vahakangas | Ystäväni neula ja lanka

Mikä on paras kangas toilettilaukkuun tai meikkipussiin? Itse olen käyttänyt vuosia äitini minulle joululahjaksi tekemää kernikankaista toilettilaukkua. Kernikankaassa on akryylipinnoite, joka hylkii likaa ja vettä, ja on siksi helppo pitää puhtaana. Ystäväni syntymäpäivän kunniaksi pistin testiin Marimekon vahakankaan.

Ostin vuosi sitten helmikuussa puoli metriä Marimekon Tuppurainen-vahakangasta työkaverin läppäripussia varten. Tuosta ompelutyöstä ylimääräiseksi jäänyt kangaspala on pyörinyt kaapissa turhakkeena (ja voi pojat kuinka inhoankaan näitä kangaspaloja, oli kangas kuinka ihanaa tahansa). Joululahjakiireissä keksin, että vahakankaasta voisi yrittää tehdä toilettilaukun Villa & Villan ERITTÄIN toimivalla ohjeella. Tuolla samaisella ohjeella on nyt jo syntynyt lähemmäs kymmenen erikokoista pussukkaa, kuten nämä kaksi, jotka esittelin täällä blogissa 1,5 vuotta sitten.

Muita tarvikkeita tarvittiin vain vetoketju ja vuorikangas. Vahakankaan kaveriksi valitsin mustan puuvillakankaan.

Kuten muistelinkin läppäripussukan ompelusta, ei vahakangas ole kaikista mukavin ompelukangas paininlajan alla. Kankeaa ja tahmeaa. Jokainen nuppineulan jälki näkyy lopputuloksessa. Ohje on kuitenkin sen verran helppo ja minulle ennestään tuttu, että lopputulos on omaan silmään oikein kelvollinen.

Miten vahakangas sitten toimii toilettilaukussa? Valitsin vahakankaan tähän laukkuun sillä ajatuksella, että laukkua voi rauhallisin mielin kuskata mukana esimerkiksi uimahallien suihkutiloissa, eikä sisuksen kastumista tarvitse pelätä. Lian voi pyyhkäistä toilettilaukun pinnasta helposti rätillä. Miinukset: vahakangas ei tykkää kovasta konepesusta. Eli kun vuorikangas likaantuu, on ryhdyttävä nyrkkipyykille. Entä kovettuuko ja lohkeileeko vahakangas ajan mittaan? Se jää nähtäväksi.

Ja niin, siitä puolen metrin vahakangaspalasta on tullut nyt jo läppäripussukka ja toilettilaukku. Edelleen kangasta on jäljellä, siitä syntyy vielä toinen toiletti- tai meikkilaukku. Kun huolella suunnittelee ja asettelee kaavoja, niin kangasta tuntuu riittävän vaikka mihin!

Työkaverini pyysi minulta viime vuonna jo alkusyksystä, että voisinko ideoida hänelle läppäripussin, eli suojuksen läppärille käsilaukussa kuljettamista varten. Materiaaliksi hän toivoi vahakangasta, joka olisi helppo pyyhkiä liasta rätillä. Mittasin hänen läppärinsä ulkomitat ja suuntasin Helsingin Herttoniemeen Marimekon tehtaanmyymälään.

Alkuperäisesti lähdin etsimään jotain mustavalkoista kuosia, esimerkiksi Siirtolapuutarhaa, mutta lopulta en voinut vastustaa tätä Tuppuraista punaisen sävyissä. Puolimetriä riitti hyvin tähän laukkuun ja halutessani vielä toiseenkin. Mustan puuvillaisen vuorikankaan ja kevyen levyvanun kankaiden väliin sekä vetoketjun hain Eurokankaasta.

Mutta olipa ompelussa hommaa, huh huh! Ompelin kokonaisuuden kahtena pussina, joita kääntelin varmaan sen 50 kertaa edestakaisin. Olihan minulla ennakkoon kokemusta vahakankaan käsittelystä, mutta jotenkin olin jo ehtinyt unohtaa sen herkyyden neulanpistoille. Jokainen nuppineula ja ommelpisto jättää jäljen, jota ei saa enää pois. Niinpä muutama epäonnistunut sauma, jonka jouduin purkamaan, jätti ikävän jäljen lopputulokseen.

Vaikkakin sain korjailtua lopputuloksen ihan kelpo laukuksi, niin en aio tarttua ihan heti kankaanpuolikkaaseen, joka jäi jäljelle puolesta metristä. Kuosi on edelleen kaunis ja keväinen, ja itse asiassa, nappasin Marimekon palalaarista tätä myös puuvillaisena mukaani. Se pala on parhaillaan muuntumassa tyynynpäälliseksi.

Aurinkoista maaliskuuta!