Sukkajuttuja

Loistavaa alkanutta vuotta 2017! Jälleen on yksi käsityövuosi pulkassa. Vuoden 2016 suurin käsityöonnistumiseni oli ehdottomasti kädentaidot-ryhmän ohjaaminen Helsingin Tyttöjen Talolla. Joskin se oli aikaa vievää ja päivät venyivät töiden jälkeen pitkiksi, sai siitä äärettömästi hyvää mieltä ja voimaantumisen tunnetta. Mukana olleet tytöt olivat aina innoissaan puuhistamme ja ryhmissä oli päällä hyvä tekemisen meininki, vaikkei aina onnistuttukaan täydellisesti. Jatkan vapaaehtoistyötä ehdottomasti myös tänä keväänä.

Kelaillessani taaksepäin tekemiäni käsitöitä ja niistä kirjoittamiani julkaisuja, olen iloinen myös siitä, että lähes kaikki käsityöni ovat tulleet oikeasti käyttöön. Paidat, takit ja mekot ovat olleet kovassa kulutuksessa. Suurimmilta virheiltä vältyttiin.

Mutta sitten niistä sukista.

Viime aikoina olen miettinyt melko paljon sitä, että taidan olla aika hidas neulomaan. Instagram ja käsityöblogit ovat täynnä sukkamaakareita, joilta tuntuu syntyvät sukat illassa ja viikonloppuna kolmet. Minä kun päätin syksyllä lähteä tyhjentämään lankakorini jämäpalloja kirjaviin sukkiin, niin sain puolessa vuodessa aikaiseksi kokonaiset kolme paria. Toki välissä oli pitkiäkin aikoja, ettei sukkapuikot tarttuneet käsiin viikkoihin. Harvoin kuitenkaan on aikaa istua sohvalla neulomassa useampaa tuntia, mutta viime sunnuntaina se ihme tapahtui. Tai sitten olin liian väsynyt uuden vuoden juhlinnalta, että olisin tehnyt mitään muuta kuin katsonut Netflixiä. Hannibalin siivittämänä sain vihdoin pääteltyä nämäkin sukat.

Ensimmäiset dither-sukkani (ohje) olin suunnitellut joululahjaksi ystävälleni, joka jo kesällä vihjaili villasukkatoiveestaan. Vaan eivätpä sukat ehtineet pukinkonttiin. Sen sijaan ne lähtevät huomenna postiin ja saapuvat juuri parahiksi lämmittämään Minnan varpaita tällä viikolla saapuville pakkasille.

Aiemmin syksyllä kudoin muutamat hieman nopeammin valmistuneet parit. Ihastuin alla olevien chevron-sukkien varren kuvioon heti! En ole kuitenkaan aivan varma, mitä mieltä olen sen rinnalla tuosta jalkaterän raidoituksesta. Ohjeen kuvioon löydät täältä.

Langan jämiä riittää korissa edelleen. Suurin osa niistä on Novitan seiskaveikkaan (niinkuin näissäkin kaikissa sukissa) tai Isoveljeä. Jos sitä vielä muutaman neuloisi…

Lahjasukat miehelle

Joulupyhät alkaa olla lopuillaan. Niin ihanaa kuin onkaan lähteä sukulaisten luo viettämään joulua, niin kotiinkin on aina ihan superkiva palata. Tässä sitä nyt röhnötetään koko perhe sohvalla ja nautitaan oman kodin lämmöstä. Minulla ei onneksi lopu loma tähän viikonloppuun, vaan saan nauttia kokonaiset kolme viikkoa pitkistä aamuista ja omasta ajasta. Lomallani aion rentoutumisen ohessa myös lyhentää käsityöprojektilistaani, johon on kiireisen syksyn aikana kerääntynyt aikamoisen monta käsityötä.

Tässä esillä kuitenkin nyt ensin ihka ensimmäiset miehelle neulomani villasukat. Ystäväni tilasi jo marraskuun alussa minulta koon 42 miesten villasukat, jotka hän tulisi antamaan veljelleen joululahjaksi. Ystäväni osti langat ja sanoi, että saa olla värikkäät, niin on veljeni muutkin tamineet. Mietin kovasti, että kuinka värikkäät ja monimutkaiset miesten villasukat oikein saa olla. Että ne on kuitenkin sellaiset miehekkäät.

No tällaiset niistä sitten tuli, kolmiosukat. Lankoina käytetty Novitan seiskaveikkaa. Kuvaukset tehty pakon sanelemana (valoisaan aikaan) ennen höyrytystä.

 

Raitaa, ruutua ja kolmioita

Joulupukki toi minulle ihanaiset Marimekon villaiset sukat. Kuviointi on kuin juuri minulle tehty! Ihastuksissani sain ajatuksen, että koitanpa kutoa samanlaiset itse. Sukkiin löytyikin suuri osa suurin piirtein oikeista väreistä valmiina lankakorista. Muutaman kerän ostin Karnaluksista Tallinnan joululomamatkallani.

Eipä kuvionnista tullutkaan sitten aivan identtiset alkuperäisten kanssa, mutta hauskat sukat on näinkin. Ja jämälankoja sai kulutettua hyvin pois.

Kauankohan tämä poikkeuksellisen kova sukkamania minulla vielä jatkuu… Ainakin muutamat sukat teen vielä tänä talvena, sillä ainakin siksak-sukkien ohjeen olen luvannut tänne postata.