Verhoista puheenollen…

Hyvää huomenta!

Halusin vain kertoa pikaisesti ennen töihin lähtemistä, että meillä on nyt uudet verhot. Kävin jälleen Helsingin Herttoniemessä sijaitsevassa Marimekon tehtaanmyymälässä ja mukaani tarttui tämä jo kesällä siellä bongaamani kangas, vieläpä alennettuun hintaan. Kymmenen euron metrihintaan en voinut jättää sitä ottamatta, vaikka en olekaan vielä ihan varma pidänkö kuosista vai en.

Kyseessä on Harri Koskisen Marimekolle vuonna 2006 suunnittelema Elementti-niminen kuosi. Verhot täyttävät tehtävänsä paremmin kuin edelliset, sillä edellisistä näkyi aivan liikaa läpi. Kuosiin kestää kuitenkin tottua, edelliset verhot kun olivat täysin valkoiset.

Verhot_Marimekko

Aurinkoista päivää kaikille! Täällä Helsingissä päivä ainakin näyttäisi valkeavan siniselle, pilvettömälle taivaalle, ihanaa!

Advertisement

Marimekon tehtaanmyymälässä

Työkaverini houkutteli minut mukaan Helsingin Herttoniemessä sijaitsevaan Marimekon tehtaanmyymälään. Ja vielä alennusmyyntien aikaan. Oli siinä tytöllä itsessään hillitsemistä niiden hyllyjen äärellä. Pisimmän ajan kiehnäsimme molemmat palalaaria. Työkaverini etsi keittiön ikkunaansa kappakangasta ja minä satunnaisia inspiraatioita.

Inspiraationa mukaan tarttui Puutarhurin parhaat -kangasta pienellä värivirheellä, mutta pöytäliinana tuolla pienellä virheellä ei ole oikeastaan väliä. Lisäksi tempasin mukaan kolme palasta pilkullista neulosta, joka taipui rennoksi putkilomekoksi.

Marimekon_tehtaanmyymala

Marimekon_tehtaanmyymala2

pilkkumekko2

pilkkumekko3

pilkkumekko

pilkkumekko_lahikuva

Sadepäivien piristys

Voi syksy. Sataa, tuulee, on pimeää ja sataa vielä vähän lisää. Työmatkapyöräily ei pääse näillä keleillä oikeuksiinsa, kuten ei myöskään metsälenkit koiran kanssa. Ruskakin alkaa olla ohitse, kun lehdet ovat varisseet maahan. Piristystä todella kaivataan.

Itse pukeudun aina syksyn myötä, ja varsinkin talvella, tylsän värisiin vaatteisiin. Harmaata, ruskeaa, mustaa… Sen sijaan ihailen erään työkaverini iki-ihania ja iloisen värisiä vaatteita, joihin hän kietoo itsensä ympäri vuoden. Kun hän pyysi minua ompelemaan sadeviitan, ei minulle ollut lainkaan yllätys tämä kangas. Se sopii hänelle täydellisesti! Työkaverini oli ostanut kankaan Marimekon palalaarista. Tietääkö joku kuosin nimen? Itse en löytänyt sitä mistään. Toinen työkaveri oli ostanut samaa vahakangasta pöytäliinaksi. Mutta nähtäväksi jää, josko hänkin innostuisi tekemään kankaasta jotain muuta.

Sadeviitta

Suunnittelu ja kaavat: Mika Piirainen,  Surrur – tee oma marimekkosi -kirja

Kangas: Marimekko (menekki noin 2,3 m)

Muut tarvikkeet: vetoketju, nyöri, muoviklipsit nyörin päihin, saumatiiviste ja kuminauha Merletosta

Koko: Yhden koon kaava

Sadeviitan saumat piti tietysti tiivistää sateen varalta. Tähän käytin kuvassa näkyvää sauman tiivistysnauhaa, joka silitetään saumoihin nurjalta puolelta. Toinen vaihtoehto olisi ollut kangasliima. Nauha oli helppo silittää suoriin saumoihin, mutta esimerkiksi hupun saumojen kanssa sai hikoilla hieman enemmän. Vahakangas ei ollut muutenkaan kaikista helpoin materiaali ommella, sillä se ei luistanut kovin hyvin paininjalan alla. Lopputulos oli kuitenkin sen verran pirteän näköinen, että valmistustuskat unohtuivat hetikohta.