Ystävänpäiväkortti kirjaillen

Minulla ei ole viime vuosina ollut tapana lähettää ystävänpäiväkortteja. Tai pääsiäiskortteja, nimipäiväkortteja eikä syntymäpäiväkortteja. Joulukortteja kyllä, totta kai. Toisaalta harmittaa tämä häviävä luonnonvara, konkreettiset kädessä pidettävät muistamiset. Nykyään postikortin saaminen tuntuu enemmänkin poikkeukselta ja iloiselta yllätykseltä. Siihen, iloiseen yllätykseen, pyrin tänä vuonna ystävänpäivänä.

Olen tykästynyt ideaan kirjailusta. Kerään rohkeutta aloittaa jotain isompaa kirjontatyötä, kuten farkkutakin koristelua kukkasin. Ajatuksissa on ollut, että lainaisin kirjastosta mallikirjan ja lähtisin harjoittelemaan. Onhan kirjonta valittu vuoden 2018 käsityötekniikaksikin. Tuo henkilökohtainen TO DO -listani on pitkä kuin nälkävuosi, joten katsotaan missä vaiheessa on tämän idean toteuttamisen vuoro.

Ihastuin marraskuussa Suomen Kädentaidot -messuilla Taito-lehden pisteellä järjestettyyn ompelukortti-työpajaan. Siinä sain toteuttaa sen pienen hetken kirjontaintohimojani. Kortille ompelu toi samalla pintaan lapsuuden käsityöhetket, kun jotain pahville piirrettyä kissaa on pistelty ja ommeltu tärisevin käsin tuntikaupalla. Lämmin muisto sekin. Samaiselta Taito-lehden pisteeltä ostin mukaani korttipohjia, sillä sain jo silloin marraskuisen loskan keskellä idean käyttää niitä hyväkseni ystävänpäivänä.

Valmiille korttipohjalle oli helppo pistellä esimerkiksi nastalla tai isolla silmäneulalla reikiä. Ompeluun käytin kirjontalankaa sekä ohutta puuvillaista virkkauslankaa. Tämä käsityö onnistuu varmasti myös lapsen kanssa, ja teimmekin niitä tällä viikolla myös Tyttöjen Talon kässäryhmässä, jota vedän vapaaehtoisena.

Jälleen totesin mottoni, yksinkertainen on kaunista, pätevän tähänkin.

Ja niin lähtevät kortit posteljoonin matkaan huomenna 12.2., joka on viimeinen päivä lähettää kortit ystävänpäiväksi perille.

Ihanaa ystävänpäivää teillekin lukijani ❤

 

 

Advertisement

Kirjailtu joulukortti

Joko olet askarrellut ja lähettänyt tämän joulun joulukortit? Minulla tuo urakka on vielä hieman kesken. Keksin kirjaillun joulukortin mallin jo kesällä, kun törmäsin Instagramissa hyvään ideaan. Korttien toteuttamisen kanssa tuli vain jälleen liian kiire.

Joulukorttien askartelu. Tuo ihastuttava ja vihastuttava askare kaikkien muiden joulukiireiden keskellä. Tuntuuko kenestäkään muusta, että kaikki malli-ideat on käytetty jo edellisinä vuosina? Kahta samanlaista korttia en halua lähettää, joten paineet uusille ideoille kasvavat vuosi vuodelta.

Tänä vuonna keksin idean jo kesällä, mutta perinteitä kunnioittaen en saanut aikaiseksi aloittaa korttiaskarteluita vielä lokakuun puolella. Vietin joulukuun alussa 10 päivää ystäväni luona Singaporessa ja reissu katkaisi juuri sopivasti korttiaskartelut. Nyt olenkin tehnyt yhden kortin illassa ja ehdin toivottavasti lähettää loput kortit määräaikaan (20.12.) mennessä maailmalle.

Kirjailtu joulukortti on ajan trendien mukainen. Kaunis, vakuuttava, mutta suuritöinen. Kaksi vuotta sitten askartelin joulukortin ristipistoin, ja tuo malli on jäänyt mieleeni yhtenä suosikeistani. Tämä kortti on hieman nopeampi tehdä, mutta sarjatuotannosta ei voi tälläkään kertaa puhua. Mustavalkoisuus ja pistojen suorat linjat tekevät kortista ainakin omaa silmää hivelevän. Mutta onko peura kuvana sittenkään jouluinen?

Miten sitten tein kortit? Ensimmäisenä tulostin googlesta löytämäni kuvan (toivon, ettei tämä loukkaa mitään tekijänoikeuksia, sillä en käytä kuvaa kaupallisiin tarkoituksiin) A6-kokoiselle korttipohjalle sopivaksi. Kiinnitin printin korttipohjan päälle washiteipillä ja pistelin neulalla reikiä kuvan linjojen risteyskohtiin. Irrotin washiteipit ja poistin printin. Sitten vain kirjailemaan kuvan mukaista hahmoa! Taustapuolen langat peitin lopuksi valkoisella päälle liimatulla paperilla. Kanteen dymoilin vielä tekstin ”Jouluiloa”.

Oli kuvan peura jouluinen tai ei, pidän mallista aivan tolkuttomasti! Nyt takaisin askartelun ja joulusiivouksen pariin. Koitetaan kaikki nauttia joulunajasta ilman liiallista stressiä.

 

Kirjailtu iPadin suojus

Muistan vielä hyvin kuinka koukussa olin ensi hetkestä lähtien, kun sain ensimmäisen iPadin kouraani. Vuosi taisi olla 2011 ja malli iPad2. Sittemmin matkaan on lähtenyt uudempikin vempele töiden kautta, mutta oikeastaan koko iPadin käyttö on vähentynyt dramaattisesti kun siirryin iPhone-maailmaan viime vuonna. On tuo 6 plussan näyttö sen verran kookas, että sillä voi hyvin tehdä kaiken mitä iPadillakin.

Viime keväänä käydessäni Kööpenhamissa löysin Panduro Hobby -askartelukaupasta iPadin takakannen suojakuoren, jonka saa itse koristella. Suojus oli vanhemmalle iPad-mallille, mutta halvan hinnan ja hauskan idean vuoksi ostin sen matkaani.

Alkukesästä sain vihdoin otettua työn alle suojuksen koristelun. Ristipistoin helmilangalla syntyi hauskoja rasteja.

Eihän tuo pistely ollutkaan niin nopeaa kuin olin ajatellut ja työssä vierähti kaksi kuukautta. Mutta nyt se on valmis! Vanha iPad on kaivettu laatikosta, ladattu ja päivitetty. Nyt se on ihan pakko ottaa aktiiviseen käyttöön. On tuo takakansi niin ihana!

Ihan harmittaa ettei suojuksia ollut Panduron hyllyssä tuota yhtä enempää. Mutta niitä näyttäisi löytyvän kuitenkin verkkokaupasta valkoisen lisäksi mustana ja läpinäkyvänä. Hmmm…