Toilettilaukku vahakankaasta

Mikä on paras kangas toilettilaukkuun tai meikkipussiin? Itse olen käyttänyt vuosia äitini minulle joululahjaksi tekemää kernikankaista toilettilaukkua. Kernikankaassa on akryylipinnoite, joka hylkii likaa ja vettä, ja on siksi helppo pitää puhtaana. Ystäväni syntymäpäivän kunniaksi pistin testiin Marimekon vahakankaan.

Ostin vuosi sitten helmikuussa puoli metriä Marimekon Tuppurainen-vahakangasta työkaverin läppäripussia varten. Tuosta ompelutyöstä ylimääräiseksi jäänyt kangaspala on pyörinyt kaapissa turhakkeena (ja voi pojat kuinka inhoankaan näitä kangaspaloja, oli kangas kuinka ihanaa tahansa). Joululahjakiireissä keksin, että vahakankaasta voisi yrittää tehdä toilettilaukun Villa & Villan ERITTÄIN toimivalla ohjeella. Tuolla samaisella ohjeella on nyt jo syntynyt lähemmäs kymmenen erikokoista pussukkaa, kuten nämä kaksi, jotka esittelin täällä blogissa 1,5 vuotta sitten.

Muita tarvikkeita tarvittiin vain vetoketju ja vuorikangas. Vahakankaan kaveriksi valitsin mustan puuvillakankaan.

Kuten muistelinkin läppäripussukan ompelusta, ei vahakangas ole kaikista mukavin ompelukangas paininlajan alla. Kankeaa ja tahmeaa. Jokainen nuppineulan jälki näkyy lopputuloksessa. Ohje on kuitenkin sen verran helppo ja minulle ennestään tuttu, että lopputulos on omaan silmään oikein kelvollinen.

Miten vahakangas sitten toimii toilettilaukussa? Valitsin vahakankaan tähän laukkuun sillä ajatuksella, että laukkua voi rauhallisin mielin kuskata mukana esimerkiksi uimahallien suihkutiloissa, eikä sisuksen kastumista tarvitse pelätä. Lian voi pyyhkäistä toilettilaukun pinnasta helposti rätillä. Miinukset: vahakangas ei tykkää kovasta konepesusta. Eli kun vuorikangas likaantuu, on ryhdyttävä nyrkkipyykille. Entä kovettuuko ja lohkeileeko vahakangas ajan mittaan? Se jää nähtäväksi.

Ja niin, siitä puolen metrin vahakangaspalasta on tullut nyt jo läppäripussukka ja toilettilaukku. Edelleen kangasta on jäljellä, siitä syntyy vielä toinen toiletti- tai meikkilaukku. Kun huolella suunnittelee ja asettelee kaavoja, niin kangasta tuntuu riittävän vaikka mihin!

 

Mainokset

Vauvan leikkipeitto: Marimekon jämäkankaista syntyy iki-ihana tilkkupeitto

Yksi mielekkämpiä harrastuksiani on poiketa kaupunkireissuilla Marimekon myymälöihin penkomaan palakangaslaatikoita. Aina nuo palat eivät ole edes esillä, mutta niitä pääsee kyllä hypistelemään kun pyytää kauniisti. Kivaa puuhaa on sen jälkeen miettiä, mitä noista paloista, pienimmistäkin, keksisi ommella. Tällä kertaa niistä syntyi tilkkupeitto kummipojalle leikkeihin.

Minulla on ollut kunnia päästä jo toisen kerran kummitädiksi, nimittäin ihanalle ystäväni lapselle viime kesästä alkaen. Tulin ensimmäisen kerran kummitädiksi heti rippikoulun jälkeen ja ehkä tuolloin en osannut vielä arvostaa kummiutta ja pientä vauvaa kuten nyt kolmikymppisenä. Kummatkin kummipoikani ovat niin rakkaita ja tärkeitä, että heitä tekisi mieli pitää hyvänä jatkuvasti. Ja näin käsityöihmisen näkökulmasta se tarkoittaa, että tekisi mieli ommella heille jatkuvalla syötöllä jotain kivaa. Tosin tuo teiniksi itsensä kasvattanut poika ei enää huoli mitä tahansa, joten olen keskittänyt huomioni tähän pienempään kaveriin.

Keksin jo viime syksynä, että haluan ommella E:lle leikkipeiton joululahjaksi. Ompelin aiemmin viime vuonna pikkuserkkuni lapselle leikkipeiton tilkuista ja sitä oli kiva tehdä – sommitella tilkkuja ja itse ompelutyökin oli kevyttä ja nopeaa. Kiertelin pitkin syksyä erinnäisten työ- ja vapaa-ajan reissujen yhteydessä Marimekon myymälöissä penkomassa palalaareja. Ystäväni tyylin tuntien luotin perinteiseen ja klassiseen musta-valkoisuuteen kangasvalinnoissa. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että tämä somasti kodin sisustukseen sopiva värimaailma ei ole ehkä pienelle lapselle se kaikista mieluisin.

Musta-valkoisten Marimekko-kuosien kaveriksi valitsin koko mustan puuvillakankaan, josta pienen vauvan kuolaläiskät eivät toivottavasti erotu ihan niin selvästi. Aika nopeasti tuli kuitenkin huomattua, että koirankarvat siitä näkyvät sitäkin selvemmin. Reunan huolitteluun ostin mustaa vinonauhaa, sitä leveämpää mallia.

Tämän peiton ompeluprojekti ei kuitenkaan ollut mitään nopeaa surauttelua. 90 pientä tilkkua vielä saumuroi nopeasti kiinni toisiinsa, mutta nurjan puolen kiinnittäminen väliin tuleviin levyvanuihin sekä tilkkukankaaseen tuotti päänvaivaa. Halusin lisätä ylä- ja alapuolen väliin kaksinkertaisen levyvanun (150 g), jotta peiton päällä voisi huoletta leikkiä lattialla talvellakin. Peitosta tuli näin lopulta aika muhkea. Muutaman kokeilun jälkeen päädyin ompelemaan tilkkujen risteyskohtiin (joka toiseen) rastin, joka pitää eri kerrokset kiinni toisissaan.

Maltti oli aika kortilla viimeisessä työvaiheessa, eli vinonauhan ompelussa. Se osa peitosta ei ehkä kestä tarkempaa tarkastelua, mutta yleisilmeeseen olen oikein tyytyväinen.

Tuo pieni, ihana poika ei pysynyt valokuvauksen aikana paikoillaan sekuntiakaan. Hän on hän ❤

 

 

Läppärilaukku vahakankaasta

laptopbag_marimekko

Työkaverini pyysi minulta viime vuonna jo alkusyksystä, että voisinko ideoida hänelle läppäripussin, eli suojuksen läppärille käsilaukussa kuljettamista varten. Materiaaliksi hän toivoi vahakangasta, joka olisi helppo pyyhkiä liasta rätillä. Mittasin hänen läppärinsä ulkomitat ja suuntasin Helsingin Herttoniemeen Marimekon tehtaanmyymälään.

Alkuperäisesti lähdin etsimään jotain mustavalkoista kuosia, esimerkiksi Siirtolapuutarhaa, mutta lopulta en voinut vastustaa tätä Tuppuraista punaisen sävyissä. Puolimetriä riitti hyvin tähän laukkuun ja halutessani vielä toiseenkin. Mustan puuvillaisen vuorikankaan ja kevyen levyvanun kankaiden väliin sekä vetoketjun hain Eurokankaasta.

Mutta olipa ompelussa hommaa, huh huh! Ompelin kokonaisuuden kahtena pussina, joita kääntelin varmaan sen 50 kertaa edestakaisin. Olihan minulla ennakkoon kokemusta vahakankaan käsittelystä, mutta jotenkin olin jo ehtinyt unohtaa sen herkyyden neulanpistoille. Jokainen nuppineula ja ommelpisto jättää jäljen, jota ei saa enää pois. Niinpä muutama epäonnistunut sauma, jonka jouduin purkamaan, jätti ikävän jäljen lopputulokseen.

Vaikkakin sain korjailtua lopputuloksen ihan kelpo laukuksi, niin en aio tarttua ihan heti kankaanpuolikkaaseen, joka jäi jäljelle puolesta metristä. Kuosi on edelleen kaunis ja keväinen, ja itse asiassa, nappasin Marimekon palalaarista tätä myös puuvillaisena mukaani. Se pala on parhaillaan muuntumassa tyynynpäälliseksi.

Aurinkoista maaliskuuta!

lapparilaukku_marimekko

 

lapparipussi_marimekko

 

laptopbag

Kiitos kuvista Elisa K!

Pienen prinsessan mekko

Ruuhkavuosien lähestymisen alkaa huomata ystäväpiirissä melko selvästi, kun 30 ikävuoden rajapyykki lähestyy. Minun elämässäni se näkyy nyt ystäväperheiden lapsisuunnitelmina; minulla on tällä hetkellä seitsemän ystävää raskaana! Voi sitä rakkauden ja tulevien pikku prinsessojen ja prinssien määrää!

Mitenpä muutenkaan valmistuisin tähän lapsikatraaseen, kuin tekemällä käsitöitä tuleville tähtisilmille. Viime aikoina minulla onkin ollut mahdoton himo lasten vaatteiden ompelemiseen ja pienten töppösten kutomiseen. Ne kun syntyvät niin pienistä kangastilkuista ja lankamytyistä. Värejä ja kuvioitakin saa olla enemmän kuin aikuisten vaatteissa.

Tässä ensimmäinen ompeluluomus. Se syntyi kaapissa vuosia olleesta Marimekon alekankaasta, josta piti alun perin tulla kaitaliina. Mutta onhan se nyt näin paljon suloisempi! Mekon saaja ei ole vielä tiedossa, joten ilmoittautumisia otetaan vastaan 🙂

 

Liivimekko

Pienen prinsessan mekko (74 cm)

Malli ja kaava: Suuri Käsityö 3/2014

Kangas: Tantsu-puuvilla, Marimekko

Muut tarvikkeet: napit, Nappipuoti

Liivimekko_etumus

Liivimekko_napit

Liivimekko_laskosteltu

Raitaa, ruutua ja kolmioita

Joulupukki toi minulle ihanaiset Marimekon villaiset sukat. Kuviointi on kuin juuri minulle tehty! Ihastuksissani sain ajatuksen, että koitanpa kutoa samanlaiset itse. Sukkiin löytyikin suuri osa suurin piirtein oikeista väreistä valmiina lankakorista. Muutaman kerän ostin Karnaluksista Tallinnan joululomamatkallani.

Eipä kuvionnista tullutkaan sitten aivan identtiset alkuperäisten kanssa, mutta hauskat sukat on näinkin. Ja jämälankoja sai kulutettua hyvin pois.

Marisukat

Kauankohan tämä poikkeuksellisen kova sukkamania minulla vielä jatkuu… Ainakin muutamat sukat teen vielä tänä talvena, sillä ainakin siksak-sukkien ohjeen olen luvannut tänne postata.

Verhoista puheenollen…

Hyvää huomenta!

Halusin vain kertoa pikaisesti ennen töihin lähtemistä, että meillä on nyt uudet verhot. Kävin jälleen Helsingin Herttoniemessä sijaitsevassa Marimekon tehtaanmyymälässä ja mukaani tarttui tämä jo kesällä siellä bongaamani kangas, vieläpä alennettuun hintaan. Kymmenen euron metrihintaan en voinut jättää sitä ottamatta, vaikka en olekaan vielä ihan varma pidänkö kuosista vai en.

Kyseessä on Harri Koskisen Marimekolle vuonna 2006 suunnittelema Elementti-niminen kuosi. Verhot täyttävät tehtävänsä paremmin kuin edelliset, sillä edellisistä näkyi aivan liikaa läpi. Kuosiin kestää kuitenkin tottua, edelliset verhot kun olivat täysin valkoiset.

Verhot_Marimekko

Aurinkoista päivää kaikille! Täällä Helsingissä päivä ainakin näyttäisi valkeavan siniselle, pilvettömälle taivaalle, ihanaa!

Marimekon tehtaanmyymälässä

Työkaverini houkutteli minut mukaan Helsingin Herttoniemessä sijaitsevaan Marimekon tehtaanmyymälään. Ja vielä alennusmyyntien aikaan. Oli siinä tytöllä itsessään hillitsemistä niiden hyllyjen äärellä. Pisimmän ajan kiehnäsimme molemmat palalaaria. Työkaverini etsi keittiön ikkunaansa kappakangasta ja minä satunnaisia inspiraatioita.

Inspiraationa mukaan tarttui Puutarhurin parhaat -kangasta pienellä värivirheellä, mutta pöytäliinana tuolla pienellä virheellä ei ole oikeastaan väliä. Lisäksi tempasin mukaan kolme palasta pilkullista neulosta, joka taipui rennoksi putkilomekoksi.

Marimekon_tehtaanmyymala

Marimekon_tehtaanmyymala2

pilkkumekko2

pilkkumekko3

pilkkumekko

pilkkumekko_lahikuva