Unipesä eli babynest on viime vuosien todellinen hittiompelus. Vauvan ensimmäisille kuukausille tarkoitettu unipesä on äidin kohdun muotoa mukaileva sänky, jonka antaa pienelle nukkujalle turvallisuuden tunnetta. Ompeluksena unipesä on yksinkertainen, mutta monin paikoin malttia vaativa työ.
Kannoin viime viikonloppuna rullan levyvanua, puuvillakangasta, kanttinauhaa ja nyöriä leikkuupöydälle eräässä Eurokankaan myymälässä. Myyjä totesi ensimmäisenä, että ”olet varmaan unipesää tekemässä”. Olinhan minä. Ystävälleni syntyi nimittäin jokin aikaa sitten keskosvauva, joka kaikessa pienuudessaan tuntuu olevan aivan liian petit mihinkään sänkyyn, saatika vaunuihin.
Aikani googlailin ohjeita ja etsin käsityökaupoista valmiita puikulatyynyjä pesän reunustaksi. Kyselin myös Facebookin ompeluryhmässä vinkkejä unipesän puhdistamiseen. Kun sain vakuutettua itseni siitä, että täytteenä voi hyvin käyttää levyvanua ja unipesä kestää sen kanssa myös konepesun, ryhdyin hommiin.
Ohjeeksi valikoitui Idas Mirakel -blogin ohje, joka pisti ruotsinkielentaitoni aluksi koetukselle. Mutta helppoahan tuo oli lopulta ymmärtää! Muutaman korjauksen kuitenkin tein ohjeeseen ja tarvikkeisiin, joten niistä alla.
Unipesän tarvikkeet:
- Noin 1,4 m puuvillakangasta (0,7 m per puoli). Itse käytin varastoistani löytynyttä Annon PLUS-puuvillaa sekä Eurokankaan yksiväristä beigeä puuvillakangasta. Huomaa, että unipesä on kaksipuolinen.
- 3 metriä levyvanua. Itse käytin 100 grammaista.
- Noin 2,5 metriä vinonauhaa. Itse käytin 30 mm leveää puuvillanauhaa. Mikäli haluat viimeistellä myös jalkopään reunan vinonauhalla kuten ohjeessa, osta noin 1 m lisää.
- 2,5 m nyöriä tai koristenauhaa. Ostin ohjeenmukaista valkoista nyöriä, mutta päädyin räväkämpään varastoistani löytyneeseen oranssiin koristenauhaan.
Ohjeesta poiketen rullasin reunuksen sisään 150cm x 220 cm kokoisen palasen, sillä alkuperäinen 60 cm x 200 cm -pala tuntui jättävän reunan aivan liian tyhjäksi. Palan sullominen pesän sisään oli työlästä, mutta lopputulos palkitsi. Lisäksi jätin jalkopään viimeistelystä pois vinonauhan, sillä mielestäni pelkkä reunojen kääntäminen sisään näytti paremmalta.
Mitkä olivat sitten ne malttia vaatineet osat? Vanun työntäminen reunan sisään sekä kiristysnauhan pujottelu vinonauhakujaan vaativat apukäsiä. Sen verran ähkin ja puhkin niiden kanssa, että lopulta mieskin saapui apuun.
Pienen pieni, mutta kovaa vauhtia kasvava kummipoikani sai kuitenkin nyt rakkaudella valmistetun sängyn, joka toivottavasti antaa lämpöä ja turvaa. Pus!
Ystäväni neula ja lanka 