Läppärilaukku vahakankaasta

laptopbag_marimekko

Työkaverini pyysi minulta viime vuonna jo alkusyksystä, että voisinko ideoida hänelle läppäripussin, eli suojuksen läppärille käsilaukussa kuljettamista varten. Materiaaliksi hän toivoi vahakangasta, joka olisi helppo pyyhkiä liasta rätillä. Mittasin hänen läppärinsä ulkomitat ja suuntasin Helsingin Herttoniemeen Marimekon tehtaanmyymälään.

Alkuperäisesti lähdin etsimään jotain mustavalkoista kuosia, esimerkiksi Siirtolapuutarhaa, mutta lopulta en voinut vastustaa tätä Tuppuraista punaisen sävyissä. Puolimetriä riitti hyvin tähän laukkuun ja halutessani vielä toiseenkin. Mustan puuvillaisen vuorikankaan ja kevyen levyvanun kankaiden väliin sekä vetoketjun hain Eurokankaasta.

Mutta olipa ompelussa hommaa, huh huh! Ompelin kokonaisuuden kahtena pussina, joita kääntelin varmaan sen 50 kertaa edestakaisin. Olihan minulla ennakkoon kokemusta vahakankaan käsittelystä, mutta jotenkin olin jo ehtinyt unohtaa sen herkyyden neulanpistoille. Jokainen nuppineula ja ommelpisto jättää jäljen, jota ei saa enää pois. Niinpä muutama epäonnistunut sauma, jonka jouduin purkamaan, jätti ikävän jäljen lopputulokseen.

Vaikkakin sain korjailtua lopputuloksen ihan kelpo laukuksi, niin en aio tarttua ihan heti kankaanpuolikkaaseen, joka jäi jäljelle puolesta metristä. Kuosi on edelleen kaunis ja keväinen, ja itse asiassa, nappasin Marimekon palalaarista tätä myös puuvillaisena mukaani. Se pala on parhaillaan muuntumassa tyynynpäälliseksi.

Aurinkoista maaliskuuta!

lapparilaukku_marimekko

 

lapparipussi_marimekko

 

laptopbag

Kiitos kuvista Elisa K!

Mainokset

Pienen prinsessan mekko

Ruuhkavuosien lähestymisen alkaa huomata ystäväpiirissä melko selvästi, kun 30 ikävuoden rajapyykki lähestyy. Minun elämässäni se näkyy nyt ystäväperheiden lapsisuunnitelmina; minulla on tällä hetkellä seitsemän ystävää raskaana! Voi sitä rakkauden ja tulevien pikku prinsessojen ja prinssien määrää!

Mitenpä muutenkaan valmistuisin tähän lapsikatraaseen, kuin tekemällä käsitöitä tuleville tähtisilmille. Viime aikoina minulla onkin ollut mahdoton himo lasten vaatteiden ompelemiseen ja pienten töppösten kutomiseen. Ne kun syntyvät niin pienistä kangastilkuista ja lankamytyistä. Värejä ja kuvioitakin saa olla enemmän kuin aikuisten vaatteissa.

Tässä ensimmäinen ompeluluomus. Se syntyi kaapissa vuosia olleesta Marimekon alekankaasta, josta piti alun perin tulla kaitaliina. Mutta onhan se nyt näin paljon suloisempi! Mekon saaja ei ole vielä tiedossa, joten ilmoittautumisia otetaan vastaan 🙂

 

Liivimekko

Pienen prinsessan mekko (74 cm)

Malli ja kaava: Suuri Käsityö 3/2014

Kangas: Tantsu-puuvilla, Marimekko

Muut tarvikkeet: napit, Nappipuoti

Liivimekko_etumus

Liivimekko_napit

Liivimekko_laskosteltu

Raitaa, ruutua ja kolmioita

Joulupukki toi minulle ihanaiset Marimekon villaiset sukat. Kuviointi on kuin juuri minulle tehty! Ihastuksissani sain ajatuksen, että koitanpa kutoa samanlaiset itse. Sukkiin löytyikin suuri osa suurin piirtein oikeista väreistä valmiina lankakorista. Muutaman kerän ostin Karnaluksista Tallinnan joululomamatkallani.

Eipä kuvionnista tullutkaan sitten aivan identtiset alkuperäisten kanssa, mutta hauskat sukat on näinkin. Ja jämälankoja sai kulutettua hyvin pois.

Marisukat

Kauankohan tämä poikkeuksellisen kova sukkamania minulla vielä jatkuu… Ainakin muutamat sukat teen vielä tänä talvena, sillä ainakin siksak-sukkien ohjeen olen luvannut tänne postata.

Verhoista puheenollen…

Hyvää huomenta!

Halusin vain kertoa pikaisesti ennen töihin lähtemistä, että meillä on nyt uudet verhot. Kävin jälleen Helsingin Herttoniemessä sijaitsevassa Marimekon tehtaanmyymälässä ja mukaani tarttui tämä jo kesällä siellä bongaamani kangas, vieläpä alennettuun hintaan. Kymmenen euron metrihintaan en voinut jättää sitä ottamatta, vaikka en olekaan vielä ihan varma pidänkö kuosista vai en.

Kyseessä on Harri Koskisen Marimekolle vuonna 2006 suunnittelema Elementti-niminen kuosi. Verhot täyttävät tehtävänsä paremmin kuin edelliset, sillä edellisistä näkyi aivan liikaa läpi. Kuosiin kestää kuitenkin tottua, edelliset verhot kun olivat täysin valkoiset.

Verhot_Marimekko

Aurinkoista päivää kaikille! Täällä Helsingissä päivä ainakin näyttäisi valkeavan siniselle, pilvettömälle taivaalle, ihanaa!

Marimekon tehtaanmyymälässä

Työkaverini houkutteli minut mukaan Helsingin Herttoniemessä sijaitsevaan Marimekon tehtaanmyymälään. Ja vielä alennusmyyntien aikaan. Oli siinä tytöllä itsessään hillitsemistä niiden hyllyjen äärellä. Pisimmän ajan kiehnäsimme molemmat palalaaria. Työkaverini etsi keittiön ikkunaansa kappakangasta ja minä satunnaisia inspiraatioita.

Inspiraationa mukaan tarttui Puutarhurin parhaat -kangasta pienellä värivirheellä, mutta pöytäliinana tuolla pienellä virheellä ei ole oikeastaan väliä. Lisäksi tempasin mukaan kolme palasta pilkullista neulosta, joka taipui rennoksi putkilomekoksi.

Marimekon_tehtaanmyymala

Marimekon_tehtaanmyymala2

pilkkumekko2

pilkkumekko3

pilkkumekko

pilkkumekko_lahikuva

Sadepäivien piristys

Voi syksy. Sataa, tuulee, on pimeää ja sataa vielä vähän lisää. Työmatkapyöräily ei pääse näillä keleillä oikeuksiinsa, kuten ei myöskään metsälenkit koiran kanssa. Ruskakin alkaa olla ohitse, kun lehdet ovat varisseet maahan. Piristystä todella kaivataan.

Itse pukeudun aina syksyn myötä, ja varsinkin talvella, tylsän värisiin vaatteisiin. Harmaata, ruskeaa, mustaa… Sen sijaan ihailen erään työkaverini iki-ihania ja iloisen värisiä vaatteita, joihin hän kietoo itsensä ympäri vuoden. Kun hän pyysi minua ompelemaan sadeviitan, ei minulle ollut lainkaan yllätys tämä kangas. Se sopii hänelle täydellisesti! Työkaverini oli ostanut kankaan Marimekon palalaarista. Tietääkö joku kuosin nimen? Itse en löytänyt sitä mistään. Toinen työkaveri oli ostanut samaa vahakangasta pöytäliinaksi. Mutta nähtäväksi jää, josko hänkin innostuisi tekemään kankaasta jotain muuta.

Sadeviitta

Suunnittelu ja kaavat: Mika Piirainen,  Surrur – tee oma marimekkosi -kirja

Kangas: Marimekko (menekki noin 2,3 m)

Muut tarvikkeet: vetoketju, nyöri, muoviklipsit nyörin päihin, saumatiiviste ja kuminauha Merletosta

Koko: Yhden koon kaava

Sadeviitan saumat piti tietysti tiivistää sateen varalta. Tähän käytin kuvassa näkyvää sauman tiivistysnauhaa, joka silitetään saumoihin nurjalta puolelta. Toinen vaihtoehto olisi ollut kangasliima. Nauha oli helppo silittää suoriin saumoihin, mutta esimerkiksi hupun saumojen kanssa sai hikoilla hieman enemmän. Vahakangas ei ollut muutenkaan kaikista helpoin materiaali ommella, sillä se ei luistanut kovin hyvin paininjalan alla. Lopputulos oli kuitenkin sen verran pirteän näköinen, että valmistustuskat unohtuivat hetikohta.