Vauvan leikkipeitto: Marimekon jämäkankaista syntyy iki-ihana tilkkupeitto

Yksi mielekkämpiä harrastuksiani on poiketa kaupunkireissuilla Marimekon myymälöihin penkomaan palakangaslaatikoita. Aina nuo palat eivät ole edes esillä, mutta niitä pääsee kyllä hypistelemään kun pyytää kauniisti. Kivaa puuhaa on sen jälkeen miettiä, mitä noista paloista, pienimmistäkin, keksisi ommella. Tällä kertaa niistä syntyi tilkkupeitto kummipojalle leikkeihin.

Minulla on ollut kunnia päästä jo toisen kerran kummitädiksi, nimittäin ihanalle ystäväni lapselle viime kesästä alkaen. Tulin ensimmäisen kerran kummitädiksi heti rippikoulun jälkeen ja ehkä tuolloin en osannut vielä arvostaa kummiutta ja pientä vauvaa kuten nyt kolmikymppisenä. Kummatkin kummipoikani ovat niin rakkaita ja tärkeitä, että heitä tekisi mieli pitää hyvänä jatkuvasti. Ja näin käsityöihmisen näkökulmasta se tarkoittaa, että tekisi mieli ommella heille jatkuvalla syötöllä jotain kivaa. Tosin tuo teiniksi itsensä kasvattanut poika ei enää huoli mitä tahansa, joten olen keskittänyt huomioni tähän pienempään kaveriin.

Keksin jo viime syksynä, että haluan ommella E:lle leikkipeiton joululahjaksi. Ompelin aiemmin viime vuonna pikkuserkkuni lapselle leikkipeiton tilkuista ja sitä oli kiva tehdä – sommitella tilkkuja ja itse ompelutyökin oli kevyttä ja nopeaa. Kiertelin pitkin syksyä erinnäisten työ- ja vapaa-ajan reissujen yhteydessä Marimekon myymälöissä penkomassa palalaareja. Ystäväni tyylin tuntien luotin perinteiseen ja klassiseen musta-valkoisuuteen kangasvalinnoissa. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että tämä somasti kodin sisustukseen sopiva värimaailma ei ole ehkä pienelle lapselle se kaikista mieluisin.

Musta-valkoisten Marimekko-kuosien kaveriksi valitsin koko mustan puuvillakankaan, josta pienen vauvan kuolaläiskät eivät toivottavasti erotu ihan niin selvästi. Aika nopeasti tuli kuitenkin huomattua, että koirankarvat siitä näkyvät sitäkin selvemmin. Reunan huolitteluun ostin mustaa vinonauhaa, sitä leveämpää mallia.

Tämän peiton ompeluprojekti ei kuitenkaan ollut mitään nopeaa surauttelua. 90 pientä tilkkua vielä saumuroi nopeasti kiinni toisiinsa, mutta nurjan puolen kiinnittäminen väliin tuleviin levyvanuihin sekä tilkkukankaaseen tuotti päänvaivaa. Halusin lisätä ylä- ja alapuolen väliin kaksinkertaisen levyvanun (150 g), jotta peiton päällä voisi huoletta leikkiä lattialla talvellakin. Peitosta tuli näin lopulta aika muhkea. Muutaman kokeilun jälkeen päädyin ompelemaan tilkkujen risteyskohtiin (joka toiseen) rastin, joka pitää eri kerrokset kiinni toisissaan.

Maltti oli aika kortilla viimeisessä työvaiheessa, eli vinonauhan ompelussa. Se osa peitosta ei ehkä kestä tarkempaa tarkastelua, mutta yleisilmeeseen olen oikein tyytyväinen.

Tuo pieni, ihana poika ei pysynyt valokuvauksen aikana paikoillaan sekuntiakaan. Hän on hän ❤

 

 

Mainokset

Unipesä pienelle kummipojalle

Unipesä eli babynest

Unipesä eli babynest on viime vuosien todellinen hittiompelus. Vauvan ensimmäisille kuukausille tarkoitettu unipesä on äidin kohdun muotoa mukaileva sänky, jonka antaa pienelle nukkujalle turvallisuuden tunnetta. Ompeluksena unipesä on yksinkertainen, mutta monin paikoin malttia vaativa työ.

Kannoin viime viikonloppuna rullan levyvanua, puuvillakangasta, kanttinauhaa ja nyöriä leikkuupöydälle eräässä Eurokankaan myymälässä. Myyjä totesi ensimmäisenä, että ”olet varmaan unipesää tekemässä”. Olinhan minä. Ystävälleni syntyi nimittäin jokin aikaa sitten keskosvauva, joka kaikessa pienuudessaan tuntuu olevan aivan liian petit mihinkään sänkyyn, saatika vaunuihin.

Aikani googlailin ohjeita ja etsin käsityökaupoista valmiita puikulatyynyjä pesän reunustaksi. Kyselin myös Facebookin ompeluryhmässä vinkkejä unipesän puhdistamiseen. Kun sain vakuutettua itseni siitä, että täytteenä voi hyvin käyttää levyvanua ja unipesä kestää sen kanssa myös konepesun, ryhdyin hommiin.

Ohjeeksi valikoitui Idas Mirakel -blogin ohje, joka pisti ruotsinkielentaitoni aluksi koetukselle. Mutta helppoahan tuo oli lopulta ymmärtää! Muutaman korjauksen kuitenkin tein ohjeeseen ja tarvikkeisiin, joten niistä alla.

Unipesä lähikuvassa

Unipesän tarvikkeet:

  • Noin 1,4 m puuvillakangasta (0,7 m per puoli). Itse käytin varastoistani löytynyttä Annon PLUS-puuvillaa sekä Eurokankaan yksiväristä beigeä puuvillakangasta. Huomaa, että unipesä on kaksipuolinen.
  • 3 metriä levyvanua. Itse käytin 100 grammaista.
  • Noin 2,5 metriä vinonauhaa. Itse käytin 30 mm leveää puuvillanauhaa. Mikäli haluat viimeistellä myös jalkopään reunan vinonauhalla kuten ohjeessa, osta noin 1 m lisää.
  • 2,5 m nyöriä tai koristenauhaa. Ostin ohjeenmukaista valkoista nyöriä, mutta päädyin räväkämpään varastoistani löytyneeseen oranssiin koristenauhaan.

Ohjeesta poiketen rullasin reunuksen sisään 150cm x 220 cm kokoisen palasen, sillä alkuperäinen 60 cm x 200 cm -pala tuntui jättävän reunan aivan liian tyhjäksi. Palan sullominen pesän sisään oli työlästä, mutta lopputulos palkitsi. Lisäksi jätin jalkopään viimeistelystä pois vinonauhan, sillä mielestäni pelkkä reunojen kääntäminen sisään näytti paremmalta.

Mitkä olivat sitten ne malttia vaatineet osat? Vanun työntäminen reunan sisään sekä kiristysnauhan pujottelu vinonauhakujaan vaativat apukäsiä. Sen verran ähkin ja puhkin niiden kanssa, että lopulta mieskin saapui apuun.

Pienen pieni, mutta  kovaa vauhtia kasvava kummipoikani sai kuitenkin nyt rakkaudella valmistetun sängyn, joka toivottavasti antaa lämpöä ja turvaa. Pus!

Unipesä ja nalle

 

Unipesän solmittu pääty

 

Pussukat joka lähtöön

pussukat2

Nyt jos useampi viikonloppu on mennyt pähkäillessä, että mitä tekisimme tyttöjen kanssa tiistai-illan käsityökerhossa. Ajattelin, että nyt olisi kiva ommella jotain. Mikä olisi sellainen ompelu-urakka, jonka saisi valmiiksi 1,5 tunnissa?

Villa ja Villa -blogin pussukat/meikkilaukut/toilet-laukut nousivat kässäblogien hitiksi jo pari vuotta sitten. Oon aina ollut vähän hidas reagoimaan näihin muiden blogeista nouseviin trendeihin, mutta nyt vihdoin tartuin tähän hyvään ohjeeseen. Siis oikeasti, aivan mahtava ohje! Sellainen rautalangasta väännetty.

Nämä pussukat on siitä kivaa ommeltavaa, että ne on helppoa valmistaa kaapista valmiiksi löytyvistä palasista. Näiden kahden pussukan kankaat on hankittu Marimekosta ja Oslon Panduro Hobbysta. Vuorikankaat ovat Eurokankaan puuvillaa. Seuraava pussukka on jo tulilla, ja siinä käytän kankaana tekonahkaa. Laukkujen lopulliset koot laskin ja päätin laatikosta löytyvien vetoketjujen pituuksien perusteella.

Ensimmäisen pussukan tekoon kului kuitenkin parisen tuntia, kun koitin tehdä mahdollisimman huolella. Eli ei, ei tästäkään sitten kuitenkaan tullut meille ompelukohdetta ryhmään. Te teimme lopulta patalappuja.

pussukka_sisätasku

pussukat