Purppurasydän-korvakorut

Edellisessä postauksessani esittelin maksimekon, joka oli kuvattu Jordanian lämmössä. Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata korvakoruni jo tuolloin, mutta tässä esittelen ne hieman tarkemmin.

Tein reissuun mekon kaveriksi violeteista Swarovski-kristalleista riippukorvakorut, jotka sontuivat mekon väreihin loistavasti. Korvakorukoukku hopeaa, ketju hopeoitu.

Violetti_sydankorvakoru

Violetti_sydankorvakoru2

Hyvää vappua kaikille! Juhlikaahan maltillisesti! 🙂

Korupaja

Onni on ystävä, jolla on samat aatteet ja intohimot. Joka tykkää hipelöidä kauniita papereita eikä näe yhtään mitään väärää siinä, että tuhlaa loput tilillä olevat rahat helmikorutarvikkeisiin.

Pidimme eilen ystäväni kanssa korupajan hänen luonaan. Pitkästä aikaa kaivoin esiin korutarvikkeeni ja helmet, jotka pursuavat jo yli rasioiden ja pussien. Aina tulee vain ostettua lisää tarvikkeita, mutta hetkeen en ole tehnyt helmikoruja. Näiden korujen tarvikkeet ovat osin jo parikin vuotta vanhoja, esimerkiksi käsinmaalatut simpukat ostin kaksi vuotta sitten käsityömessuilta.

Olipa mukava korupaja ja ilta ystävän kanssa! Pian uudestaan 🙂

Helmirannekoru_korvakorut_harmaa

Simpukkakorvakorut

Swarovski_korvakorut

Yksinkertainen on kaunista – Puolimatkassa-koru

Viime viikkoina inspiroituminen käsitöiden tekemiseen on ollut kortilla. Keskeneräiset työt lojuvat pitkin asuntoa, eikä oikein yhteenkään niistä ole tehnyt mieli tarttua. Tällä viikolla tapasin pitkästä aikaa opiskelukaveriani, jonka myötä innostuin jälleen tarttumaan toimeen.

Sinellin alesta tarttui mukaan iso kasa korutarvikkeita. Yhtenä niistä pussillinen eri kokoisia värittömiä puuhelmiä, joiden kaveriksi valitsin mukaan kolme törppöä akryylimaalia. Suitsaitsukkelaan maalasin puuhelmet osittain tai kokonaan ja pujotin mustaan puuvillanyöriin.

Ajatus tästäkin korusta on hautunut jossain pään syövereissä jo tovin. Puolimatkassa-koru on yksinkertaisen kaunis, mutta vangitsee silti katseen.

Puolimatkassa-koru

Puolimatkassa-korut

Puolimatkassa-korut2

Pieni villasukkatehdas

Yleensä kudon yhdet villasukat talvessa, koska sen enempää ei yhdelle talvelle käytännössä tarvitse. Ja villasukat ovat aina olleet mielestäni hieman tylsiä ja toisaalta myös liian yksinkertaisia tehdä. Tänä syksynä minuun on kuitenkin iskenyt oikein kunnolla kutomisbuumi ja olisinkin jokaisen valveillaolohetkeni mieluiten puikot käsissä.  Minulla on koko ajan vähintään kaksi kudinta samaan aikaan tekeillä, kotikudin ja matkakudin. Bussi- ja junamatkoille sukkapuikot ovatkin juuri kätevät, sopivan pienet mukana kuljetettaviksi.

Sain ystävältäni jokin aika sitten ihanan synttärilahjan: Jonna Hietalan Kerällä -kirjan. Ensimmäisenä kirjasta nousi silmilleni nämä ihanat raitasukat, jotka ovat samaan aikaan hyvin yksinkertaiset, mutta raidoitus on myös todella nokkela. Nyt kirjasta on jo seuraavakin työ suunnitteilla.

Keralla_kirja

Itse päädyin värien suhteen syyskaamosta kumoavaan ratkaisuun. Neonkeltainen lanka on peräisin Tallinnasta Karnaluksista ja on niin räikeä, että tottumatonta saattaa heikottaa. Lanka on melko ohutta, 50 % villaa, 50 % akryyliä. Sille pariksi sopi hyvin Novitan Nalle-lanka.

Niinpä syntyivät tämän talven toiset villasukat, kolmannet ovat jo puikoilla ja neljännet suunniteltuina.

Raitasukat

Raitasukat_jalassa

Raitasukat_jalassa_lahikuva

Talven_toiset_villasukat

Meillä sunnuntaita on vietetty leppoisasti sohvalla köllötellen koko porukka yhdessä. Kutoen, lukien, nukkuen ja flunssaa parannellen. Ulkona ihanainen aurinko säteilee vielä muutaman tunnin ajan, joten pian on kiiruhdettava koiran kanssa ulos. Vielä karvaturrimme ei kuitenkaan näytä minkäänlaisia merkkejä halustaan ulos…

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Koira_nukkuu

Jääkuningatar-rannekoru

Lokakuussa vietettiin Stockmannilla jälleen Hulluja Päiviä. Tungoksen, paniikin ja ahdistuksen lomassa pysähdyin ihastelemaan jälleen kerran Snö of Swedenin mahtavia koruja. Varsinkin kimaltelevat helmi- ja kristallikorut ovat mieleeni, vaikken olekaan koskaan sellaisia itselleni hankkinut. Tällä kertaa inspiroiduin koruista kuitenkin niin, että askartelin itselleni ylellisen oloisen rannekorun.

helmirannekoru

Nimekseen rannekoru saa Jääkuningatar, sillä läpikuultavat kristallihelmet ovat kuin pieniä jääkiteitä. Koru sopii ennen kaikkea juhlaan, mutta miksei myös arkeenkin yksinkertaisen asun kanssa.

Helmet ostin viime keväänä Korukarnevaaleilta, lukko ja muut tarvikkeet Sinellistä.

helmirannekoru_auki

helmirannekoru_lukko_edessa