Vauvan collegehaalari

Tänä perjantaina lasten vaatteiden ompeleminen jatkui, kun vietin pitkästä aikaa viikonloppua yksin miehen ollessa laskettelureissulla. Kuinka kivaa onkaan levitellä kankaita, papereita ja lehtiä ympäriinsä, suunnitella, mallailla ja asetella uudelleen. Ja omalla ajalla, ilman kiirellä siivota tätä kaikkea muiden tieltä pois.

Hain viikko sitten äidiltäni uuden kasan käsityölehtiä selattavaksi ja Suuri Käsityö -lehdestä löytyi tämän haalarin ohje. Lopputulos on niin suloinen, että olen harmitellut, miksei aikuisten Onepiece-haalarit voi näyttää näin kivoilta. Kankaina käytin käsityömessuilta ja Facebookin Kangashamsterit-ryhmästä ostettuja Paapiin Kolmiot-collegeja sekä perusresoria.

Olisihan näitä lastenvaatteitakin kivempi esitellä mallin päällä, vaan eipä sellaista tähän hätään vielä löydy. Ehkä syksyllä sitten, kun elokuussa vaikuttaisi olevan varsinainen laskettujen aikojen suma.

Vauvan_onepiece

Vauvan Onepiece (62 cm)

Malli ja kaava: Suuri Käsityö 1/2014

Kankaat: Kolmiot luomujoustocollege, Paapii Design

resori, Eurokangas

Muut tarvikkeet: vetoketju, Nappitalo

Vauvan_onepiece_lahikuva

Vauva_onepiece_huppu

Vauvan_onepiece2

P.S. Edellinen postaus sai aikaan jonkinlaista hämmennystä ja väärinkäsitystä siitä, että meille olisi tulossa perheenlisäystä. Päästän teidät kaikki heti alkuunsa jännityksestä ja kerron, että tyydymme koiran paapomiseen tässä vaiheessa.

Mainokset

Pienen prinsessan mekko

Ruuhkavuosien lähestymisen alkaa huomata ystäväpiirissä melko selvästi, kun 30 ikävuoden rajapyykki lähestyy. Minun elämässäni se näkyy nyt ystäväperheiden lapsisuunnitelmina; minulla on tällä hetkellä seitsemän ystävää raskaana! Voi sitä rakkauden ja tulevien pikku prinsessojen ja prinssien määrää!

Mitenpä muutenkaan valmistuisin tähän lapsikatraaseen, kuin tekemällä käsitöitä tuleville tähtisilmille. Viime aikoina minulla onkin ollut mahdoton himo lasten vaatteiden ompelemiseen ja pienten töppösten kutomiseen. Ne kun syntyvät niin pienistä kangastilkuista ja lankamytyistä. Värejä ja kuvioitakin saa olla enemmän kuin aikuisten vaatteissa.

Tässä ensimmäinen ompeluluomus. Se syntyi kaapissa vuosia olleesta Marimekon alekankaasta, josta piti alun perin tulla kaitaliina. Mutta onhan se nyt näin paljon suloisempi! Mekon saaja ei ole vielä tiedossa, joten ilmoittautumisia otetaan vastaan 🙂

 

Liivimekko

Pienen prinsessan mekko (74 cm)

Malli ja kaava: Suuri Käsityö 3/2014

Kangas: Tantsu-puuvilla, Marimekko

Muut tarvikkeet: napit, Nappipuoti

Liivimekko_etumus

Liivimekko_napit

Liivimekko_laskosteltu

Mistä oikein aloittaisin?

Tämä kysymys pyörii usein päässäni niin työmaalla, rästissä olevien koulutöiden kuin käsitöidenkin kanssa. Ja nyt myös tämän blogin aloittamisen kanssa. Kerrottavaa ja näytettävää olisi niin paljon ja uusia projektejakin olisi kasapäin odottamassa pöydänlaatikossa. Kun vain olisi sitä aikaa.

Näin iltojen pimentyessä sysimustiksi, tekee mieli käpertyä lämpöiseen sohvannurkkaan ja kaivaa kutimet esiin. Tehdä jotain mieltä ja kroppaa lämmittävää. Kesällä sen sijaan en vain osaa kutoa, en vaikka olisi jokin valtavan mielenkiitoinen työ kesken. Ilmojen viiletessä ja kesän kääntyessä syksyyn kutimet kolistelevat kesäuniltaan kaapista. Sitten vähitellen niihin jää vain koukkuun eikä kutomista voi enää lopettaa. Syyskuusta huhtikuuhun kutimet kulkevat mukanani myös junissa, viikonloppureissuilla ja tyttöjen illoissa. Muistanpa vielä kun otin kutimet ja keskeneräisen ponchoni mukaan elämäni ensimmäiselle ulkomaanreissulle ja lentokoneeseen, vuosi taisi olla jotain 2000. En tiedä onnistuisiko moinen vielä tänä päivänä, mutta kovasti houkuttaisi ottaa kutimet mukaan myös pian siintävälle Lontoon-reissulleni.

Joten aloitan siis luontevasti kutomisesta. Ystäväpiiriini syntyi ensimmäinen lapsi syyskuun alussa ja kokosimme tyttöjen kanssa pienelle prinsessalle lahjapaketin. Omana osuutenani kudoin pienet pitsireunaiset villasukat Novitan ohjeen mukaan. Lankana käytin valkoista, konepestävää Rondon Samba -lankaa, joka löytyi äitini lankavarastosta. Sitä kului n.30 g. En ollut aiemmin kutonut mitään noin pientä ja tuntuikin kuin sukka olisi loppunut kesken. Suloiset niistä kuitenkin tuli ja vaaleanpuna-ruudullinen nauha täydensi tyttömäisen tyylin täydellisesti. Äitihän voi sitten halutessaan vaihtaa tuota nauhan väriä tytön asuun tai ajankohtaan sopivaksi.

Puolessa välissä vartta työ käännetään nurinperin, jotta pitsikuvio kääntyy päälle.

Lisää lopuksi koristenauha varren reikäriville. Nauhaa tarvitaan noin 1,5 m.

Sukat ihanaisen pienissä jaloissa.

Pienenä vinkkinä lisään vielä loppuun kuvan tossuista, jotka löytyivät myös pienen prinsessan lahjapussukasta. Käsityönä tehty nekin, ei vain minun toimestani 🙂 Välittäjänä Tohvelisankari.