Oi ompelukone!

Vihdoin sanoin kaivettua oman ompelukoneeni esille vanhempieni ulkovarastosta, jossa se on odotellut minua jo vuosia. Äidin ompelukonetta on ollut helpompi lainata, sen tunteekin jo niin hyvin. Sain ensimmäisen oman ompelukoneen alle viiden vanhana, sellaisen pienen lasten ompelukoneen, jolla surruttelin aina pöydän ääressä kun äiti teki ompelutöitä omalla koneellaan. Sittemmin olen turvautunut toistuvasti äidin takuuvarmaan koneeseen, vaikka omakin löytyisi.

Vaikka kone on minulle uusi on se iältään ja kokemukseltaan kaikkea muuta kuin noviisi. Mutta se on takuuvarma. Metallirunko on jotain aivan toista kuin nykypäivän muovirimpulat. Kone vaikuttaisi olevan kaikin puolin muuten ehjä ja toimiva, mutta puolauksen kanssa on pieniä ongelmia.

Kone on peräisin äitini ystävän äidiltä, jolta se ajautui minulle hänen menehtyessään. Vasta nyt katsoin ja koskin siihen ensimmäisen kerran. Voi sitä lapsenomaista tutkimisen riemua, kun kävin läpi lanka- ja nappipusseja sekä tarvikelaatikkoa, jotka tulivat konelaukun mukana edelliseltä käyttäjältä! Langat ja neulat tulevat kyllä tarpeeseen. Kaikkia paininjalkoja en tuntenut ja täytyykin siksi tutustua vielä käyttöohjeeseen huolella. Ohjevihkoa on hauska lukea sen vanhojen, mustavalkoisten kuvien ja vanhahtavien tekstien kanssa.

Kone painaa aika paljon, mutta onneksi sitä on kätevä kuljettaa sen omassa kantolaukussa. Lyhensin ensitöikseni yhden verhon, joka on pyyhkinyt lattiaa jo hetkisen. Ja voi kuinka kone kehrää kuin kissa! Hiljainen, jämäkkä ja kulkee sulavasti – aivan kuin käyttäjänsäkin! 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s