Sukkajuttuja

Loistavaa alkanutta vuotta 2017! Jälleen on yksi käsityövuosi pulkassa. Vuoden 2016 suurin käsityöonnistumiseni oli ehdottomasti kädentaidot-ryhmän ohjaaminen Helsingin Tyttöjen Talolla. Joskin se oli aikaa vievää ja päivät venyivät töiden jälkeen pitkiksi, sai siitä äärettömästi hyvää mieltä ja voimaantumisen tunnetta. Mukana olleet tytöt olivat aina innoissaan puuhistamme ja ryhmissä oli päällä hyvä tekemisen meininki, vaikkei aina onnistuttukaan täydellisesti. Jatkan vapaaehtoistyötä ehdottomasti myös tänä keväänä.

Kelaillessani taaksepäin tekemiäni käsitöitä ja niistä kirjoittamiani julkaisuja, olen iloinen myös siitä, että lähes kaikki käsityöni ovat tulleet oikeasti käyttöön. Paidat, takit ja mekot ovat olleet kovassa kulutuksessa. Suurimmilta virheiltä vältyttiin.

Mutta sitten niistä sukista.

Viime aikoina olen miettinyt melko paljon sitä, että taidan olla aika hidas neulomaan. Instagram ja käsityöblogit ovat täynnä sukkamaakareita, joilta tuntuu syntyvät sukat illassa ja viikonloppuna kolmet. Minä kun päätin syksyllä lähteä tyhjentämään lankakorini jämäpalloja kirjaviin sukkiin, niin sain puolessa vuodessa aikaiseksi kokonaiset kolme paria. Toki välissä oli pitkiäkin aikoja, ettei sukkapuikot tarttuneet käsiin viikkoihin. Harvoin kuitenkaan on aikaa istua sohvalla neulomassa useampaa tuntia, mutta viime sunnuntaina se ihme tapahtui. Tai sitten olin liian väsynyt uuden vuoden juhlinnalta, että olisin tehnyt mitään muuta kuin katsonut Netflixiä. Hannibalin siivittämänä sain vihdoin pääteltyä nämäkin sukat.

Ensimmäiset dither-sukkani (ohje) olin suunnitellut joululahjaksi ystävälleni, joka jo kesällä vihjaili villasukkatoiveestaan. Vaan eivätpä sukat ehtineet pukinkonttiin. Sen sijaan ne lähtevät huomenna postiin ja saapuvat juuri parahiksi lämmittämään Minnan varpaita tällä viikolla saapuville pakkasille.

Aiemmin syksyllä kudoin muutamat hieman nopeammin valmistuneet parit. Ihastuin alla olevien chevron-sukkien varren kuvioon heti! En ole kuitenkaan aivan varma, mitä mieltä olen sen rinnalla tuosta jalkaterän raidoituksesta. Ohjeen kuvioon löydät täältä.

Langan jämiä riittää korissa edelleen. Suurin osa niistä on Novitan seiskaveikkaan (niinkuin näissäkin kaikissa sukissa) tai Isoveljeä. Jos sitä vielä muutaman neuloisi…

Advertisement

Raitaa, ruutua ja kolmioita

Joulupukki toi minulle ihanaiset Marimekon villaiset sukat. Kuviointi on kuin juuri minulle tehty! Ihastuksissani sain ajatuksen, että koitanpa kutoa samanlaiset itse. Sukkiin löytyikin suuri osa suurin piirtein oikeista väreistä valmiina lankakorista. Muutaman kerän ostin Karnaluksista Tallinnan joululomamatkallani.

Eipä kuvionnista tullutkaan sitten aivan identtiset alkuperäisten kanssa, mutta hauskat sukat on näinkin. Ja jämälankoja sai kulutettua hyvin pois.

Kauankohan tämä poikkeuksellisen kova sukkamania minulla vielä jatkuu… Ainakin muutamat sukat teen vielä tänä talvena, sillä ainakin siksak-sukkien ohjeen olen luvannut tänne postata.

Iloiset Inkeri-sukat

Jälleen on palattu kotiin ja oman koneen ääreen joulun ja uudenvuoden vietoilta. Onneksi on vielä loppiainen rauhoittumista ennen kevään työpuristusten alkamista.

Joululomalla päätin kutoa vihdoin Inkeri-sukat, joita on koko viime vuoden putkahdellut esiin yhden jos toisenkin blogissa. Sukkien varren raitoihin saa kulumaan mukavasti jämälankoja. Itselläni varren langat ovat hyvinkin eri paksuisia ja laatuisia. Pääasia oli, että värisävyt ovat iloisen piristäviä. Itselleni uutena oppina oli nirkkoreunuksen kutominen.

Sukkien ohje löytyy muun muassa Siskoneule-blogista.

Rauhallista loppiaista kaikille!

Siksak-villasukat

Ystäväni, joka on minulle todella tärkeä, mutta jota välimatkan takia en näe enää kovin usein, vietti syntymäpäiväänsä lokakuussa. Olen viime vuosina antanut ystävilleni ja sukulaisilleni melkeinpä vain itse tehtyjä lahjoja (kyllästymiseen asti?!) ja jälleen lähdin pohtimaan, että mitä se voisi olla tämän ihmisen kohdalla. Hän on itsekin kätevä käsistään ja useasti olemme jakaneet toisillemme neulevinkkejä. Mutta… hänen heikko kohtansa ovat villasukkien kantapäät. Hän on useasti kertonut minulle, kuinka yhden villasukan saa vielä jotenkin tehtyä, mutta toisen samanlaisen tekeminen onkin sitten jo ylitsepääsemätän este, koska kantapään kutominen on niin vastemielistä. Niinpä päätin kutoa hänelle villasukat.

Olen ihastunut siksak-kuvioon viime kesänä ja jokin aika sitten virkkasinkin meille koristetyynynpäällisen siksak-kuviolla. Nyt mielessä siintelee myös siksak-kuvioisen maton virkkaaminen. Näitä villasukkia tosin voisi tehdä muutamatkin….

Lankoina käytin lankakorista valmiiksi löytyviä jämälankoja, Novitan 7 veljestä (harmaa ja valkoinen) sekä Novitan Isoveli-lankaa. Sukkapuikot nro 4 ja varren joustinneuleessa 3,5.