Kirjailtu joulukortti

Joko olet askarrellut ja lähettänyt tämän joulun joulukortit? Minulla tuo urakka on vielä hieman kesken. Keksin kirjaillun joulukortin mallin jo kesällä, kun törmäsin Instagramissa hyvään ideaan. Korttien toteuttamisen kanssa tuli vain jälleen liian kiire.

Joulukorttien askartelu. Tuo ihastuttava ja vihastuttava askare kaikkien muiden joulukiireiden keskellä. Tuntuuko kenestäkään muusta, että kaikki malli-ideat on käytetty jo edellisinä vuosina? Kahta samanlaista korttia en halua lähettää, joten paineet uusille ideoille kasvavat vuosi vuodelta.

Tänä vuonna keksin idean jo kesällä, mutta perinteitä kunnioittaen en saanut aikaiseksi aloittaa korttiaskarteluita vielä lokakuun puolella. Vietin joulukuun alussa 10 päivää ystäväni luona Singaporessa ja reissu katkaisi juuri sopivasti korttiaskartelut. Nyt olenkin tehnyt yhden kortin illassa ja ehdin toivottavasti lähettää loput kortit määräaikaan (20.12.) mennessä maailmalle.

Kirjailtu joulukortti on ajan trendien mukainen. Kaunis, vakuuttava, mutta suuritöinen. Kaksi vuotta sitten askartelin joulukortin ristipistoin, ja tuo malli on jäänyt mieleeni yhtenä suosikeistani. Tämä kortti on hieman nopeampi tehdä, mutta sarjatuotannosta ei voi tälläkään kertaa puhua. Mustavalkoisuus ja pistojen suorat linjat tekevät kortista ainakin omaa silmää hivelevän. Mutta onko peura kuvana sittenkään jouluinen?

Miten sitten tein kortit? Ensimmäisenä tulostin googlesta löytämäni kuvan (toivon, ettei tämä loukkaa mitään tekijänoikeuksia, sillä en käytä kuvaa kaupallisiin tarkoituksiin) A6-kokoiselle korttipohjalle sopivaksi. Kiinnitin printin korttipohjan päälle washiteipillä ja pistelin neulalla reikiä kuvan linjojen risteyskohtiin. Irrotin washiteipit ja poistin printin. Sitten vain kirjailemaan kuvan mukaista hahmoa! Taustapuolen langat peitin lopuksi valkoisella päälle liimatulla paperilla. Kanteen dymoilin vielä tekstin ”Jouluiloa”.

Oli kuvan peura jouluinen tai ei, pidän mallista aivan tolkuttomasti! Nyt takaisin askartelun ja joulusiivouksen pariin. Koitetaan kaikki nauttia joulunajasta ilman liiallista stressiä.

 

Advertisement

Soodataikinakoristeet aloittavat joulun

55 päivää jouluun. Meidän taloudessa mies ei niinkään fanita joulua, kun taas minä olen aivan jouluhullu. Näistä jakautuneista tunnelmista johtuen olen luvannut, että aloitan joulufiilistelyn, koristelut ja glögin juomisen vasta marraskuussa. Siihen on nyt kaksi yötä aikaa. Otin kuitenkin salaa varaslähdön.

Edellisessä postauksessa kerroin, että olen ryhtynyt vetämään käsityöryhmää Helsingin Tyttöjen Talolla. Kun suunnittelin töitä syksyn ohjauskerroille mieleeni pulpahteli vaikka kuinka paljon jouluun liittyvää askartelua. Mietinkin, että missäköhän vaiheessa voi alkaa tehdä joulukortteja, himmeleitä tai joulutähtiä.

Uskaltauduin aloittaa askartelut soodataikinasta, kun se on ollut viime viikkoina niin suosittu puuha muissakin blogeissa. Joku ehti jo vinkkaamaan, että sooda on kokonaan loppu lähikaupoista, kun ihmiset ovat innostuneet soodataikinakoristeista!

En ollut tehnyt soodataikinaa aikaisemmin. Ystäväni muistelevat lapsuudestaan taikataikinaa, mutta kukaan ei ollut kuullut soodataikinasta. Niinpä googlailin ja päädyin käyttämään Ruususuu ja huvikummun ohjetta:

Tarvitset:

1dl maissitärkkelystä
2 dl soodaa
1,25 dl vettä
Kaulin & muotteja
Pitsiliina, kuviolautasia tai liinoja muotoiluun
Puutikku
Laita maissitärkkelys, sooda ja vesi kattilaan. Sekoita ainekset keskenään ja lämmitä miedolla lämmöllä, kunnes taikina kiinteytyy. Siirrä kiinteä taikina kulhoon ja peittele kostealla liinalla. Massa on valmista muotoiltavaksi jäähdyttyään. Kauli soodataikina mielellään muovialustan tai liinan päällä noin 0,5 cm ohueksi levyksi. Paina kuvioita pitsiliinalla tai kuviolautasen pohjalla (esim.kastehelmi) ja muista tehdä reijät ripustuslenkeille. Anna valmiiden koristeiden kuivua yön yli huoneenlämmössä tai 75 asteessa uunissa noin 1h.

Nyt kolmen takana olevan taikinan tuomalla kokemuksella uskallan kertoa, että onnistuminen on pitkälti kiinni siitä, kuinka kauan malttaa keitellä seosta kattilassa. Pisteessä jossa tuntuu, että massa on tarpeeksi kiinteää, kannattaa sekoitta vielä pieni hetki. Muotoilu on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, kun seos on jähmettynyt kunnolla.

Tytöt koristelivat soodataikinaa leimasimilla ja Iittalan Kastehelmi-kippojen pinnoilla. Hienoja tuli! Koristeet eivät ennättäneet kuivua tuossa ohjeen antamassa tunnissa uunissa, joten vasta tiistaina näen mikä on lopullinen tulos.

 

Joulupuu on rakennettu

Palasimme eilen kotiin joulunvietosta. Päällimmäisinä ajatuksina joulusta jäivät mieleen hyvä ruoka ja sen seurauksena ähky, ystävien ja perheen näkeminen, aurinko joulusaunan ikkunassa, miehen antama ihana joululahja ja pitkät yöunet. Onneksi meillä jatkuu vielä loma, mutta herkulliset ruuat saavat nyt vaihtua salaattiin ja kuntosaliin.

Kerroin edellisessä postauksessa, että olen jo pitkään haaveillut askartelevani kaikki joulukuusenkoristeet itse. Ajatus ja yritys olivat tänä vuonna kovat ja äidin kanssa askartelimme jouluviikon alussa lujaa tahtia koristeita. Tämän lisäksi toissa vuodelta oli tallessa muutama taiteltu kartonkitähti, joita hyödynsimme.

Paperitimanttien lisäksi kovetimme paperinarusta palloja. Kokeilu oli itselleni ensimmäinen, mutta eipä tuossa ole mitään vaikeaa. Ostimme Askarellista pieniä ilmapalloja ja Sinooperista paperinarua. Kovikkeeksi käytimme liiman ja veden sekoitusta (voi toteuttaa myös sokeriliuoksella), yhden suhde yhteen -periaatteella. Muotoilimme ilmapalloista pyöreitä teipin avulla, mutta tämä oli oikeastaan turhaa. Muotoilua voi hyvin tehdä paperinarun avulla, kun kieputtaa sitä ilmapallon ympäri. Annoimme kuivua seuraavaan päivään, jonka jälkeen ilmapallot puhkaistiin ja roskat otettiin pinsettien avulla pallojen sisältä pois.

Nauhan kanssa meillä tulikin sitten kiire ja sitä valmistui liian vähän. Leikkasimme kultaisesta lahjapaperista ympyröitä ja koska paperi oli yksipuolista, liimasimme kaksi ympyrää yhteen. Tämän jälkeen ympyrät surautettiin ompelukoneella nauhaksi.

Koristeet säilytetään ja niistä jatketaan ensi vuonna. Saa sitten hieman runsaamman joulupuun. Näillä aatoksilla kohti uutta vuotta!

DIY joulukuusenkoristeet

Meillä, niinkuin monella muullakin, on ollut tänään siivouspäivä. Keittiön kaapit on tyhjennetty ja pyyhitty, matot tampattu ja tuuletettu, kylpyhuoneen kaakelit jynsätty ja lattiat pesty. Nyt kun istun sohvannurkassa siemailemassa lämmintä glögiä, on mukava antaa katseen levätä punaisessa pöytäliinassa ja puhtaassa kodissa.

Huominen on vielä työpäivä, mutta pian alkaa loma. Sitten on vielä muutama päivä aikaa valmistella sitä ”täydellistä” joulua, josta kaikki stressaavat. Olemme jo useampana joulun haaveilleet äitini kanssa, että koristaisimme perheen kuusen itse tehdyillä kuusenkoristeilla. Tänä vuonna tavoite näyttää olevan lähempänä kuin koskaa aiemmin.

Aloitin koristeaskartelun näistä paperitimanteista, joiden taitteluun on helppo jäädä koukkuun. Ohjeita löytyy pitkin poikin verkkoa, mutta havainnollisin löytämäni löytyy Design and form -blogista.

Materiaaleina olen käyttänyt mustaa kartonkia, joka tuntuu turhan paksulta ja hankalalta taitella. Kultainen lahjapaperi on kaunis, mutta liukas ja huono pysymään liimalla. Kuviopaperi toimii hyvin!

Seuraavaksi siirryn koristenauhan ja pallojen kimppuun.

Kortit postiin

Jokainen varmaan muistaa, että tänään keskiyöllä tulee olla joulumerkillä lähetettävät joulukortit postissa. Ainakin postitoimistoissa olevista jonoista voisi päätellä näin. Itse askartelin ja kirjoittelin kortteja eilen illalla yöhön asti. Yksi kortti jäi vielä kesken ja sen lähetän myöhemmin tällä viikolla 1. luokan merkillä.

Edellisessä postauksessa tuskailin, että tämän vuoden kortti-ideani on ollut jo alusta asti tuhoon tuomittu. Mutta kun kerran se idea on päässä, niin siitä ei pysty päästämään irti. Pakkohan näitä kortteja oli vääntää, vaikka kuinka kestäisi tuntitolkulla yhdenkin kanssa.

Kun tuo kuusi on pistelty ja ommeltu, niin loppuhan menee nopeasti. Ostin Sinellistä mustaa hamppunarua ja liitutaulutarroja, joilla hoidin lopun koristelun. Näistä musta-valkoista tuli omia suosikkejani ja punaiset jäivät selvästi kakkoseksi.

Sain askarreltua lopulta kokonaiset kahdeksan korttia. Sori te kaikki ystävät ja sukulaiset, jotka saatte meiltä tänä vuonna valmiskortteja! Ootte silti rakkaita!