Neljä villasukkamallia: Villasukat koko perheelle

Sukkien neulominen on vaan niin kivaa. Koko viime syksyn ja tämän talven on tehnyt mieli neuloa sukkia, pelkkiä sukkiä. Syksyllä sukkia päätyi myös lahjoitukseen. Aloin jo hyvissä ajoin lokakuun lopulla neulomaan sukkia myös pukinkonttiin. Suunnitelmissa oli lahjoa sukilla koko miehen perhe, mutta aivan en ehtinyt suunnitelmissani maaliin asti. Onneksi lahjoja voi antaa joulun jälkeenkin.

Tässä tämän joulun neljä erilaista villasukkamalliani:

1. Ensimmäiset lahjasukista lähtivät syntymään, kun lainasin syksyllä sienimetsään Jaanan saappaita. Silloin pääsin vakoilemaan Jaanan jalannumeron: 38. Halusin vuosien jälkeen kokeilla jälleen mieleeni painunutta Novitan palmikkosukkien ohjetta. Edelliset neuloin viisi vuotta sitten, nekin joululahjaksi.

Ja kyllä, edelleen sukista tulee tuolla ohjella kauniit ❤

2. Käsityöihmiset ovat jo muutaman vuoden ihastelleet Niina Laitisen sukkaohjeita. Minä olen vasta viime kuukausina herännyt tutustumaan Niinan mainioihin malleihin. Selailin Niinan verkkokauppaa ja päätin tilata vuoden 2016 sukkakalenterin, jonka sai vaivaisella neljällä eurolla. Halusin erityisesti tämän ohjepaketin, koska olin muiden neulojien kuvista tykästynyt Soulmates-sukkien aaltoilevaan kuvioon.

Nämä sukat voisin tehdä vielä tänä keväänä itsellenikin.

3. Kolmannet sukat olivat reissukäsityöni. Niitä neulottiin junamatkalla Oulusta Kuopioon ja sieltä edelleen Tampereelle. Sukat valmistuivat lopulta Singaporen lämmössä.

Tämäkin ohje on Niina Laitisen käsialaa, ja tuota mallin lehtikuviota olenkin halunnut koittaa jo tovin. Mallin nimi on Alla koivupuun ja ohje löytyy Novitan sivuilta.

4. Myöhästyneiksi joululahjoiksi jäivät kahdet samalla ohjeella neulotut miesten sukat. En ole kovin paljoa neulonut miesten sukkia, koska niissä ei yleensä pääse revittelemään väreillä tai kuvioilla. Muistin kuitenkin, että ystäväni oli muutama vuosi sitten kutonut tällä Novitan ohjeella sukat ja ollut tyytyväinen lopputulokseen. Omiin sukkiini lisäsin joustinneulosta nilkan kohdalle, jotta sukat pysyvät paremmin jalassa kovassakin käytössä.

Nämä oli helpot ja nopeat!

 

Käytin lankana kaikissa sukissa Novitan 7 veljestä, paitsi vihreissä Alla koivupuun -sukissa testasin ensimmäistä kertaa Novitan Nordic woolia, joka on 100 % villaa.

Ja vielä loppuun: Sukkien oikean koon arviointiin olen hyödyntänyt tätä Kodin kuvalehden kokotaulukkoa.

Lämmintä tammikuun loppua!

Advertisement

Villasukat niitä tarvitsevalle

Tänä vuonna, ja aivan erityisesti tänä syksynä, olen tykännyt kutoa villasukkia. Lankakorissa on jo kahden vuoden ajan ollut keskeneräinen villapaita ihanasta alpakkalangasta, mutta en pysty lopettamaan sukkien kutomista. Toisaalta sukkien tarvitsijoita riittää enemmän kuin ehdin neuloa.

Alkusyksy on ollut hurjan kiireistä aikaa töissä. Olen tehnyt pitkiä päiviä ja työreissuja, joka tarkoittaa sitä, ettei käsitöille ole ollut niin paljoa aikaa kuin toivoisin. Ompelu on jäänyt lähes kokonaan. Sukkapuikot ja lankakerä on sen sijaan helppoa ottaa mukaan junamatkoille ja hotellihuoneisiin. Sukkaa kutoessa unohtuu hetkeksi kiire ja stressi.

Omat sukkavarastot ovat jo täynnä. Niin on meidän muunkin perheen, onhan myös äitini ja mummini ahkeria kutomaan. Suurimman osan ystävistäni olen lahjonut sukilla; eräs ystäväni kokosi lauantai-illan vietossa olohuoneen lattialle kaiken mitä olen hänelle koskaan neulonut. Vuori oli aikamoinen. Hän pärjää sillä varastolla luultavasti loppuelämänsä.

Tätä taustaa, nimittäin villasukkien yltäkylläisyyttä, vasten ajateltuna minua jaksaa aina yllättää se, kuinka moni on vailla villasukkia. On perheitä ja sukuja, joissa vain isoäiti on kutonut, eikä tuo taito ole periytynyt seuraaville sukupolville. Oman asuinalueeni Facebook-myyntiryhmässä villasukat menevät kuin kuumille kiville. Kun mummon kutomat villasukkavarastot on kulutettu loppuun, ei ole enää paikkaa mistä saisi kunnon sukat, sanotaan.

Sitten on niitä, joiden elämässä on puutteita muistakin perustarpeista kuin lämpimistä varpaista. Pienellä teolla, parilla täysvillaisia sukkia, voi vähentää takkaa toisen harteilta.

Tälle yhtälölle, minun hillittömälle sukkien kutomishimolle ja sukkia kipeästi kaipaaville löytyy onneksi helppoja ratkaisuja. Ilmoittauduin parisen viikkoa sitten mukaan OP Ryhmän Hiiop-palvelussa mukaan projektiin, jossa kudotaan villasukkia SOS-lapsikyliin. Kuinka kivaa! Minä pääsen eroon jämälangoista, saan rentoutuneen mielen kutimet käsissä ja mikä parasta, joku sukkia todella kaipaava saa lämpimät varpaat ja mielen.

Sukkakeräyksiä on toki jatkuvasti muitakin. Suomi 100 -vuonna kaikille vastasyntyneille on lahjoitetaan sairaalassa sinivalkoiset villasukat. Myös veteraaneille on tänä vuonna ahkeroitu sukkia. Neulomuksia otetaan vastaan lastensairaaloihin, tähän löytyy Facebookista omat ryhmänsä. Ottajia riittää, joten kutoa saa!

Reilun viikon päästä 17.10. vietetään asunnottomien yötä eri puolilla Suomea. Aion itse viedä äitini kutomia miesten villasukkia keräykseen Malmin kirjastolle. Katso täältä lisää ja osallistu auttamiseen.

Kirpsakoita ja aurinkoisia syysaamuja kaikille!

 

 

Sukkajuttuja

Loistavaa alkanutta vuotta 2017! Jälleen on yksi käsityövuosi pulkassa. Vuoden 2016 suurin käsityöonnistumiseni oli ehdottomasti kädentaidot-ryhmän ohjaaminen Helsingin Tyttöjen Talolla. Joskin se oli aikaa vievää ja päivät venyivät töiden jälkeen pitkiksi, sai siitä äärettömästi hyvää mieltä ja voimaantumisen tunnetta. Mukana olleet tytöt olivat aina innoissaan puuhistamme ja ryhmissä oli päällä hyvä tekemisen meininki, vaikkei aina onnistuttukaan täydellisesti. Jatkan vapaaehtoistyötä ehdottomasti myös tänä keväänä.

Kelaillessani taaksepäin tekemiäni käsitöitä ja niistä kirjoittamiani julkaisuja, olen iloinen myös siitä, että lähes kaikki käsityöni ovat tulleet oikeasti käyttöön. Paidat, takit ja mekot ovat olleet kovassa kulutuksessa. Suurimmilta virheiltä vältyttiin.

Mutta sitten niistä sukista.

Viime aikoina olen miettinyt melko paljon sitä, että taidan olla aika hidas neulomaan. Instagram ja käsityöblogit ovat täynnä sukkamaakareita, joilta tuntuu syntyvät sukat illassa ja viikonloppuna kolmet. Minä kun päätin syksyllä lähteä tyhjentämään lankakorini jämäpalloja kirjaviin sukkiin, niin sain puolessa vuodessa aikaiseksi kokonaiset kolme paria. Toki välissä oli pitkiäkin aikoja, ettei sukkapuikot tarttuneet käsiin viikkoihin. Harvoin kuitenkaan on aikaa istua sohvalla neulomassa useampaa tuntia, mutta viime sunnuntaina se ihme tapahtui. Tai sitten olin liian väsynyt uuden vuoden juhlinnalta, että olisin tehnyt mitään muuta kuin katsonut Netflixiä. Hannibalin siivittämänä sain vihdoin pääteltyä nämäkin sukat.

Ensimmäiset dither-sukkani (ohje) olin suunnitellut joululahjaksi ystävälleni, joka jo kesällä vihjaili villasukkatoiveestaan. Vaan eivätpä sukat ehtineet pukinkonttiin. Sen sijaan ne lähtevät huomenna postiin ja saapuvat juuri parahiksi lämmittämään Minnan varpaita tällä viikolla saapuville pakkasille.

Aiemmin syksyllä kudoin muutamat hieman nopeammin valmistuneet parit. Ihastuin alla olevien chevron-sukkien varren kuvioon heti! En ole kuitenkaan aivan varma, mitä mieltä olen sen rinnalla tuosta jalkaterän raidoituksesta. Ohjeen kuvioon löydät täältä.

Langan jämiä riittää korissa edelleen. Suurin osa niistä on Novitan seiskaveikkaan (niinkuin näissäkin kaikissa sukissa) tai Isoveljeä. Jos sitä vielä muutaman neuloisi…

Kolmiosäärystimet

Kevät! Tänä viikonloppuna sai nauttia jälleen yhden ihanan aurinkoisen päivän, joka antoi lupauksia saapuvasta kesästä. Valoa tuntui olevan jopa liian paljon minun nuhaiselle nenälle ja silmille. Mutta valittaa ei voi!

Olen kärsinyt viime kesästä lähtien niska- ja hartiakivuista, joita en näin alle 30 vuoden iässä aluksi suostunut ottamaan vakavasti. Kun sitten vuoden alussa kivut alkoivat olemaan jo melkein mahdottomat, oli käännyttävä lääkärin puoleen. Nyt tulehduskipulääkkeiden ja useamman fysioterapiakäynnin jälkeen olo alkaa olla parempi. Valitettavasti olen joutunut toteamaan, että kutominen ei ole hyväksi hartioille. Pääsiäisenä tuli kudottua hieman normaalia enemmän ja heti kivut tulivat takaisin. Kaipa siinä sitten on liikaa staattista jännitystä.

Onneksi on tulossa kesä ja minulle se tarkoittaa jälleen puolen vuoden taukoa kutomisesta. Päätin kuitenkin, että taistelen nyt keskeneräisenä olevat työt valmiiksi. Tässä toinen nyt valmiina. Vielä olisi villapaita ilman hihoja…

Säärystinprojekti alkoi alkuvuodesta, kun päätin siivota lankakoriani. Ajatuksena oli kuluttaa jämälankoja, mutta lopulta jouduin ostamaan yhden kerän lankaa lisää.

Kolmiosäärystimet

Langat: Seitsemän veljestä, Novita

Ohje: Novita Ipana (2013)

Silmukkamäärä on sama kuin ohjeessa, mutta koska lanka on 7 veljestä eikä Pikkusisko, on koko juuri sopiva aikuiselle. Kutakin väriä kului noin 50 g, mustaa hieman enemmän.

Lämpimät säärystimet valmistuivat hieman hassusti juuri kun kelit lämpenivät, mutta onpahan valmiina ensi talveksi.

Aurinkoista viikkoa!

Sunnuntaisukat

Eilinen aurinkoinen sää sai varmasti meihin kaikkiin lisäpotkua. Minut se sai kaivamaan pitkään kuvaamatta olleet käsityöt kaapeista, pusseista ja pussukoista ja asettelemaan esille. Olisi suorastaan epäkunnioittavaa kuvata niitä huonossa valossa.

Aloitetaan villasukista.

”Välikäsityönä” valmistui pitsi-villasukat, joiden ohjeen bongasin Kotilieden 2013 joulunumerosta. Ohje löytyy myös Kotilieden verkkosivuilta. Itse käytin lankana lankakorista valmiiksi löytynyttä Novitan 7 veljestä. Koon 38-39 sukkiin kului noin 170g lankaa.

 

Ihana aurinkoinen sää jatkui vielä tänäänkin ja se sai orastavan kurkkukivunkin unohtumaan. Linnut lauloivat ja aurinko lämmitti kasvoja. Kevät, tervetuloa!