Kirjailtu joulukortti

Joko olet askarrellut ja lähettänyt tämän joulun joulukortit? Minulla tuo urakka on vielä hieman kesken. Keksin kirjaillun joulukortin mallin jo kesällä, kun törmäsin Instagramissa hyvään ideaan. Korttien toteuttamisen kanssa tuli vain jälleen liian kiire.

Joulukorttien askartelu. Tuo ihastuttava ja vihastuttava askare kaikkien muiden joulukiireiden keskellä. Tuntuuko kenestäkään muusta, että kaikki malli-ideat on käytetty jo edellisinä vuosina? Kahta samanlaista korttia en halua lähettää, joten paineet uusille ideoille kasvavat vuosi vuodelta.

Tänä vuonna keksin idean jo kesällä, mutta perinteitä kunnioittaen en saanut aikaiseksi aloittaa korttiaskarteluita vielä lokakuun puolella. Vietin joulukuun alussa 10 päivää ystäväni luona Singaporessa ja reissu katkaisi juuri sopivasti korttiaskartelut. Nyt olenkin tehnyt yhden kortin illassa ja ehdin toivottavasti lähettää loput kortit määräaikaan (20.12.) mennessä maailmalle.

Kirjailtu joulukortti on ajan trendien mukainen. Kaunis, vakuuttava, mutta suuritöinen. Kaksi vuotta sitten askartelin joulukortin ristipistoin, ja tuo malli on jäänyt mieleeni yhtenä suosikeistani. Tämä kortti on hieman nopeampi tehdä, mutta sarjatuotannosta ei voi tälläkään kertaa puhua. Mustavalkoisuus ja pistojen suorat linjat tekevät kortista ainakin omaa silmää hivelevän. Mutta onko peura kuvana sittenkään jouluinen?

Miten sitten tein kortit? Ensimmäisenä tulostin googlesta löytämäni kuvan (toivon, ettei tämä loukkaa mitään tekijänoikeuksia, sillä en käytä kuvaa kaupallisiin tarkoituksiin) A6-kokoiselle korttipohjalle sopivaksi. Kiinnitin printin korttipohjan päälle washiteipillä ja pistelin neulalla reikiä kuvan linjojen risteyskohtiin. Irrotin washiteipit ja poistin printin. Sitten vain kirjailemaan kuvan mukaista hahmoa! Taustapuolen langat peitin lopuksi valkoisella päälle liimatulla paperilla. Kanteen dymoilin vielä tekstin ”Jouluiloa”.

Oli kuvan peura jouluinen tai ei, pidän mallista aivan tolkuttomasti! Nyt takaisin askartelun ja joulusiivouksen pariin. Koitetaan kaikki nauttia joulunajasta ilman liiallista stressiä.

 

Pillihimmeli

Jotenkin käsityöihmisenä olen voimaantunut ajattelemaan, että osaan tehdä käsilläni mitä vain. En siis epäröinyt ehdottaa itseäni, kun paikallisessa Facebookin kierrätysryhmässä etsittiin himmeleiden tekijää. Olenhan tehnyt viime vuonna pillikranssin ja toissa vuonna pieniä lasihimmeleitä, joten tekniikka oli periaatteessa tuttu. Mutta sellaista isoa katosta roikkuvaa himmeliä en ollut koskaan tehnyt.

Sain naapurilta toivekuvan tulavasta himmelistä ja se oli Pastellimajan suosittu himmeli kolmen vuoden takaa. Kuvan perusteella lähdin rakentamaan kokonaisuutta, joka lopulta valtasi ruokapöytämme kahdeksi viikoksi. Eniten purin hammasta kahdeksankulmaisten timattien kanssa, joita tuli tähän minun versiooni yhteensä kahdeksan kappaletta.

Himmeleiden värkkäily tuntuu olevan edelleen ja enenevässä määrin muodissa, sillä marraskuun lopulla oli Sinellin keskusvarastolta kaikki mustat pidemmät pillit loppu. Onneksi Askarellissa niitä oli vielä useampi paketti jäljellä. Yksittäisten osien kokoamiseen käytin ohutta mustaa rautalankaa, koska tämä tuntui nopeammalta ja kestävämmältä työstää. Osat liitin toisiinsa mustalla helmilangalla, koska rautalangalla liittäessä osaset eivät heiluisi kauniisti himmelin liikkuessa.

Ei ole kuitenkaan minun juttuni tällaisten himmeleiden tekeminen, oli se sen verran raskas urakka. Hienoltahan lopputulos näytti, kun se roikkui olohuoneen kattolamppumme paikalla odottamassa hakijaansa. Ehkä aika kuultaa muistot ja teen vielä joskus meillekin oman.

 

Joulupuu on rakennettu

Palasimme eilen kotiin joulunvietosta. Päällimmäisinä ajatuksina joulusta jäivät mieleen hyvä ruoka ja sen seurauksena ähky, ystävien ja perheen näkeminen, aurinko joulusaunan ikkunassa, miehen antama ihana joululahja ja pitkät yöunet. Onneksi meillä jatkuu vielä loma, mutta herkulliset ruuat saavat nyt vaihtua salaattiin ja kuntosaliin.

Kerroin edellisessä postauksessa, että olen jo pitkään haaveillut askartelevani kaikki joulukuusenkoristeet itse. Ajatus ja yritys olivat tänä vuonna kovat ja äidin kanssa askartelimme jouluviikon alussa lujaa tahtia koristeita. Tämän lisäksi toissa vuodelta oli tallessa muutama taiteltu kartonkitähti, joita hyödynsimme.

Paperitimanttien lisäksi kovetimme paperinarusta palloja. Kokeilu oli itselleni ensimmäinen, mutta eipä tuossa ole mitään vaikeaa. Ostimme Askarellista pieniä ilmapalloja ja Sinooperista paperinarua. Kovikkeeksi käytimme liiman ja veden sekoitusta (voi toteuttaa myös sokeriliuoksella), yhden suhde yhteen -periaatteella. Muotoilimme ilmapalloista pyöreitä teipin avulla, mutta tämä oli oikeastaan turhaa. Muotoilua voi hyvin tehdä paperinarun avulla, kun kieputtaa sitä ilmapallon ympäri. Annoimme kuivua seuraavaan päivään, jonka jälkeen ilmapallot puhkaistiin ja roskat otettiin pinsettien avulla pallojen sisältä pois.

Nauhan kanssa meillä tulikin sitten kiire ja sitä valmistui liian vähän. Leikkasimme kultaisesta lahjapaperista ympyröitä ja koska paperi oli yksipuolista, liimasimme kaksi ympyrää yhteen. Tämän jälkeen ympyrät surautettiin ompelukoneella nauhaksi.

Koristeet säilytetään ja niistä jatketaan ensi vuonna. Saa sitten hieman runsaamman joulupuun. Näillä aatoksilla kohti uutta vuotta!

Kortit postiin

Jokainen varmaan muistaa, että tänään keskiyöllä tulee olla joulumerkillä lähetettävät joulukortit postissa. Ainakin postitoimistoissa olevista jonoista voisi päätellä näin. Itse askartelin ja kirjoittelin kortteja eilen illalla yöhön asti. Yksi kortti jäi vielä kesken ja sen lähetän myöhemmin tällä viikolla 1. luokan merkillä.

Edellisessä postauksessa tuskailin, että tämän vuoden kortti-ideani on ollut jo alusta asti tuhoon tuomittu. Mutta kun kerran se idea on päässä, niin siitä ei pysty päästämään irti. Pakkohan näitä kortteja oli vääntää, vaikka kuinka kestäisi tuntitolkulla yhdenkin kanssa.

Kun tuo kuusi on pistelty ja ommeltu, niin loppuhan menee nopeasti. Ostin Sinellistä mustaa hamppunarua ja liitutaulutarroja, joilla hoidin lopun koristelun. Näistä musta-valkoista tuli omia suosikkejani ja punaiset jäivät selvästi kakkoseksi.

Sain askarreltua lopulta kokonaiset kahdeksan korttia. Sori te kaikki ystävät ja sukulaiset, jotka saatte meiltä tänä vuonna valmiskortteja! Ootte silti rakkaita!

Joulukorttimietteitä

Rakastan ja vihaan niitä. Nimittäin joulukortteja. Joulukorttien askartelu on ihanaa niin kauan kun on aikaa, inspiraatiota ja hyviä tarvikkeita. Yleensä tulee kiire, kiireessä ei iske inspiraatio ja tarvikkeista puuttuu aina jotain.

Vuosi tai kaksi sitten avomieheni isä kommentoi meiltä saamaansa joulukorttia huokaisten, että kun nämä kortit nyt paranevat aina vaan joka vuosi, niin kohta on mahdotonta tehdä enää hienompia. Ja niinhän se varmasti on! Nytkö on saavutettu lakipiste?! Tässä koottuuna blogissani edellisjouluina esiteltyjä kortteja (samalla voi nähdä kuinka kuvaaminen on edellisvuosilta kehittynyt!):

Joulu 2011, perinteistä punaista ja vintage-kuvia

Joulu 2012, edelleen vintage-kuvia

Joulu 2013, kierrätyspahvia, kakkupaperia, leimasinväriä ja kynsilakkaa

Joulu 2014, kuusikortit

Joulu 2015, ?

No, kyllä tässä on vielä kehittymisen varaa.

Viime sunnuntaina, ensimmäisenä adventtina otin työn alle ensimmäisten korttimallien tekemisen. Mielessä on siintänyt kirjailtujen joulukorttien tekeminen ja päädyin kokeilemaan ristipistokuusten tekemistä. Piirsin pahville kuusen, mittaisin ja piirsin sen päälle ruudukon ja pistelin ruudukkoon reiät. Ja sitten vain kirjailemaan.

Lopulta koko kortin tekoon, ilman tekstejä ja muita koristeita, meni 2,5 tuntia. Ei taida olla enää kohtuullista! Siksi on hyvä olla matkassa valmiita varakortteja. Kehittelytyö jatkuu…