pusakka | Ystäväni neula ja lanka

Kuulkaas, Eurokankaan palalaarista löytyi taas mielettömiä juttuja. Kohokuvioiset trikoot toivat oitis mieleeni tämän pusakan, jonka kaavan totesin jo viime kesänä toimivaksi. Parhaita ovat juuri tällaiset kauppakäynnit, jolloin joku kangas nostaa suoraan silmiesi eteen valmiin vaatteen.

Suomen kesässä tuntuu olevan ongelmia kylmyyden kanssa. Vuosi sitten ompelin kesätakin, koska lyhyillä hihoilla ei vain tuntunut pärjäävän. Tuo kukkatakki on ollut ahkerassa käytössä, mutta kaikessa värikkyydessään se ei oikein sovi jokaiseen asuun. Siksi tarvitsin mustan joka tilanteen bomberin.

En tehnyt tähän takkiin vuorta, joten se oli nopea saumuroida valmiiksi. Ennen juhannusta valmistunut takki on nyt jo ollut kovassa käytössä ja kiertänyt kesälomareissulla Indonesiassa asti. Se tuntuu sopivan supermoneen tilanteeseen! Toivotaan kuitenkin, ettei sitä enää tarvitsisi lämpötilojen puolesta käyttää ennen syyskuuta.

Ihanaa kesää!

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Niin naurettava kuin tuo sanonta onkin, niin tänä kesänä se on jälleen pitänyt surullisen hyvin paikkaansa. Kylmää on. Olen itse ehdottomasti kesäihminen, auringonpalvoja ja vilukissa. Talviturkkini on muistaakseni kolmen vuoden takainen, sillä Suomen vedet ovat vain liian kylmiä herkälle hipiälleni. Kaipaan aurinkoa ja valoa.

Kylmä kesä ei ole houkutellut ompelemaan mekkoja tai toppeja, vaan kutomaan villasukkia ja -paitoja. Omalle ompelupöydälleni ilmestyi tällä kertaa takin kaavat. Kyse on Molla Millsin Suuri Käsityö -lehdelle suunnittelemasta lyhyestä pusakasta, johon tein vuorin myös hihoihin lämmittämään kylmillä säillä. Tähän Eurokankaasta hankittuun Neopren 3D -kukkakankaaseen ihastuin jo keväällä, kun ompelin siitä paidan itselleni. Kangasta oli hamstrattava varastoon lisää ja nyt siitä syntyi kesäinen takki.

Ensimmäistä kertaa eteeni sattui myös todellinen haaste vetoketjun lyhentämisen kanssa. Kun en vaan löytänyt oikean mittaista ketjua kivalla kultaisella vetimellä, niin Nappitalon myyjä sai minut vakuuttuneeksi lyhentämisen helppoudesta. Vetoketjun hampaat olivat kuitenkin niin tiukassa, että pistin miehen asialle. Ja lopulta häneltä syntyi ihan hyvää jälkeä, kun vetotekniikkaa ensin harjoitteli hieman pois leikatulla pätkällä.

Olen kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen lopputulokseen ja uskon tästä tulevan oikea käyttötakki niin mekkojen kuin farkkujenkin kanssa pidettäväksi.