Vauvan leikkipeitto: Marimekon jämäkankaista syntyy iki-ihana tilkkupeitto

Yksi mielekkämpiä harrastuksiani on poiketa kaupunkireissuilla Marimekon myymälöihin penkomaan palakangaslaatikoita. Aina nuo palat eivät ole edes esillä, mutta niitä pääsee kyllä hypistelemään kun pyytää kauniisti. Kivaa puuhaa on sen jälkeen miettiä, mitä noista paloista, pienimmistäkin, keksisi ommella. Tällä kertaa niistä syntyi tilkkupeitto kummipojalle leikkeihin.

Minulla on ollut kunnia päästä jo toisen kerran kummitädiksi, nimittäin ihanalle ystäväni lapselle viime kesästä alkaen. Tulin ensimmäisen kerran kummitädiksi heti rippikoulun jälkeen ja ehkä tuolloin en osannut vielä arvostaa kummiutta ja pientä vauvaa kuten nyt kolmikymppisenä. Kummatkin kummipoikani ovat niin rakkaita ja tärkeitä, että heitä tekisi mieli pitää hyvänä jatkuvasti. Ja näin käsityöihmisen näkökulmasta se tarkoittaa, että tekisi mieli ommella heille jatkuvalla syötöllä jotain kivaa. Tosin tuo teiniksi itsensä kasvattanut poika ei enää huoli mitä tahansa, joten olen keskittänyt huomioni tähän pienempään kaveriin.

Keksin jo viime syksynä, että haluan ommella E:lle leikkipeiton joululahjaksi. Ompelin aiemmin viime vuonna pikkuserkkuni lapselle leikkipeiton tilkuista ja sitä oli kiva tehdä – sommitella tilkkuja ja itse ompelutyökin oli kevyttä ja nopeaa. Kiertelin pitkin syksyä erinnäisten työ- ja vapaa-ajan reissujen yhteydessä Marimekon myymälöissä penkomassa palalaareja. Ystäväni tyylin tuntien luotin perinteiseen ja klassiseen musta-valkoisuuteen kangasvalinnoissa. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että tämä somasti kodin sisustukseen sopiva värimaailma ei ole ehkä pienelle lapselle se kaikista mieluisin.

Musta-valkoisten Marimekko-kuosien kaveriksi valitsin koko mustan puuvillakankaan, josta pienen vauvan kuolaläiskät eivät toivottavasti erotu ihan niin selvästi. Aika nopeasti tuli kuitenkin huomattua, että koirankarvat siitä näkyvät sitäkin selvemmin. Reunan huolitteluun ostin mustaa vinonauhaa, sitä leveämpää mallia.

Tämän peiton ompeluprojekti ei kuitenkaan ollut mitään nopeaa surauttelua. 90 pientä tilkkua vielä saumuroi nopeasti kiinni toisiinsa, mutta nurjan puolen kiinnittäminen väliin tuleviin levyvanuihin sekä tilkkukankaaseen tuotti päänvaivaa. Halusin lisätä ylä- ja alapuolen väliin kaksinkertaisen levyvanun (150 g), jotta peiton päällä voisi huoletta leikkiä lattialla talvellakin. Peitosta tuli näin lopulta aika muhkea. Muutaman kokeilun jälkeen päädyin ompelemaan tilkkujen risteyskohtiin (joka toiseen) rastin, joka pitää eri kerrokset kiinni toisissaan.

Maltti oli aika kortilla viimeisessä työvaiheessa, eli vinonauhan ompelussa. Se osa peitosta ei ehkä kestä tarkempaa tarkastelua, mutta yleisilmeeseen olen oikein tyytyväinen.

Tuo pieni, ihana poika ei pysynyt valokuvauksen aikana paikoillaan sekuntiakaan. Hän on hän ❤

 

 

Advertisement

Leikkipeitto tilkuista pikku prinsessalle

vauvan_leikkipeitto

Aurinko on paistanut viime päivinä niin kauniisti, että toive keväästä alkaa väreillä ilmassa. Kylmä ja pakkanen eivät haittaa, kunhan aurinko paistaa. Mikä väri sinulle tulee mieleen keväästä? Minulle kevätväri on keltainen.

Vierailin pikkuserkkuni luona Jyväskylässä viime viikolla. Hänelle syntyi jouluna pieni prinsessa ja pohdin jo hyvissä ajoin etukäteen, mitä voisin viedä tuliaisiksi. Salapoliisityön seurauksena sain selville, että pikkuserkkuni haluaa sisustaa makuuhuonettaan keltaisen, mustan ja valkoisen sävyillä. Ja voi kuinka tuo huone näyttikään keväiseltä keltaisissa verhoissaan! Olin luvannut ommella hänelle tyynynpäällisen tai kaksi noissa kolmessa värissä sekä lisäksi vauvan pinnansängyn päälle sävysävyyn sopivan peiton.

Kaapistani löytyi valmiiksi vaikka mitä musta-valkoista sekä sattumalta myös keltainen puuvillakangas. Tyynynpäälliset saivat jäädä myöhemmäksi, kun innostuin leikkelemään neliöitä tilkkupeittoa varten. Suurin työ peitossa tuntui kuitenkin olevan peiton ns. nurjalla puolella, johon tikkasin neliöitä samalla kun kiinnitin levyvanua kiinni.

Muuten, huomio levyvanusta: Tiesitkö, että levyvanun leikkaaminen tylstyttää saksia? Kannattaa siis valita jotkut muut kuin ne parhaat kangassakset. Ja vinkki ompeluun: Aloita tikkaaminen työn keskiosasta, jolloin vältät kankaan ”kumpuilun”.

Peiton viimeistely (niinkuin niin moni muukin käsityö) jäi viimeiseen iltamyöhään enkä ole oikein tyytyväinen vinonauhan tikkiin. Muuten lopputulos oli oikein freesi!

Peitossa olevat kuviokankaat ovat Marikomekolta, Muovolta ja Annolta. Yksiväriset puuvillakankaat, vinonauha sekä levyvanu Eurokankaasta.

tilkkutyo

 

leikkipeitto

 

tilkkupeitto

Virkattu kolmiopeitto

Kolmiopeitto_ulkona

Tuntuu, että aina on joku ikuisuusprojekti päällä. Yleensä se on joku neulomisprojekti, villatakki tai tilkkupeitto. Ne vaivaavat, ahdistavat eivätkä valmistu ikinä. Paitsi joskus, sitten ikuisuuden päästä.

Tällä viikolla sain valmiiksi tämän vuoden ikuisuusprojektini, joka alkoi jämälankojen tuhoamisena vuoden alussa. Toissa vuonna virkatusta Maija-peitosta jäi paljon ylimääräistä Novitan Miami-lankaa, josta halusin päästä eroon. Päätin etten osta yhtään uutta kerää tähän, mutta lopulta jouduin ostamaan kaksi.

Tässä virkatussa kolmiopeitossa on yhteensä 54 kolmiota ja aika monta eri väriä. Vielä on pohdinnassa mitä tekisin peitolle, ehkäpä uskaltaudun laittaamaan sen myyntiin. Voi kun saisin aikaiseksi liittyä johonkin verkkokauppaan myymään käsitöitäni. Onko teille suosituksia mihin?

Kolmiot_lahikuva

 

Kolmiopeitto

 

 

Kolmiopeitto_lahikuva

Virkattu_kolmiopeitto

 

Uusi ikuisuusprojekti: virkatut kolmiot

Virkatut_kolmiot

Mitä olisikaan käsityöhullun arki ilman yhtä jatkuvaa ikuisuusprojektia? Onhan sellainen aina oltava. Sain vastikään valmiiksi edellisen ikuisuusprojektin, villatakin, jota kudoin 1,5 vuotta (josta tulikin mieleeni, että tuo villatakki on vielä esittelemättä täällä blogissa). Tuli siis pakottava tarve saada uusi ikuisuusprojekti tulille.

Blogiani pidempään seuranneet muistavat varmaan, että pidän virkattujen vilttien tekemisestä. On tullut tehtyä plussa-viltti isoäidinneliöistä ja kaksi kuusikulmiovilttiä (itselle ja ystäväpariskunnalle). Ja ai niin, tein myös ystävieni vauvalle Maija-peiton kastelahjaksi. Ihastuin jo viime syksynä Roosan Pientä kivaa -blogin virkattuun kolmiopeittoon ja päätin siitä tulevan seuraavan projektini. Roosan ohjeiden avulla opettelin myös tuon tekniikan kolmioiden virkkaamiseen.

Lankana käytän Maija-peitosta jäänyttä Novitan Miami-lankaa. Katsotaan kuinka pitkälle selviän jämillä. Vielä aika montaa palaa virkattavana.

 

Virkatut_kolmiot2

Virkatut_kolmiot3

Virkatut_kolmiot4

Virkattu Ystävä-peitto kuusikulmioista

Tämän kesän huippuhetki koettiin viime viikonloppuna, kun hyvät ystäväni menivät naimisiin. Päivästä teki erityisen tärkeän minulle se, että sain kunnian olla kaasona tässä tärkeässä päivässä. Hehkuttamatta sen enempää tämän juhlan täydellisyyttä siirryn kertomaan lahjasta, jonka valmistin tälle ystäväpariskunnalleni.

Yksi onnistuneimmista käsitöistäni on ollu virkattu Hyrrä-peitto, jonka esittelin blogissani reilu vuosi sitten. Viltti on ollut kovassa käytössä ja se on saanut ihailua niin kotisohvallamme kuin täällä blogissanikin. Myös viime viikonloppuna naimisiin mennyt ystäväni on ihastellut vilttiä luonamme. Niinpä päätin ehdottaa, että tekisin häälahjaksi Hyrrä-peiton heidän väritoivoidensa mukaan.

Morsiammen väritoiveen mukaiset värit löytyivät Novitan Isoveli-langan värikartasta. Vaikein sävy löytää oli tuo hempeä persikan väri. Isoveli-langassa se on jo muutaman vuoden takainen sävy, mutta löytyi lankakoristani onneksi valmiina. Se olikin ehkä se ratkaiseva väri ja tekijä, miksi päädyin Isoonveljeen.

Viltti_palaset_pinossa

Viltti_palaset_lattialla

Kovan loppukirin saattelemana sain kuin sainkin  viltin valmiiksi häihin ja tuore rouva ehti kuvata viltin kotonaan vielä ennen honeymoon-koneeseen nousua.

Valmiissa peitossa on yhteensä 67 kuusikulmiota ja lankaa kului noin 21 kerää eli 2100g. Tämä peitto on nimeltään Ystävä-viltti ja toivon sen elävän pitkän ja vivahteikkaan elämän ystävieni kodissa. Tässä kodissa laatua ja kaunista sisustusta arvostetaan, joten en epäile hetkeäkään, etteikö myös Ystävä-viltti saisi sieltä rakkaan kodin.

IMG_5618

IMG_5619

IMG_5620

IMG_5625

Kuvat valmiista peitosta: Aino Loikkanen /Sisätiloissa