Lahjasukat miehelle

Joulupyhät alkaa olla lopuillaan. Niin ihanaa kuin onkaan lähteä sukulaisten luo viettämään joulua, niin kotiinkin on aina ihan superkiva palata. Tässä sitä nyt röhnötetään koko perhe sohvalla ja nautitaan oman kodin lämmöstä. Minulla ei onneksi lopu loma tähän viikonloppuun, vaan saan nauttia kokonaiset kolme viikkoa pitkistä aamuista ja omasta ajasta. Lomallani aion rentoutumisen ohessa myös lyhentää käsityöprojektilistaani, johon on kiireisen syksyn aikana kerääntynyt aikamoisen monta käsityötä.

Tässä esillä kuitenkin nyt ensin ihka ensimmäiset miehelle neulomani villasukat. Ystäväni tilasi jo marraskuun alussa minulta koon 42 miesten villasukat, jotka hän tulisi antamaan veljelleen joululahjaksi. Ystäväni osti langat ja sanoi, että saa olla värikkäät, niin on veljeni muutkin tamineet. Mietin kovasti, että kuinka värikkäät ja monimutkaiset miesten villasukat oikein saa olla. Että ne on kuitenkin sellaiset miehekkäät.

No tällaiset niistä sitten tuli, kolmiosukat. Lankoina käytetty Novitan seiskaveikkaa. Kuvaukset tehty pakon sanelemana (valoisaan aikaan) ennen höyrytystä.

Miesten_villasukat

Miesten_villasukat2

 

miesten_villasukat3

Koiran neulottu pusero

koiran_neulottu_pusero

koiran_neulottu_pusero3

koiran_neulottu_pusero2

Viime viikonloppuna oli vihdoin valoa (vaan ei aurinkoa) kuvata meidän prinssin uusi neulottu pusero. Herra antoi nätisti laittaa puvun päälle, mutta taisi vielä tuntua hieman kankealta. Jouluna sitten seuraavan kerran päälle, varsinkin kun nyt ei ole edes kylmä.

Tykkään itse selän lettikuviosta todella paljon ja muutenkin olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Vaan eipä taida kovin usein tulla laitettua sitä koiralle päälle, varsinkin kun nyt talvella se peittyisi lenkeillä heijastinliivin alle. Mutta onhan tuo nyt söpö tapaus!

Koiran neulottu pusero

Ohje: Novita Talvi 2011

Lanka: Novita 7 veljestä, noin 130 g (koko S)

Puikot: Pyöröpuikot ja sukkapuikot nro 4

Kilpasilla valon kanssa

koiran_pusero2

 

koiran_kuvaaminen

Suomen talven valo ei paljon armoa anna. Jokaiselle bloggarille on tuttuakin tutumpi ongelma se, miten saada valokuvat otettua luonnonvalossa lyhyiden valoisien päivien aikana. Arkipäivät menevät töissä eikä kotona tule oltua valoisaan aikaan. Suureksi osaksi käsitöiden valokuvaaminen jää siis viikonlopuille.

Olen ollut tällä viikolla kuumeessa ja flunssassa. Tänä viikonloppuna olo alkoi jo helpottaa ja tartuin taas puikkoihin. Koitin kovasti saada valmiiksi ja valokuvattavaksi neulotun puseron, jota olen kuukauden päivät silloin tällöin tehnyt koirallemme. Puikot vaan kilisivät, kun hermostuksissani vilkuilin ikkunasta iltapäivällä ulos. Valitettavasti olisin tarvinnut tänään sunnuntaina tunnin lisäaikaa auringolta, jotta pusero olisi valmistunut valokuvattavaksi. Nyt se jäi vielä toista lahjetta vaille.

Kuvat valmiista puserosta tulevat siis vasta ensi viikonloppuna blogiin. Silloin itse puserosankarin on toivottavasti halukkaampi poseeraamaan. Sitä ennen kannattaa seurata Instagramia, vink vink!

Superhelppo syyspipo

Nopeat neulontatyöt ovat mukavia. Isommat työt jäävät minulla helposti ikuisuusprojekteiksi, kun en malta odottaa niiden valmistumista rauhassa. Tavallisin nopea neulontatyö minulla ovat olleet villasukat. Nyt kun lähes kaikki ystävät ja sukulaiset on jo lahjottu villasukilla, täytyy siirtyä johonkin toiseen nopeaan vaihtoehtoon.

Tiinan Muita ihania -blogi on yksi lempiblogeistani. Päätinkin kokeilla Tiinan ohjeella superhelppoa syyspipoa. Kaksi pipoa valmistui Novitan Isoveli -langan jämistä muitta mutkitta. Nopeaa ja helppoa.

Superhelpot_syyspipot

Syyspipot_tupsut

Superhelppo_syyspipo_paassa

Antaa kylmän tulla!

Luottohuivi

Ostin viime talvena kaksi kerää ihanan viinipunaista Novitan Kelo-lankaa. Jo silloin suunnitelmissa oli kutoa muhkea kaulaliina, mutta työlistalla oli niin monta muutakin työtä, että tämä jäi odottamaan parempaa hetkeä. Kun sitten tänä syksynä havahduin uudelleen kaulaliinan kutomiseen tajusin, ettei kaksi kerää riitä kuin puolikkaaseen huiviin. Harmikseni huomasin myös, ettei kyseistä sävyä enää valmisteta. Eikä sitä tuntunut löytyvän myöskään kaupoista.

Pelastukseni oli lopulta Facebookin Lankahamsterit-ryhmä, jossa myydään ja ostetaan toisille turhia, toisille käyttökelpoisia lankoja. Löysin kuin löysinkin sieltä kaksi puuttuvaa kerää lankaa ja sain kudottua kaulaliinan loppuun. Valmistumisestaan saakkaa kaulaliina on ollut minulla lähes päivittäisessä käytössä. Se on varmasti tämän talven luottohuivini.

Kuinka usein teiltä loppuu kesken työn lanka, jota ei ole enää myynnissä tai ei valmisteta? Mikä silloin avuksi?

Helmi_kaulaliina

Huivi_ja_bloggari

Tuli todettua jälleen, että yksinkertainen on kaunista ja toimivaa.

Ja hei, lähden ensi viikolla torstaina kohti Tukholmaa ja Syfestivaleja. Ensimmäistä kertaa elämässäni menen siis ulkomaille käsityömessuilemaan. Odotan parin päivän irtiottoani jo kovasti! Onko teillä kokemuksia Tukholman käsityömessuista?