Käsityöfanaatikkona tuntuu aika olevan aina kortilla. Koskaan ei saa tehdä tarpeeksi pitkään, tarpeeksi huolella. Illat venyvät, kun haluaisi saada kudottua sen sukan loppuun tai ommeltua mekon päälle seuraavaksi päiväksi. Ja aina ne jää lopulta kesken, ainakin minulla.
Elämässä tuntuu muutenkin olevan aika aina kortilla. Priorisointikysymyshän se vain on, minullekin sanotaan usein. Ja niinhän se onkin. Mutta kun haluaisi tehdä niin paljon, kokeilla eri juttuja. Jostain täytyy aina osata myös luopua.
Työnantajani teki hienon lupauksen viime jouluna: emme lähetä joulutervehdyksiä, vaan suuntaamme resurssit vapaaehtoistyöhön. Tänä vuonna jokainen työntekijämme saa tehdä kaksi päivää vapaaehtoistyötä työajalla. Itselläni nousi heti ajatus, että haluan tehdä jotain nuorten, mieluiten tyttöjen, hyväksi.
Kesällä googlailin vapaaehtoistyönmahdollisuuksia ja päädyin Helsingin Tyttöjen Talon sivuille. Siinä se oli! Haastattelun jälkeen päädyin tekemään syyskuussa kaksi työpäivää Tyttöjen Talon uusissa tiloissa Hämeentiellä. Tilojen avajaisissa vedin askartelupajaa, jossa koristelimme tulitikkurasioista. Muuna aikana juttelin, pelasin ja ompelin tyttöjen kanssa. Mahtava paikka! Bloggasin aiheesta myös työnantajani verkkosivuilla.
Kokemukseni johti myös siihen, että ilmoittauduin vetämään Tyttöjen Talolla kädentaitojen ryhmää kerran viikossa jouluun saakka. Tiistai-iltaisin askartelemme ja ompelemme 1,5 tuntia vaihtelevin teemoin. Takana on nyt kaksi ohjauskertaa, joilla olemme tehneet heijastinaskartelua sekä nahkakoruja. Ensi viikolla suunnitelmissa on tehdä soodataikinasta koristeita.
Ja voi kuinka hyvä mieli siitä tuleekaan! En olisi uskonut, että tämä mahtuu aikatauluihini, mutta niin vaan se on sinne sullottu. Tuntuu tosi tärkeältä jutulta tällä hetkellä. En luultavasti olisi saanut aikaiseksi ryhmän perustamista ilman työnantajani tarjoamaa mahdollisuutta, joten täytyy olla kiitollinen myös siihen suuntaan.
Suosittelen vapaaehtoistyön kokeilemista lämpimästi! Siitä tulee vaan niin hyvä mieli.
Ystäväni neula ja lanka 