Helppoa ompelua: patalappu ja patakinnas

patalappu_ja_patakinnas

Tämä postaus on sellainen sarjassamme ”kuluta kankaiden jämät johonkin järkevään”. Lastenvaatteet on yksi kätevä keino hävittää kaapista kangaspaloja ja resorien loppuja. Meillä ei ole lapsia, mutta jossain vaiheessa innostuin vaatettamaan ystävieni lapsia. Vauvanvaateinnostus lopahti alkuvuodesta eikä tilalle ole tullut oikein mitään muuta innostavaa jämäkangasompelua.

No olihan pari viikkoa sitten ne pussukat. Se kokeilu syntyi oikeastaan tarpeesta keksiä Tyttöjen Talon kässäryhmään joku ompelutyö, joka valmistuisi 1,5 tunnissa. Kun totesin, että pussukoissa kestäisi liian kauan, niin keksin pannulaput. Ja niitähän me sitten väkerrettiin! Jämäkankaat kuluivat alta aikayksikön.

Patalapun tekeminen on helppoa: leikkaa puuvillakankaasta suorakaiteen muotoinen palanen, taita se puoliksi (oikeat puolet vastakkain) ja ompele kaksi sivua kiinni. Jätä yksi sivu auki, jotta voit kääntää työn. Sujauta pussin sisään eristekangas. Ompele pieni ripustuslenkki ja taita se viimeisen sauman väliin. Tikkaa avoimeksi jäänyt sivu (reunat käännettynä pussin sisään) sekä kolme muuta sivua yhtenäisyyden säilyttämiseksi. Voila!

Patalapun kaveriksi täytyy tehdä tietysti myös mätsäävä patakinnas. Siihen löydät piirtämäni kaavan tästä. Kaava on passelin kokoinen siroon käteen, mutta muista lisätä saumanvarat leikatessa. Päälle tulevaan kankaaseen tulee lisäksi lisätä 3 cm kädentien reunaan sekä kämmenselän että kämmenen puolelle tulevaan kappaleeseen.

Tarvitset siis puuvillakangasta sekä ulkopinnalle että vuoriksi. Ensimmäisen versioni tein kasariverhoista, mutta näissä kuvissa on ihanaa Muovon paksumpaa puuvillaa sekä vuorina Eurokankaasta ostettua peruspuuvillaa. Eristekangasta kyselin Eurokankaan myyjiltä. En halunnut vanua, koska se paakkuuntuu helposti ajan myötä pesussa. Villakangas taas saattaa kutistua pesussa. Tämä ostamani lämpöeriste on suurimmaksi osaksi puuvillaa eikä se ainakaan esipesussa kutistunut juuri ollenkaan. Tosin en ole vielä testannut kuinka hyvin se itse työssään toimii!

Leikkaa puuvillakankaista sekä eristeestä kaavan mukaiset palaset. Lisää päällikankaaseen saumanvarat sekä 3 cm kädentielle. Leikkaa päällikankaasta myös ripustuslenkki (4,5 cm x 12 cm).
Ompele eristekankaan palaset vuorikankaan nurjalle puolelle ja palaset yhteen kintaaksi (kaavan palasissa merkattu yhteen ommeltavat kohdat symbolein). Syntyy siis kokonaisuus, jossa sisällä on vuorin oikea puoli ja päällä eristekangas.


patakinnas_eristekerros


patakinnas_eriste

 

Ompele myös päällikangas kintaaksi (yhdistä kaavojen symbolikohdat toisiinsa). Muista kiinnittää ripustuslenkki sivusaumaan.

patakinnas_paallinen

 

Käännä oikea puoli päälle ja työnnä eriste+vuori -yhdistelmä päällisen sisään. Käännä lopuksi kädentie kaksi kertaa vuorin puolelle ja tikkaa kiinni. Ja patakinnas on valmis!

Nämä kaverukset päätyivät työkaverilleni Joonakselle, joka on tähän asti ottanut pitsapeltejä uunista pyyhkeen avulla. Mutta ei enää! Tekisi mieli tehdä meille kotiin samanlaiset, mutta meidän keittiön naulakko tulvii patalappuja jo nyt. Ehkäpä tungen näitä sitten pukinkonttiin. Näitäkin!

patakinnas_vuori

Advertisement

Jääkaappimagneetit

Tässä pieni askarteluvinkki vaikkapa tupaantuliaiseksi, ystävänpäiväksi tai nimipäivälahjaksi.

Jääkaappimagneetit näppäimistöstä.

Ensin revitään näppäimet irti näppäimistöstä. Tämän jälkeen leikataan näppäimen takaa kiinnike poikki siten, että näppäimen tausta on tasainen. Tongit, sakset, leikkurit – mikä työkalu nyt sattuu käteesi.  Tämän jälkeen magneetti kiinni kuumaliimalla. Ja valmista tuli!

Ensimmäiset magneetit tein kun sain veljeni työpaikalta roskiin meneviä vanhoja näppäimistöjä. Tein näppistekstejä ystäville pieniksi lahjoiksi, kertomaan jonkinlaisen viestin heille. Nyt innostuin tekemään työpaikkani jääkaapin oveen tekstin työpaikan nimestä. Nämä ovat erityisen iskeviä magneetteja juuri siksi, että työpaikalla suuntaudutaan teknologian käytön levittämiseen. Osaatko arvata paikan nimen?

Pientä lisää keittiöön

Ostin viime viikonloppuna pitkään havittelemani Dymo-kohokirjoittimen. Tämä malli löytyi Suomalaisesta kirjakaupasta. Se on junior-malli, mutta mitäpä minä siitä. Myyjä varoitteli, että rannevammoista kärsivälle kirjoittaminen tällä koneella saattaa aiheittaa kipua pidemmän päälle. Vaarallinen peli siis 😀

Käväisin myös Ikeassa ja mukaani tarttui maustepurkkeja neljä kappaletta. Harjoittelin Dymon käyttöä ja kirjoittelin purkkien kylkeen tekstejä. Veikeän näköistä mielestäni.

Laitteesta ei valitettavasti löydy väliviivaa. Odotan jo innolla mitä kaikkea vielä dymoilenkaan!

Keittiön tuunausta I

Tässä sarjassa saatte seurata pieniä edistysaskelia siitä kuinka tuunailen tulevaan keittiööni pieniä ja herkullisiä yksityiskohtia. Keittiö on värimaailmaltaan punainen, valkoinen ja tumman ruskea, helmeilevä hopea tulee kaakeleista. Tarkemmat fiilistelyt materiaaleista ja keittiön fengshuista jätän sisustusbloggareille 😀

Tässä ensimmäiset edistysaskeleeni:

Viime viikonloppuna järjestettiin Tampereen museoiden yössä Designtori Vapriikissa. Näitä toreja on tullut koluttua jo useampaankin otteeseen ja tuntuu ettei oikein mitään uutta ja ennennäkemätöntä ollut nyt tarjolla. Lähdin kuitenkin hakemaan erästä somistusta keittiöön ja sen löysinkin.

THINK TODAY valmistaa erilaisia sisustus- ja käyttöesineitä rakennusalan hukkamateriaaleista, joten rakastamani kierrästysajatus näkyy tässäkin tuotteessa. Kaipasin keittiöön koirankuppien alle alustaa ja olin edellisellä designtorikierroksellani nähnyt tämän tuotteen. Tällä kertaa sen raskin ostaakin halpaan 10 euron hintaan.

 

 

Metalliset kupit ovat aivan liian isot tälle alustalle ja ovatkin siksi vain väliaikainen ratkaisu tässä keittiössä. Uusi ja sirompi yhdistelmäkuppi on jo kiikarissa.

Ruokapöydän väripilkut

Kevät on tullut ja kutominen ei enää huvita, joten olen innostanut itseäni huovuttamaan. Illat ovat vierähtäneet gradun kirjoittelemisen ohella pyöritellessä ja huovuttaessa pieniä palloja värjätystä villasta.

Pallot yhdistelemällä jonoihin ja riveihin syntyi värikäs pannunalunen. Halusin ehdottomasti monivärisen tekeleen, sillä auringon tullessa esiin ja lämpöasteiden noustessa kaipaan värikylläisyyttä ympärilleni.

 

Värikkäät pallot ovat ihania! Mitähän kaikkea niistä keksisi…? Pyörittelytyö oli kuitenkin sen verran yksitoikkoista puuhaa, etten ainakaan heti ole ryhtymässä maton tekemiseen, johon ihastuin ystäväni Sisätiloissa-blogissa.

Voittaa tämä kuitenkin gradun kirjoittamisen mennen tullen…