Käsityömessujen kuninkaallinen – Suomen Kädentaidot 2017

 

Palataan vielä reilun viikkon taakse Tampereelle Suomen Kädentaidot -messuille. Huikea viikonloppu! Messut inspiroivat minut niin kovaan flow-tilaan, että jopa tämä postaus sai odottaa pakonomaisen punomisen tieltä. Aivan postauksen lopusta löydät kuvan siitä, mikä on valvottanut minua viime päivät pitkälle yöhön.

*postaus kirjoitettu ilmaista messuvierailua vastaan

Suomen Kädentaidot keräsi viikko takaperin Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen lähes 50 000 messukävijää ja 750 näytteilleasettajaa. Viime vuodesta 5 000 kävijällä kasvanut ihmisjoukko tuntui ja näkyi messuhallien lisäksi esimerkiksi liikenneruuhkina. Euroopan suurimmat käsityömessut ihastuttavat, mutta tällä kertaa myös vihastuttivat malttamattomia. Itse jumiuduin lauantaina pahimmassa ruuhkassa A-hallin oville syntyneeseen ihmismassaan, joka saatiin purettua vasta kun osa joukosta ohjattiin huoltokäytävään. Tampereen Messut lupaavatkin ensi vuodelle muutoksia järjestelyihin.

Itse en kuitenkaan kuulunut niihin malttamattomiin. Kädentaidot-messut ovat kerta toisensa jälkeen yksi vuoteni kohokohtia ja lähden sinne aina odottavin ja maltillisin mielin. Tällä kertaa suuntasin messuilemaan kahtena päivänä, joten kun esimerkiksi Jujunan kojulle ei mahtunut lauantaina, suuntasin sinne sunnuntaina. Huono puoli oli se, että myös rahaa kului kahden ostospäivän edestä 😀

Vaikkei messujen sisältö ole ainakaan omaan silmään muuttunut vuosiin, jaksaa tarjonta aina yllättää jollain tavalla positiivisesti. Ensivaikutelman jälkeen olin huolissani, että paikalla olisi pääasiassa valmiita käsitöitä tarjoavia myyjiä. Itse kun olen pääasiassa kiinnostunut käsityötarvikkeista. Muutaman rivivälin käveltyäni sain onneksi todeta huoleni turhaksi. Lähes viisi tuntia kului lauantaina kuin siivillä tungoksesta huolimatta. Tällaisiin tuotteisiin törmäsin useammallakin myyntitiskillä:

• Tonttuovet (tämän joulun megahitti)
• Grosso-langat jättipeittojen tekoon
• Kangaskassit symppiskuvilla ja -teksteillä käsitöihin liittyen
• Kirjonta erilaisilla materiaaleilla ja pohjilla (Taito-lehti  muuten valitsi kirjonnan ensi vuoden käsityötekniikaksi)
• Luonnonvärjätyt langat
• Turkistupsut (keinonahkaiset sekä aidot)
• Nahkatuotteet (mm. lampaantaljat)

Ideoilla ihastutti erityisesti Taitokatu, jolla Taito Shopit eri puolilta Suomea esittelivät töitään ja tekniikoitaan. Kerrankin maltoin istua alas ja askartelin Taito-lehden pisteellä muutaman kirjotun kortin. Näitä pohjia ostin myös kotiin ystävänpäivää odottamaan (postaus luvassa!). Kirjonta sopii mielestäni ihanasti postikortteihin! Tein muutama vuosi sitten joulukortit ristipistoin ja tämä on ollut ehkä kivoin joulukorttimallini ikinä!

Ylä-Savon Taito Shop oli valmistanut aivan mahtavan Ilotulitus-maton trikookuteen pätkistä. Ihastuin tähän työhön saman tien ja ostin muovisen ruudukkopohjan sekä sen reunoihin ommeltavan nauhan mukaani. Koska leikkasimme mieheni kanssa trikookuteesta jo samana iltana valtavan määrän pätkiä mattoa varten, päätin sunnuntaina ostaa vielä toisenkin pohjan mukaani. Niissä riittää työstämistä varmaan koko ensi vuodeksi. Tsekkaa tämän postauksen viimeinen kuva ja näet alun ensimmäisestä matosta!

Ostoskassiini tarttui mukaan myös Novitan seiskaveikkaa, Jujunan kaavoja ja neppareita, trikookudetta, metalliset kranssipohjat sekä aivan mahtavia pakettikortteja. Niiden taiteilijoina ovat Ninnimoi Design sekä Miila Westin. Kangasta ei tarttunut mukaani tänäkään vuonna, sillä vanhatkaan eivät tunnu mahtuvan kaappeihin.

Mikä jäi harmittamaan? Novitalla ilmaisjaossa olleet sukkulehdet loppuivat jo perjantaina ja jäin siksi ilman. Olen perinteisesti ostanut messuilta myös vinonauhaa suuressa rullassa, mutta tänä vuonna myyjällä ei ollut näitä tarjolla (tai ehkä nekin olivat ehtineet jo loppua?). Suuressa määrin messuilu jätti vain hyviä fiiliksiä <3.

Ensi vuonna messuillaan 16.-18.11.2018.

P.S. Aamulehti haastatteli minua kässämessujen alla tämän vuoden käsityötrendeistä. Ihan kaikesta juttuun lopulta päätyneestä en ole samaa mieltä. Entä sinä? Lue artikkeli täältä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisement

Ostoksia, ostoksia

Viime viikonloppuna tarttui Suomen Kädentaidot -messuilta matkaan vaikka ja mitä. Kulutin messuilla nelisen tuntia, mutta jälkikäteen jäin harmittelemaan, etten hankkinut kolmen päivän messuranneketta. No mutta, luultavasti lompakko kiittää tästä päätöksestä.

Tässä kuvia messuostoksistani. Suurimpaan osaan näistä liittyy jo jotain konkreettista toteutusideaa. Taulun vein töihin ärsyttämään hyvässä hengessä kollegoitani. Kankaat odottavat esipesua ja kaikki muut tavarat lojuvat keittiön pöydällä odottamassa viikonloppua.

Eli viikonloppuun!

Suomen Kädentaidot vakuuttavat

Jälleen on koettu yksi vuoden kohokohdistani, eli Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestetyt Suomen Kädentaidot -käsityömessut. Voi kuinka odotankaan tätä tapahtumaa aina joka vuosi! Tänä vuonna messuille meno tuntui erityisen makealta, sillä olin voittanut pääsylipun Facebookin Käsityöblogit -ryhmän arvonnassa. Kerrankin minullakin kävi arpaonni!

Käsityömessureissuun liittyy minulla monia perinteitä: menen aina messuille äitini kanssa, mieluiten jo ensimmäisenä messupäivänä eli perjantaina ja aina on matkaeväänä Frezza Moccaa. Kierrämme messuständit aina samassa järjestyksessä aloittaen A-hallin perältä. Perinteitä kunniottavat myös monet myyjät, jotka ovat vuosi toisensa jälkeen tasan samoilla myyntipaikoilla.

C-hallin lehteireillä kahvitauolla.

En juuri katsele messuilla valmiita käsitöitä, vaan enemmänkin tarvikkeita omiin töihini. Toki inspiraatiota haetaan muiden valmistamista tuotteista. Tänä vuonna keskistyin lähinnä uusiin materiaaleihin ja jätin langat ja korutarvikkeet vähemmälle huomiolle.

Tänä vuonna innostuin messuilla muun muassa himmeleistä, jotka ovat muutamien hiljaisten vuosien jälkeen tulleet taas muotiin. Tulette varmasti näkemään niitä blogissani vielä ennen joulua. Nämä himmelikuvat ovat Raahen Taitopajan myyntipisteeltä A-hallista.

Etukäteen olin ajatellut ostavani matonkudetta messuilta, mutta tällä kertaa nämä painavammat ostokset saivat jäädä tekemättä. Matkaan tosin lähti Lankavan alekoodi, jolla saisi vielä viikon verran ostokset verkkokaupasta messuhintaan ja ilman toimituskuluja. Lankavan myyntipisteellä oli hauskoja virkkausideoita mm. yrttiketjuun ja Leo-tyynyyn (linkeistä ohjeisiin).

C-hallissa näytteillä olleet Novitan, Pirkan ja Fazerin yhteisen Karkkineule -kisan kilpailutekeleet vakuuttivat! Ihmiset ovat todella nähneet vaivaa! Makeita juttuja 😉 Kilpailun voittaja julkaistaan keväällä 2015 Pirkka.fi:ssä ja Novita.fi:ssä.

Niin mukavan perinteistä kuin onkaan palata vuosi toisensa jälkeen vanhojen tuttujen myyntiständien luokse, on aina mukavaa tehdä myös uusia tuttavuuksia. Piristävää uutta ideaa löytyi kierrätysmateriaaleista koruja tekevältä Hienostellalta. Hienostellan Ketjureaktio -malliston korut koostuvat vanhojen polkupyörien osista. Myös korujen pakkauspussit ovat kierrätysmateriaaleista, nimittäin vanhoista Tampereen ja Helsingin pyöräilykartoista, taiteltuja.

Inspiroivimmat ja houkutelevimmat kankaat löytyivät jälleen INDIE fabrics – Finlandin myyntipisteeltä (niin kuin Tukholman Syfestivaleillakin). Tällä ständillä olisin voinut valehtelematta kuluttaa omaisuuden (jälleen).

Harmikseni en löytänyt messuilta Tukholman käsityömessuilla ihastumiini nahkarannekoruihin tarvikkeita (nahkanyörejä/-nauhoja ja lukkoja). Korutarviketarjonta oli oikeastaan aika samanlaista kuin viime vuonna ja jo monena edellisenäkin vuonna. Aloinkin pohtia, että miksei näillä Euroopan suurimmilla käsityömessuilla ole paikalla ulkomaisia myyjiä? Luulisi yleisömäärän houkuttelevan. Olihan Tukholman käsityömessuillakin suomalaisia myyjiä. Pohdin tätä ääneen myös INDIE fabrics – Finlandin myyntipisteellä ja siellä tytöt olivat sitä mieltä, että tapahtuman nimi, SUOMEN Kädentaidot, voisi olla yksi syy. Toinen syy on ilmeisesti se, että messuilla myytävien valmiiden tuotteiden tulee olla kotimaisia. Mutta tarvikkeita tulee varmasti ulkomailtakin.

Niin mahtavat ja inspiroivat kun Suomen Kädentaidot -messut aina ovatkin, niin olisiko kehityskohteena kansainvälistyminen? Tuen mielelläni suomalaisuutta ja varsinkin nuoria suomalaisia suunnittelijoita, mutta koska monen tarvikemyyjän tuotteet tulevat muutenkin ulkomailta, niin miksei mukaan voisi houkutella myös ulkomaalaisia näytteilleasettajia?

Tähän messupostaukseen voisi helposti käyttää vaikka kuinka paljon blogitilaa! Ostoksistani kuitenkin lisää vasta seuraavassa postauksessa. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Tukholman käsityömessuilla

Suomen Kädentaidot -messut ovat minulle yksi vuoden kohokohtia. Useasti olen kuitenkin haaveillut, että pääsisin tutustumaan myös jonkun toisen maan käsityömessuihin ja näkemään eroavatko ne kovasti suomalaisesta käsityökulttuurista. Tänä vuonna sain aikaiseksi varattua hyvissä ajoin matkan Tukholman käsityömessuille, Syfestivaleille, Pohjolan matkojen kautta. Kyseessä oli pakettimatka, jossa reissattiin kaksi yötä Viking Linen Gabriella -ristelyaluksella ja Tukholman päässä odotti bussikuljetus niin laivaterminaalin kuin messukeskuksenkin edessä. Pakettiin kuului myös pääsylippu Syfestivalen -messuille jonottamatta sekä paikallisoppaan palvelut.

Älvsjön messukeskus sijaitsi vain noin 15 minuutin ajomatkan päässä Viking Linen terminaalista. Messuilla oli aikaa pyöriä kolme ja puoli tuntia, joka juuri ja juuri riitti rivakalla ostostahdilla messualueen kiertämiseen. Messualue oli huomattavasti pienempi kuin Suomen Kädentaidot -messuilla Pirkkahallissa, jossa on kaksi hallia esittelypöytiä. Kuitenkin osalla myyjistä kassajonot venyivät melko pitkiksi ja ostosten tekeminen vei siksi aikaa. Messuilla oli myös monenmoisia työpajoja, joista ehdimme matkaseurani kanssa osallistua yhteen.

Messualue oli jaettu järkevästi siten, että hallin vasemmassa osiossa oli ennen kaikkea kangasmyyjiä ja oikealla korunosien ja helmien myyjiä. Lankamyyjät oli siroteltu sinne tänne. Hallin keskellä oli iso käytävä, jossa oli pöytiä työpajoja varten.

Meidän messukäynti alkoi Pagonin työpajalla, jossa työstettiin nimikoituja korunosia. Olen ihastellut tätä tekniikkaa useamman kerran jo aiemmin esimerkiksi vanhoista lusikoista tehdyissä magneeteissa tai kukkaruukkukylteissä. Noin neljä euroa maksaneessa työpajassa harjoiteltiin ensin metallilaatalle ja sen jälkeen työstettiin kaksi korunosaa. Mukavaa oli, mutta täytyyhän tuota tekniikkaa vielä harjoitella.

Tällä messureissulla erityisen hyvin jäivät mieleen erilaisista nahkanyöreistä ja -nauhoista tehdyt rannekorut (katso esimerkkejä täältä). Tarvikkeita näihin oli myynnissä useammallakin tiskillä. Pagonin pisteellä tuli pyörittyä useampaakin otteeseen ja sieltä ostin tarvikkeita viiteen rannekoruun. Sormet oikein jo syyhyävät, että pääsen niiden kimppuun!

Kuvioiduista kuminauhoista aion tehdä sporttipantoja jumppatunneilla ja kuntosalilla pidettäväksi.

Löysin messumyyjien joukosta kaksi suomalaista pöytää. Toinen oli kauhavalainen Lankava Oy ja toinen Indie Fabrics – Finland, johon oli koottu neljän pienen suomalaisen kangasvalmistajan pöydät: Paapii, Käpynen, Ikasyr sekä Neenuska. Voi kuinka ihania kankaita! Mukaani lähti tältä tiskiltä kolme Paapiin puunappia sekä Käpysen Neiti hirsi -jerseya. Nämä naiset tulevat onneksi myös Pirkkahalliin marraskuussa, joten voin laajentaa kangasvarastoani silloinkin.

Ostokset eivät olleet suuret (olin etukäteen päättänyt etten osta lankoja ainakaan), mutta matka oli inspiroiva ja ihmeellinen! Kiitos mukavasta matkaseurasta Aulille!

Tukholman käsityömessut järjestetään seuraavan kerran jo 13.-15.2.2015 ja kova olisi halu osallistua myös silloin. Tältä reissulta hieman paha maku suuhun jäi myrskyisistä laivamatkoista, joiden vuoksi yöunet jäivät melko vähäisiksi. En sitten tiedä olisiko helmikuussa hieman rauhallisempi merisää.

 

Käsityömatkalla Tallinnassa

Suuntasimme viime viikonloppuna kahden entisen työkaverini( jotka myös ystävinä tunnetaan) kanssa Tallinnaan viikonloppuvisiitille. Jo alkukeväästä päätimme, että menisimme yhdessä käsityöreissulle, sillä olemme kaikki varsinaisia käsityösankarittaria. Tallinna on pullollaan käsityöliikkeitä, varsinkin vanhassa kaupungissa on paljon ns. tuliaiskauppoja, joissa myydään erilaisia valmiita käsitöitä. Meitä kiinnosti kuitenkin lähinnä käsityötarvikkeet, kuten kangas- ja askartelukaupat. Majoituimme vanhassa kaupungissa, josta oli kävelymatka lähes jokaiseen kohteeseemme.

Ensimmäisenä silmissämme siinsi tietysti Karnaluks. Karnaluks on lähes kaiken mahdollisen käsityötavaran maahantuonti- ja tukkuliike, josta löytyy huokeilla hinnoilla jos minkämoista nippeliä ja nappelia: ompelu- ja neulelankoja, nappeja, nauhoja, ompelitarvikkeita, helmiä, koruja, puikkoja, ketjuja ja jonkin verran myös kankaita. Vanhasta kaupungista kävelimme Karnaluksiin noin puoli tuntia, kun suuntasimme reittimme Tartu maanteetä pitkin. Tarkempi osoite on K.A. Hermanni 1, C-rappu. Sisään pääsee ovikelloa painamalla.

Saimme kulumaan liikkeessä puolitoista tuntia. Reittivalinta Tartu maanteetä pitkin oli siitä hyvä, että matkalla bongasimme myös useamman kangaskaupan. Aivan Karnaluksin vieressä, osoitteessa Tartu maantee 63 oli Abakhan fabrics -kangaskauppa. Tartu mnt 39 sijaitsee pieni kangaskauppa nimeltään Solveig. Ja osoitteessa Tartu mnt 35 suuri kangas- ja ompelutarvikeliikke KangaDzungel. Täällä oli aivan mahtavia kankaita näyttäviin kesä- ja juhlamekkoihin. 30 €/m -hinnalla en kuitenkaan nyt ostanut yhtään omaan matkaani, sillä tällaista mekkoa ei ole juuri nyt suunnitteilla.

Tallinnan vanhasta kaupungista bongasimme muutaman todella hurmaavan pikkupuodin. Dekossa myytiin romanttisia sisutus- ja käsityöesineitä ja Talissa virolaisten nuorten suunnittelijoiden designtuotteita, kuten koruja ja postikortteja. Molemmat sijaitsevat Voorimehellä. Mestaripihalta löytyi useampikin pikkuliike, joka myi valmiita tuotteita, kuten puu-, lasi- ja villatuotteita. Osoite on Vene 6.

Toki matkaamme mahtui myös paljon muuta kuin pelkkiä käsitöitä, esimerkiksi syömistä. Ja sitä teimmekin oikein urakalla. Parhaina paloina syömisestä mainittakoon Kohvituba satama-alueella D-terminaalin läheisyydessä, Superalkoa vastapäätä (osoite Lootsi 10). I-H-A-N-I-A ja todella huokean hintaisia kakun palasia. Lisäksi suuntasimme lauantai-iltana Tallinnan tv-torniin (Tallinn Teletorn), jossa söimme mielet räjäyttävät jälkiruuat (voiko jälkiruoka olla pahaa jos sen nimikin on jo Chocolate with chocolate?). Tv-tornille on vanhasta kaupungista noin 10 km, joten tuon matkan taitoimme busseilla.

Ihana matka, kun vielä kelitkin suosivat! Parhautta ovat ystävät, jotka tykkäävät samoista asioista kuin sinäkin: käsityöhömpötyksistä, kävelemisestä, valokuvaamisesta, syömisestä kustannustehokkaasti sekä aikaisista nukkumaanmenoista. Kiitokset A & L!

Esittelen myöhemmin vielä ne ihanat ostokset, joita meidän jengille tarttui reissusta mukaan.