Kerran kokeilin neulahuovutusta. Tykkäsinkin siitä. Mutta se maksoi minulle ainakin viisi huovutusneulaa, terä kun tykkäsi katketa vähän väliä neulan ollessa huonossa kulmassa. Sittemmin en ole siitä oikein innostunut, mutta tallella on edelleen tämä senkertaisen työni tulos: ihanan oranssi Kettu Repolainen. Makea rintakoruhan siitä tulisi, sopisi hyvin nyt myös tämän vuodenajan väreihin.
Kevät on tullut ja kutominen ei enää huvita, joten olen innostanut itseäni huovuttamaan. Illat ovat vierähtäneet gradun kirjoittelemisen ohella pyöritellessä ja huovuttaessa pieniä palloja värjätystä villasta.
Pallot yhdistelemällä jonoihin ja riveihin syntyi värikäs pannunalunen. Halusin ehdottomasti monivärisen tekeleen, sillä auringon tullessa esiin ja lämpöasteiden noustessa kaipaan värikylläisyyttä ympärilleni.
Värikkäät pallot ovat ihania! Mitähän kaikkea niistä keksisi…? Pyörittelytyö oli kuitenkin sen verran yksitoikkoista puuhaa, etten ainakaan heti ole ryhtymässä maton tekemiseen, johon ihastuin ystäväni Sisätiloissa-blogissa.
Voittaa tämä kuitenkin gradun kirjoittamisen mennen tullen…
Villasukat ovat se perinteinen joka talven kudintyö. Melkeinpä jokainen, joka pitää kutomisesta, kutoo yhdet villasukat talvessa. Jos ei itselle, niin sitten ystävälle, lapselle, miehelle, lahjaksi tai vaikkapa lahjoitukseen. Minä kudoin ensimmäiset villasukkani jo alle 10 vuotiaana ja käytän sukkia edelleen, tuli niistä sen verran kivat. Minulle onkin kerääntynyt hyvä joukko erivärisiä villasukkia, joten tällä(kään) kertaa kutimiin tarttumisessa ei ollut kyse varsinaisesta tarpeesta tai kylmistä varpaista. Nämä sukat kuitenkin poikkeavat muista omistanistani pitkän vartensa vuoksi.
Ohje villasukkiin löytyi Yhteishyvän verkkosivuilta (täältä löytyy myös mm. lankatestejä, silmukkakoulu, huovutusta, virkkausta yms.). Ihastuin niiden pitkiin varsiin heti, sillä käytän mielelläni hameita ja mekkoja näin talvellakin. Lämpimille säärille on siis tarvetta. Ohjeesta poiketen käytin Tuomas-lankaa, joka on tarkoitettu juuri sukkien kutomiseen. Ohjeen mukaiseen kokoon menekki oli noin kaksi ja puoli 100 gramman kerää (yht. 250g).
Halusin hieman tuunata sukkia tyttömäisemmiksi, joten lisäsin niihin pitsinauhaa ja nappeja. Pitsinauha auttaa myös pitämään pitkät varret ylhäällä. Nauha oli helppo pujotella sukan varteen, sillä kuviossa on pieniä reikiä. Nauhan päät viimeistelin kääntämällä ne kuumaliiman avulla välttääkseni päiden lankojen purkautumisen. Nauhaa saa varata vajaat puoli metriä per sukka. Pitsinauha Sinellistä. Napit löysin tunnelmallisesta Nappipuodista (Näsilinnankatu 21, Tampere), jonka puoleen käännyn useinmiten nappeihin liittyvissä asioissa. Lisäksi kannatan mielelläni pieniä erikoispuoteja. Ihastuin näiden nappien pintaan, joka muistuttaa kankaan syitä, ja sopii mielestäni loistavasti yhteen sukkien varren kuvioinnin kanssa.
Nämä sukat sopivat hyvin esimerkiksi kaunoluistinten pariksi jääradalle. Lämpimiä talvipäiviä kaikille!
Ystäväni neula ja lanka 