Suomen Kädentaidot | Ystäväni neula ja lanka

No huh huh! Vuoden tärkein ja odotetuin viikonloppu takana, ainakin siis minulla. Tampereen Messu- ja urheilukeskukseen (tuttavallisemmin Pirkkahalliin) kerääntyi viikonlopun aikana lähes 45 000 ihmistä Euroopan suurimpaan käsityöalan messutapahtumaan, Suomen Kädentaitoihin. Minä vierailin siellä lauantaina yhdessä äitini kanssa, niin kuin on ollut perinteenä jo lähes 10 vuoden ajan.

Tänä vuonna hain itselleni blogistipassin, jolla pääsin maksutta nauttimaan messutunnelmasta. Hieno etuoikeus! Tuolla lipun hinnallahan sain itselleni jo vaikka mitä tavaraa 😀 Messuperinteet ovat meillä äidin kanssa niin vahvat, että hallit on kierrettävä joka ikinen kerta samassa järjestyksessä, eväänä oltava samat ruuat ja ne on syötävä samassa kohdassa C-hallin katsomossa. Näistä ei luovuta toivottavasti koskaan.

Ystäväni vieraili messuilla jo perjantaina ja nimesi himmelit tämän vuoden jutuksi. Perjantai-iltana mietin jo hieman kauhuissani, että taasko kirjoitan himmeleistä. Muistelen kirjoittaneeni niistä jo ainakin 2015 ja 2014. Päätin siis jo hieman etukäteen, että kiinnitän tietoisesti huomioni tänä vuonna johonkin muuhun. Mutta olivathan ne hienoja, erityisesti nämä Ylen sivuillekin päässeet valohimmelit.

Vaikka messuilla tulee useasti käytyä niillä perinteisillä tiskeillä, niin suola löytyy uusista jutuista. Mieltäni piristivät eristyisesti Taikaviitan huopakruunut, Hiekkakakun kierrätetystä paperimassasta valmistetut korvapuustikorut (teki mieli puraista!), Taikatukka Metsämielen norppafiguurit, Saara Ruskolan pullokorkeista taotut korvikset sekö Butoni Designin korut. Näistä ainoastaan viimeiset lähtivät mukaani, muut herättivät helliä tunteita ja lompakon puristamista rystyset valkoisina.

Ihania kankaita löytyi niin Verson Puodin, Metsolan, Paapiin kuin monen muunkin pöydältä, mutta tänä vuonna sain hillittyä itseni. En ostanut nimittäin lainkaan kangasta tai lankaa! Ostoskassiin päätyi Butoni Designin korvisten lisäksi askartelupillejä himmeleihin, Helmi Sirolan joulukortteja, vinonauhaa, helmiä, Teippitarhan teippejä sekä R/H Studion mekko pikkujouluihin. Mekkoon meni suurin osa rahoista, mutta muuten osasin olla yllättävänkin maltillinen.

Huoh, jälleen vuoden odotus! Odotusta helpottamaan ajattelin harkita Tukholman alkuvuoden (17.-19.2.) käsityömessuille osallistumista. Josko merisää olisi silloin suosiollisempi kuin pari vuotta sitten syksyllä.

Jälleen on koettu yksi kohokohta vuodestani, nimittäin Tampereella järjestettävät Suomen Kädentaidot -messut. Messuilla on käyty jo monta vuotta, aina yhdessä äitini kanssa, se on meidän yhteinen äiti-tytär -juttu. Viime vuonna messut tosin jäivät matkan takia väliin ja nyt olikin sitten kaksin verroin ihanampaa taas kierrellä tiskiltä toiselle.

Näillä messuilla on aina niin tuttua ja turvallista, sillä monet myyjät ovat samalla tutulla paikallaan vuodesta toiseen. Uusiakin juttuja löytyy toki aina. Esimerkiksi uudessa E-hallissa oli tänä vuonna mukana suomalaista designia ja muotia sekä Deli-alue. Itse keskityin kuitenkin siihen itseensä, käsitöihin ja erityisesti tarvikkeisiin.

Langat jätin tänä vuonna kokonaan väliin, sillä ylitsepursuavaista lankakoriani on ensin helpotettava vanhoista langoista. Joka vuosi hankin jotain uutta joulukortteja varten, tänä vuonna se oli leimasimia ja mustetta. Kaikkea muutakin ihanaa tarttui tietysti käsiin ja suuresta osasta löytöjä on jo tarkka visiokin mitä niistä pitäisi tehdä. Korttivarasto karttui jälleen, tällä kertaa Paapiin tiskiltä löytyneillä korteilla.

Yksi suurimmista suosikeistani oli kuitenkin Design Paletin tiski – voih kuinka mahtavia kuvioita ja tuotteita! Itse ihastuin ennen kaikkea rahiin ja seinällä roikkuneeseen pöllöpaitaan, mutta mitään en raaskinut tällä kertaa ostaa mukaani.