Suomen kädentaidot -messujen satoa

Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa vuosittain järjestettävät käsityömessut ovat joka talven must -visiitti käsityöhulluille kuten minä. Pientä hulluutta kaivataankin, jotta jaksaa taistella itsensä läpi messuhallien siinä ihmisjoukossa. Messujen verkkosivut kertovat, että tänä vuonna tehtiin uusi kävijäennätyskin: 36 906 kävijää. Vielä ehdit katsoa messujen jälkimainingit Suomen kädentaidot -messujen sivuilta.

Tampereen käsityömessut ovat jokavuotinen perinne, jossa käyn aina yhdessä äitini kanssa. Suuntaamme Pirkkahallille aina jo perjantaina välttääksemme suurimman ruuhkan. Mieluiten jo heti puolenpäivän aikaan. Kierrämme hallit aina samassa järjestyksessä ja monet näytteilleasettajat ovatkin vanhassa, tutussa ruudussaan. Eväänä meillä on aina Freza mocca-juomaa.

Odotan aina näitä messuja jo kesäkuusta alkaen ja toisaalta ne tuntuvat minusta olevan ainoa hyvä asia talvessa joulun lisäksi. Käsityöihmisenä en tietenkään mene messuille vain ostaakseni käsitöitä, vaan ennen kaikkea hakemaan ideoita omiin töihini. Toisaalta on kiva mennä katsomaan kuinka tutut näytteilleasettajat vievät omia töitään eteenpäin ja pyrkivät tarjoamaan jotain uutta joka vuosi. Yksi esimerkki tästä oli  joka vuosi yhtä mainioita painatuskuvia esittelevä kuvittaja Pia Westerholm, jolta olen perinteisesti ostanut vuosittain jonkin mieltä nostattavan kuvituksen. Tänä vuonna Pia ei myynytkään valmiiksi kangaspaloille painettuja kuvia vaan silityssiirtokuvia sekä perinteisiä kuvitettuja paitoja. Eritysesti ihastusta minussa herätti aakkoset silitysiirtokuvina, jotka jäivät tällä kertaa ostamatta inspiraation puutteessa. Muutama siirtokuva oli jo päässyt loppumaan, kuten liikuttavan surullinen jänis. Mukaani tarttui tällä kertaa mietteliäs aasi enkelin siivet selässään.

Pia Westerholmin jo muutaman vuoden vanha kuvitus tekemässäni iPod -pussukassa.

En ole oikein koskaan innostunut skräppäämisestä, vaikka se on tuntunut olevan kovin pinnalla jo muutaman vuoden ajan. Tänä vuonna messuilta tarttui kuitenkin mukaani useampikin arkki vintage -kuvia, joista aion tehdä ainakin joulukortteja. Viimeisimmän Aamulehden Valo -liitteen mukaan tämä on nyt kovin pop. Vanhoja valokuvia muistuttavissa kiiltokuvissa ja pahvikuvissa on vain sitä jotain mitä ehkä kaipaan ja haen myös joululta ja joulun ajalta yleensä: yhdessä oloa, lämmintä hämäryyttä, seesteisyyttä ja perinteitä. Tätä haluan välittää myös joulukorteissani. Kortteja ajatellen ostin myös muutaman värikkään paperiarkin tasapainottamaan vintage-kuvien tummuutta.

Joulukorttien lisäksi messuilta tarttui mukaani tarvikkeita ja ideoita korujen tekoon. Ensimmäinen ostokseni olikin puuhelmet ja puuvillanyöri, joista aion tehdä kaulakorun. Mukaan lisään ehkä hieman huovutettuja palloja. Innostukseni herätti myös Sysimetsä Designin pöytä nappeineen, nauhoineen ja korutarvikkeineen. Ainakin muutamia korvakoruja on luvassa.

Löydöistä nostaisin esiin vielä pupu-heijastimen, jonka ostin Kuusipohjan pisteestä. Pöydästä olisi löytynyt vaikka mitä muutakin mukavaa ja hyviä joululahjaideoita, mutta tällä kertaa hemmottelin vain itseäni. Tällä kertaa ilman lahjaani jääneet voivat tiedustella itse näitä ihanuuksia täältä.

Käsityömessujen ostokseni. Kuvasta puuttuvat kaikenkirjavat puuhelmet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s