Virkattu kolmiopeitto

Tuntuu, että aina on joku ikuisuusprojekti päällä. Yleensä se on joku neulomisprojekti, villatakki tai tilkkupeitto. Ne vaivaavat, ahdistavat eivätkä valmistu ikinä. Paitsi joskus, sitten ikuisuuden päästä.

Tällä viikolla sain valmiiksi tämän vuoden ikuisuusprojektini, joka alkoi jämälankojen tuhoamisena vuoden alussa. Toissa vuonna virkatusta Maija-peitosta jäi paljon ylimääräistä Novitan Miami-lankaa, josta halusin päästä eroon. Päätin etten osta yhtään uutta kerää tähän, mutta lopulta jouduin ostamaan kaksi.

Tässä virkatussa kolmiopeitossa on yhteensä 54 kolmiota ja aika monta eri väriä. Vielä on pohdinnassa mitä tekisin peitolle, ehkäpä uskaltaudun laittaamaan sen myyntiin. Voi kun saisin aikaiseksi liittyä johonkin verkkokauppaan myymään käsitöitäni. Onko teille suosituksia mihin?

 

 

 

 

Uusi ikuisuusprojekti: virkatut kolmiot

Mitä olisikaan käsityöhullun arki ilman yhtä jatkuvaa ikuisuusprojektia? Onhan sellainen aina oltava. Sain vastikään valmiiksi edellisen ikuisuusprojektin, villatakin, jota kudoin 1,5 vuotta (josta tulikin mieleeni, että tuo villatakki on vielä esittelemättä täällä blogissa). Tuli siis pakottava tarve saada uusi ikuisuusprojekti tulille.

Blogiani pidempään seuranneet muistavat varmaan, että pidän virkattujen vilttien tekemisestä. On tullut tehtyä plussa-viltti isoäidinneliöistä ja kaksi kuusikulmiovilttiä (itselle ja ystäväpariskunnalle). Ja ai niin, tein myös ystävieni vauvalle Maija-peiton kastelahjaksi. Ihastuin jo viime syksynä Roosan Pientä kivaa -blogin virkattuun kolmiopeittoon ja päätin siitä tulevan seuraavan projektini. Roosan ohjeiden avulla opettelin myös tuon tekniikan kolmioiden virkkaamiseen.

Lankana käytän Maija-peitosta jäänyttä Novitan Miami-lankaa. Katsotaan kuinka pitkälle selviän jämillä. Vielä aika montaa palaa virkattavana.

 

Virkattu Ystävä-peitto kuusikulmioista

Tämän kesän huippuhetki koettiin viime viikonloppuna, kun hyvät ystäväni menivät naimisiin. Päivästä teki erityisen tärkeän minulle se, että sain kunnian olla kaasona tässä tärkeässä päivässä. Hehkuttamatta sen enempää tämän juhlan täydellisyyttä siirryn kertomaan lahjasta, jonka valmistin tälle ystäväpariskunnalleni.

Yksi onnistuneimmista käsitöistäni on ollu virkattu Hyrrä-peitto, jonka esittelin blogissani reilu vuosi sitten. Viltti on ollut kovassa käytössä ja se on saanut ihailua niin kotisohvallamme kuin täällä blogissanikin. Myös viime viikonloppuna naimisiin mennyt ystäväni on ihastellut vilttiä luonamme. Niinpä päätin ehdottaa, että tekisin häälahjaksi Hyrrä-peiton heidän väritoivoidensa mukaan.

Morsiammen väritoiveen mukaiset värit löytyivät Novitan Isoveli-langan värikartasta. Vaikein sävy löytää oli tuo hempeä persikan väri. Isoveli-langassa se on jo muutaman vuoden takainen sävy, mutta löytyi lankakoristani onneksi valmiina. Se olikin ehkä se ratkaiseva väri ja tekijä, miksi päädyin Isoonveljeen.

Kovan loppukirin saattelemana sain kuin sainkin  viltin valmiiksi häihin ja tuore rouva ehti kuvata viltin kotonaan vielä ennen honeymoon-koneeseen nousua.

Valmiissa peitossa on yhteensä 67 kuusikulmiota ja lankaa kului noin 21 kerää eli 2100g. Tämä peitto on nimeltään Ystävä-viltti ja toivon sen elävän pitkän ja vivahteikkaan elämän ystävieni kodissa. Tässä kodissa laatua ja kaunista sisustusta arvostetaan, joten en epäile hetkeäkään, etteikö myös Ystävä-viltti saisi sieltä rakkaan kodin.

Kuvat valmiista peitosta: Aino Loikkanen /Sisätiloissa

Virkattu pitsimatto

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen sain jälleen aikaiseksi lisätä uusia tuotoksiani nähtävillenne. Viime viikonloppuna valmistui nimittäin oman aikansa nurkassa muhinut pitsimatto Esteri-ontelokuteesta.

Ontelokuteen menekki oli noin 1500 g.(Valitettavasti ohje on jo ehtinyt hävitä Novitan sivuilta)

Helppo ja nopea tehdä – tekisin vaikka useammankin! Kun nyt ensin löytäisi tällekin paikan…

Maija-peitto

Matkakäsityöni on valmis. Pitkitin ja vetkutin sitä hieman, sillä viimeistely oli papin sanoista kiinni, kirjaimellisesti. Matkakäsityöni oli nimittäin vaunupeitto (tai mihin käyttötarkoitukseen ystäväni sen sitten laittaakaan) ystäväpariskunnan heinäkuussa syntyneelle pikkuprinsessalle. Prinsessa sai viime sunnuntaina nimen Maija ja niinpä peitto sai viimesitelynsä eilen ja tänään.

 

Kyllä, jälleen yksi tilkkupeitto. Näitä on vain niin mukava tehdä, varsinkin tällaisen reissaavan ihmisen kuin minä. Idean peittoon sain Näpertäjän sateenkaaripeitosta. Paloja virkkasin yhteensä 24 kpl. Palojen ja värien järjestelyssä tosiaan oli miettimistä. Onneksi tämä oli pieni ja nopea peitto tehdä. Ja hei, alkuperäinen ohje tilkkuihin löytyy Gingerbread Ladyn blogista. Itse käytin tarjouksessa olleita Novitan Miami-lankoja, jotka ovat ihanan pehmoisia ja makean värisiä. Palojen yhdistämisen jälkeen virkkasin mukaan vielä piparireunuksen. Helppoa ja hauskaa! Prinsessa saa peittonsa viikon päästä.