssin uusi neulottu pusero. Herra antoi nätisti laittaa puvun päälle, mutta taisi vielä tuntua hieman kankealta. Jouluna sitten seuraavan kerran päälle, varsinkin kun nyt ei ole edes kylmä.

Tykkään itse selän lettikuviosta todella paljon ja muutenkin olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Vaan eipä taida kovin usein tulla laitettua sitä koiralle päälle, varsinkin kun nyt talvella se peittyisi lenkeillä heijastinliivin alle. Mutta onhan tuo nyt söpö tapaus!

Koiran neulottu pusero

Ohje: Novita Talvi 2011

Lanka: Novita 7 veljestä, noin 130 g (koko S)

Puikot: Pyöröpuikot ja sukkapuikot nro 4

Kilpasilla valon kanssa

koiran_pusero2

 

koiran_kuvaaminen

Suomen talven valo ei paljon armoa anna. Jokaiselle bloggarille on tuttuakin tutumpi ongelma se, miten saada valokuvat otettua luonnonvalossa lyhyiden valoisien päivien aikana. Arkipäivät menevät töissä eikä kotona tule oltua valoisaan aikaan. Suureksi osaksi käsitöiden valokuvaaminen jää siis viikonlopuille.

Olen ollut tällä viikolla kuumeessa ja flunssassa. Tänä viikonloppuna olo alkoi jo helpottaa ja tartuin taas puikkoihin. Koitin kovasti saada valmiiksi ja valokuvattavaksi neulotun puseron, jota olen kuukauden päivät silloin tällöin tehnyt koirallemme. Puikot vaan kilisivät, kun hermostuksissani vilkuilin ikkunasta iltapäivällä ulos. Valitettavasti olisin tarvinnut tänään sunnuntaina tunnin lisäaikaa auringolta, jotta pusero olisi valmistunut valokuvattavaksi. Nyt se jäi vielä toista lahjetta vaille.

Kuvat valmiista puserosta tulevat siis vasta ensi viikonloppuna blogiin. Silloin itse puserosankarin on toivottavasti halukkaampi poseeraamaan. Sitä ennen kannattaa seurata Instagramia, vink vink!