Työkaverini pyysi minulta viime vuonna jo alkusyksystä, että voisinko ideoida hänelle läppäripussin, eli suojuksen läppärille käsilaukussa kuljettamista varten. Materiaaliksi hän toivoi vahakangasta, joka olisi helppo pyyhkiä liasta rätillä. Mittasin hänen läppärinsä ulkomitat ja suuntasin Helsingin Herttoniemeen Marimekon tehtaanmyymälään.
Alkuperäisesti lähdin etsimään jotain mustavalkoista kuosia, esimerkiksi Siirtolapuutarhaa, mutta lopulta en voinut vastustaa tätä Tuppuraista punaisen sävyissä. Puolimetriä riitti hyvin tähän laukkuun ja halutessani vielä toiseenkin. Mustan puuvillaisen vuorikankaan ja kevyen levyvanun kankaiden väliin sekä vetoketjun hain Eurokankaasta.
Mutta olipa ompelussa hommaa, huh huh! Ompelin kokonaisuuden kahtena pussina, joita kääntelin varmaan sen 50 kertaa edestakaisin. Olihan minulla ennakkoon kokemusta vahakankaan käsittelystä, mutta jotenkin olin jo ehtinyt unohtaa sen herkyyden neulanpistoille. Jokainen nuppineula ja ommelpisto jättää jäljen, jota ei saa enää pois. Niinpä muutama epäonnistunut sauma, jonka jouduin purkamaan, jätti ikävän jäljen lopputulokseen.
Vaikkakin sain korjailtua lopputuloksen ihan kelpo laukuksi, niin en aio tarttua ihan heti kankaanpuolikkaaseen, joka jäi jäljelle puolesta metristä. Kuosi on edelleen kaunis ja keväinen, ja itse asiassa, nappasin Marimekon palalaarista tätä myös puuvillaisena mukaani. Se pala on parhaillaan muuntumassa tyynynpäälliseksi.
Aurinkoista maaliskuuta!
Kiitos kuvista Elisa K!
Ystäväni neula ja lanka 
Ihanan raikas ja samalla tyylikäs läppärilaukku!
Kiitos Laura! Se on kyllä aika ihana, kun töissä sitä kollegalla tuijottelen. Varsinkin nyt kun ompelun yhteydessä syntyneet ahdistuksen tunteen ovat laantuneet 😀
Paluuviite: Toilettilaukku vahakankaasta | Ystäväni neula ja lanka